Rytmitystä

Mun unirytmi on ollu ihan sekasin viimeaikoina.. Oon valvonu aamuyöhön ja nukkunu iltapäivään, joskus iltaan asti. Nyt päätin kääntää sen oikein päin, joten oon valvonu koko yön, ja aion valvoa niin pitkälle päivään kun vaan voin. Kello on puoli 8, ja mua väsyttää ihan hirveästi. Aivot on ihan jumissa.

Oon ollut ilman tupakkaa jo jonkun aikaa, polttanut vaan sillontällön. Mun on tehny koko yön ihan hirveästi mieli tupakkaa. Mun on pakko ostaa sitä aamulla kun pääsen kauppaan. Hermot meinaa olla kireellä, eikä ole edes rauhottavia. Huomenna pitää soittaa lääkärille ja pyytää niitä. Piti soittaa jo viime viikolla, mutta en oo jaksanu herätä 12 aikaan..

Mulla on ollu pientä masennusta tässä muutaman viikon.. Ei mitenkään vakavaa, semmonen musta möykky mielen pohjalla vaan. Välillä ahdistaa kyllä ihan kunnolla, mutta se menee yleensä 3-4 tunnissa ohi. Pientä paniikkioireilua havaittavissa...

Oon nyt nukkunu ihan hyvin, painajaiset on aikalailla loppunu. Vielä viikko sitten näin joka yö ihan hirveitä, väkivaltasia tai tosi ahdistavia painajaisia. Veri lenti ja niin pois päin. Kerran heräsin omaan huutooni eikä unihalvauksetkaan ollu harvinaisia. Onneks se tuntuu olevan nyt ohi.

Hoitaja tulee huomenna käymään.. Mä en viimeks osannu puhua oikeen mistään.. Nyt vois ehkä mainita viime viikosta jotain, kun kahtena päivänä tunnelukot avautu oikeen kunnolla, ja tajusin hirveästi asioita itestäni ja menneestä käyttäytymisestäni.. Tosin sen ajatteleminen ahdistaa mua, koska samalla synty myös uusia tunnelukkoja. Ääh, ei olis pitäny ajatella sitä, alko ahdistaa. -.-" Huoh.

Mä oon yli viikon tuijottanu simpsoneita. Oon kattonu 17 tuotantokautta. 10 jäljellä. Tai oikeastaan 9, koska oon nähny jo yhden niistä mitä on jäljellä. En oo tehny oikeastaan mitään muuta pitkään aikaan. Aamusta iltaan vaan tuijottanu simpsoneita, välillä en oo edes kattonu, vaan oon kuunnellu. Mun pitäis tosiaan keksiä muuta elämää.

Kämppä on jääny hoitamatta taas jonkun aikaa.. Kaikki astiat taas likasena yms. Nyt yöllä siivosin roskat ja kissojen laatikot, muuta ei huvittanu tehdä. Jos huomenna sit sais jotain aikaan. Koitan touhuta vähän kerrallaan, enkä ota paineita että kaikki pitäis yhteen menoon tehdä. Tosin marsun häkki pitäis siivota aika pian, en edes muista millon viimeks siivosin sen.. Ei se haise sentään vielä, mutta kyllä se pitäis silti siivota. Jos tänään tai huomenna jaksais sen verran.

Mulla on ollu hermot kireellä jo jonkun aikaa.. En yhtään tiedä miks. Ehkä se liittyy siihen kun en oo polttanu enää säännöllisesti. Kissoihin, varsinkin Nikolaan menee hermot aika herkästi. Ei mitään hirveetä ragea, turhautuminen vaan. Enkä mä kyllä oikeen ihmisiäkään ole jaksanu hirveesti katella.

Kello on 7:51. Tunti 10min niin soitan äitille. Tarviin 15e ja kyydin kauppaan. Tarviin sieltä tupakkaa, light colaa, kurkkua, maitoa ja kissanruokaa. Niillä pärjää taas pari päivää. Perjantaina tulee rahaa. Pitäis käydä suihkussa, keittää kahvia ja syödä aamupalaa, ottaa lääkkeet. Mä oon ihan poikki.. Menispä aika nopeesti.. Mä en tosiaan tiedä miten mä jaksan tän päivän. Pakko yrittää valvoa ainakin iltapäivään asti. Tai sitten huilais pari-kolme tuntia päivällä, heräis ja jatkais iltaan, menis sitten hyvissä ajoin nukkumaan.. Huomenna meinaan herätä 9ltä. Ei helvetti, päivässä on liikaa tunteja... Noh, ehkä olo helpottuu kun saa sitä tupakkaa.. Ainakin mä toivon niin. On aika säikky olo kun on niin väsyny. Mutta kun tän nyt kerran kärsii ja unirytmi kääntyy oikein niin sitten ei tarvii enää kärsiä. Kyllä meinaa ottaa vähän turhan koville. -.-

Ilo pitkästä itkusta

Kaikenlaista on tapahtunu tänä kesänä, ja toisaalta taas ei oo tapahtunu mitään. Olin vielä pari viikkoa sitten heikossa hapessa syömishäiriön takia, mutta sitten tein yhtäkkiä täyskäännöksen ja luultavasti pelastin oman henkeni alkamalla yksinkertaisesti syömään. Yritän edelleen laihduttaa, mutta sallin itelleni ruokaa. Paino on noussu noin 2kg alimmasta, mutta ei sen enempää. Nyt olis tarkotuksena mahtua vanhaan talvitakkiin ennen kun sitä tarviin. Luulis onnistuvan terveellisestikkin, ei tarvii näännyttää itteään.

Oon ollu tosi masentunu taas jonkun aikaa, mutta tänään kun heräsin, joku oli muuttunut. Olin hyvällä tuulella ja jaksoin vihdoinkin, 3 kuukauden välttelyn jälkeen tiskata ja siivota keittiön. Ja olin ihan aidosti ylpeä itestäni. Tänään mua ei voi häiritä mikään, mikään ei voi pilata tätä fiilistä. :) Tekee mieli mennä jopa ulos, vaikka koko kesän oon pelänny ulos menemistä kun ruttoa. En käyny edes kertaakaan uimassa tänä kesänä. Ens kesänä sitten..

Oon löytäny taas inspiraation siivoamiseen, sisustamiseen ja elämiseen yleensä. Mun ei tee mieli edes päihteitä, vaikka tähän mennessä en oo muuta halunnukkaan kun olla sekasin. Perjantaina söin sieniä ja siitä mun masennus vaan paheni tähän päivään asti.. Sunnuntaiyönä yks mun marsuista kuoli ja se vei mieltä vielä alemmas, viikonloppu ja alkuviikko meni sängyssä itkiessä, mutta nyt en vois itkeä vaikka kuinka yrittäisin. Asiat mun elämässä ei ole muuttunu mihinkään, edelleen jotkut asiat on ihan päin sanonko mitä, mutta mua ei tänään vaan jaksa kiinnostaa vaikka koko maailma olis liekeissä :D Tänään mulla on mahtava olo, ja aion nauttia siitä.

Olis vielä aika paljon siivottavaa ja matot pitäis vaihtaa, en tänä kesänä saanu edes mattoja pestyä, joten on turvauduttava vanhempien mattovarastoon :D Saa nähdä löytyykö sieltä mun sisustukseen sopivia mattoja. Luulis ainakin. Tän päivän tehtävälistassa olis vielä imurointi, lattioiden pesu ja takapihan roskanurkan siivoaminen. Kyllä mä kai sen verran jaksan. Tai noh, ei se jaksamisesta ole kiinni vaan siitä että viitinkö. :D On kyllä ollu vähän heikko olo siitä lähtien kun sain keittiön siivottua, oon syöny tänään juotavan jugurtin ja 2 muumikuppia salaattia ja äsken söin yhen suklaahippukeksin. :) Nom nom <3 En kyllä tiedä miten mua näin heikottaa vaikka oonkin syöny ihan hyvin, ainakin omasta mielestäni.. Ehkä mun keholla on jotain sopeutumisongelmia ruuan kanssa... Oon syöny hyvin vasta viikon, ja tänään on eka päivä kun oon syöny terveellisesti, muuten oon syöny hirveän rasvasta ruokaa ja paljon, yks ilta söin niin paljon että oli pakko oksentaa ja ekana päivänä kun kunnolla söin, kierin mahakivuissa monta tuntia.. Mutta eiköhän tämäkin tästä pikkuhiljaa :) Täytyy vaan muistaa syödä suolaista ja sokerista tarpeeks.. Salaatteihinkin oon laittanu jotain suolaista tänään, ensin raejuustoa ja tonnikalaa ja ihan suolaa ja pippuria päälle, toiseen laitoin sitten reilusti fetaa. Ja hyvää oli <3

Olin reilut 3kk ihastunu yhteen ihmiseen, mutta en enää tiedä olenko vai en. Sen näkee sitten kun näen sen taas. Eipä tuo haittais vaikka en oliskaan, se tuotti mulle paljon iloa sen aikaa kun kesti, eikä se haittais vaikka olisin vieläkin. Oon pitäny sen aikalailla salaisuutena, en ole sillekkään edes vihjannu tykkääväni siitä koko tänä aikana. Mutta saa nyt nähdä miltä tuntuu kun seuraavan kerran näen sitä.

Mutta siis niin, tällä hetkellä mulla on hyvä olo. Oon saanu uutta perspektiiviä asioihin ja ajatusmaailma on muuttunu aika paljon tän kesän ja syksyn aikana. Huomenna olis MTT lääkärille ja hoitajalle aika, katotaan lääkitystä uusiks ainakin. Rauhottavat ei oikeen toimi enää ja nukun huonosti, mutta edes se että heräsin viime yönä 5 kertaa, ei oo saanu mun mieltä matalaks tänään :) Täytyy pyytää samalla resepti beetasalpaajiin, tk lääkäri ei tajunnu kirjottaa mulle reseptiä niihin vaikka selvis että mulla tosiaan on sydänvika.. Aina mulla on ollu jotain häikkää sydämessä mutta nyt selvis mikä siinä on vikana. Sähköimpulssit menee väärin kammioissa, mutta se ei oo kuulemma vaarallista. Välillä vaan tulee rintakipuja, rytmihäiriöitä, tykytyksiä ja muljahduksia.. Niihin se lääke auttaa :)

Laitan vielä tähän loppuun kuvan kissani tekemästä majasta, vähän repesin kun huomasin sen asetelleen sohvan selkänojatyynyt uusiks :D

Elonkorjuukuu?

Oon ihan syksyfiiliksissä jo, en malta odottaa viileitä päiviä kun saa laittaa säärystimet ja villapaidan päälle ja muhkean kaulaliinan kaulaan, pipon päähän... Voi että!

Ja kynttilät pimeinä iltoina... Mä en jaksa odottaa! Mutta pitäähän tästä kesästä nauttia niin kauan kun sitä on jälellä. Se ei silti estä mua pitämästä tälläkin hetkellä lyhythihaista villaneuletta päällä :D

Oon siivonnu tänään 6 tuntia, nyt on jopa komero ja lipaston laatikot järjestetty. Ihan ihmeellinen tehopuuska iski heti aamulla 7 aikaan. Kämppä on siistimpi kun koskaan. Tosin tiskit on vielä pesemättä, koska inhoan tiskaamista, mutta muuten kaikki on aivan mahtavan siistiä, ihanaa. :)

Täytyis käydä ulkona keräämässä nokkosia ja muita syötäviä kasveja vielä kun ehtii, ennen kun kaikki muuttuu keltaseks. Siihenn on kyllä vielä aikaa, mutta ei pidä jättää viime tinkaan. Mun kasvimaa on rikkaruohojen vallassa, ja suurin osa niistä on nokkosia, joten ei oo hirveesti tullu käytyä siellä. Pitäis olla kumihanskat niin keräisin niitä nokkosia niin paljon että varmasti riittää ja loput kitkisin sit pois kokonaan.

Muutenkin tuossa tuntuu olevan niin huono maa että ei oikeen mikään tunnu kasvavan kunnolla, paitsi ne nokkoset. Porkkanat on kitukasvusia kuten myös tilli ja persilja, muut yrtit on jättäny kasvamisen kokonaan välistä. Ehkä ens vuonna sitten parantais maata hyvissä ajoin ja laittais paremman kasvimaan. Tai sitten, jos asun kaupungissa sillon, laitan parvekkeelle purkkeihin kasvamaan yrttejä yms. :)

 Salaatti sentään tykkää olostaan :)

 ...Ja siperiankärhö kukki mahtavasti saunan nurkalla tänä vuonna. :) 

 Miemo osaa posettaa :D (Tuolla me asutaan kisujen kanssa)

Kleopatra tykkää nukkua keittiön pöydällä. :) 

(Eilen tuli pieni hermoromahdus ja satutin itteäni, mutta tän päivän hyväntuulisuudesta päätellen se oli ihan tarpeen, oon pitäny liikaa asioita sisälläni monta kuukautta, ja nyt se purkautu.)

Sisters

Siskot... Katoin leffan jossa oli siskokset ja tuli kaikkea mieleen omista siskoista. Mulla on 2. A ja N. Mulla on jonkinlainen viha rakkaus suhde niihin. Tai no, toiseen vaan vihasuhde. Se inhoaa mua avoimesti ja mä koitan vaan pitää hermoni kurissa etten vetäis sitä turpaan kaikkien nähden. Joka kerta kun jollain N:n lapsella on synttärit ja mä tulen paikalle, N kattoo mua niin halveksuvalla ilmeellä etten oo ikinä nähny kenelläkään, ja kysyy "Mitäs sä luulet saavas?!" Kertaakaan se ei oo edes laittanu mulle kahvikuppia pöytään, itse asiassa se ei ole edes päästäny mua pöydän ääreen istumaan. Muutenkin joka kerta kun ollaan samassa paikassa, se vaan mulkoilee, hymähtelee niinkun kävis jotain ilkeää keskustelua päänsä sisällä niinkun teinit yleensä käy laumassa ja "vahingossa" saattaa töniä, astua varpaille tai kaataa jotain mun päälle. N on yli 30-vuotias! Sillä on 4 lasta, se juoksee huvikseen maratoneja ympäri maailmaa, se on ympäristöinsinööri/jätevesiasiantuntija, ja se käy eduskunnassa pitämässä luentoja. Se kuvittelee olevansa jotain niin hienoa, että se käyttäytyy kun pikkukakara, kun minä tuun paikalle. Mulla vaan ei ole hajuakaan että miks. Äitienpäivänä N:n vanhin poika kysy multa että saako se tulla joskus käymään mun luona, mä vastasin että millon vaan. Poika kysy että käykö viikonloppuna, en ehtiny sanoa mitään kun N huuti melkein täysiä että "ET MENE!" Mä en ymmärrä mikä sitä akkaa vaivaa.

A taas on ihan ok, se ei ole mitenkään vihamielinen mua kohtaan, vaan se vaan... Ignoraa mut. Se on pari kertaa sanonu että se haluais lähteä vaikka shoppailemaan tai baariin mun kanssa, että sen piti lähteä jo kun täytin 18, mutta ei se oo koskaan tapahtunu. Sen sijaan se reissaa ympäri maailmaa, millon tropiikissa, millon euroopassa. Ja nyt se on lähössä N:n kanssa johonkin viikon lomalle kahestaan. A omistaa 3 yritystä ja 2 kauppaa, sillä on rikas mies ja 2 lasta. Sillä ei oo kyllä noussu raha hirveesti päähän, se ei kuvittele itestään liikoja. Mutta kyllä sekin välillä loukkaa mua... Pientä piikittelyä asioista, joista sen pitäis tietää olla piikittelemättä. Muutama viikko sitten istuin sen kanssa yli 30min autossa kahestaan, eikä me oikeastaan sanottu sanaakaan. Meillä ei oikeestaan oo mitään yhteistä mistä puhua.

Suoraan sanottuna musta tuntuu että N:n lapset on niin kiintyneitä muhun sen takia, koska mä annan niille jotain mitä ne ei saa äidiltään, eli huomiota. N ei osaa muuta kun leijua ympäriinsä nokka pystyssä, ja se tuntuu huomaavan aina vaan pienimmän lapsensa. Muut se huomaa vaan sillon kun ne tekee jotain väärää, ja sillon se akka on ihan hirveä. Se käy päälle kun ukkosmyrsky, paiskoo tavaroita, välillä huutaa ja sitten mutisee itekseen että miten lapset on niin perseestä. N myös patistaa sen vanhinta poikaa ihan liian moniin harrastuksiin, se poika on 11-vuotias. Se pelaa jalkapalloa, sählyä, laskettelee, pyöräilee ja uusimpana lisäyksenä listaan, N on ilmottanu sen ens vuoden avantouinnin sm-kisoihin. Mä en edes tiedä onko tossa kaikki, mutta mun mielestä tuossa on ihan liikaa. Se kuluttaa suurimman osan ajastaan harrastuksissa, eikä leikkimässä. Mun käy niin sääliks sitä poikaa. Oikeastaan kaikkia niitä lapsia.

Se minkä takia mä vihaan N:ää, on se että mä menetin lapseni 16-vuotiaana, ja pari vuotta sen jälkeen äitienpäivänä N sano mulle päin naamaa kaikkien nähden "Jotkut on vaan niin epäkypsiä ettei niille ikinä pitäis sallia lapsia" Kaikki jähmetty hetkeks paikalleen tuijottamaan sitä, ja se vaan hymyili sitä inhottavaa itseriittoista, nokka-pystyssä-hymyään. Siitä hetkestä lähtien mä oon päättäny kostaa sille jotenkin. Ja mikäpä ois parempi kosto kun voittaa sen omat lapset puolelleni? Siis on ne muutenkin tosi ihania lapsia, tykkään olla niiden kanssa ja ne minun, joten lyön kaks kärpästä yhellä iskulla. Ja se tuntuu toimivan. Mitä enemmän mä vietän aikaa sen lasten kanssa, sitä enemmän sitä tuntuu ketuttavan. Ja nyt kun asun mun porukoiden mökin naapurissa, missä isä viettää aikaa lasten kanssa, näen niitä vielä useammin.

Oon vähän harmissani siitä että mun ja A:n välit ei ole kovin läheiset. Vaikka se onkin ehkä vähän blondi välillä, se on rento ja mukava. Kun me nauretaan samaan aikaan, se kuullostaa ihan oudolta, koska meillä on ihan samanlaiset naurut. Olis kiva jos meidän välit vähän paranis.

N vois mun puolesta vaikka hypätä kaivoon.

Ai niin, kumpikaan siskoista ei oo pyytäny mua yhenkään lapsen kummiks. Kertoo ehkä vähän siitä, mitä mieltä ne musta on... No, ihan hyvä sinänsä, eipähän tarvii olla koko ajan ostelemassa lahjoja :D

World keeps turning... But i always stay the same.

Ääh, tänää mä sit muutin... Oon ihan poikki. Rahat on taas vaihteeks lopussa nii täytyy oottaa eläkkeitä ennen ku pääsee asustelemaan omassa mökissä. Huomenna käytävä vielä siivoamassa se vanha kämppä ja palauttamassa avaimet. Ahdistaa ihan v*tusti mennä sinne asuntotoimistoon, ja pitää sähkölaitoksellaki käydä sanomassa että laittaa viimesen laskun tulemaan. Pitää ostaa postilaatikkokin... Ärsyttää jumittaa porukoilla, mutta ei oo hirveesti vaihtoehtoja.

Oon ollu aika huonossa jamassa koko viikon... viime sunnuntaina yks kaveri kuoli kolarissa nii se sitten laukas taas masennuksen. Harhoja näkyy ja tulee pelkotiloja sun muuta pientä kivaa. Välillä menee todellisuus ja harhat sekasin ja säikähdän jotain olematonta. Ykskin ilta ku yritin nukkua nii mä näin, vaikka silmät oli kiinni, että joku ryntäs mun huoneeseen ja mä pomppasin sängystä ylös. Hyvä etten huutanu sentää. Ei kyllä kaukana ollu. Viime yönä ja eilisen päivän aikaan ku olin vanhalla kämpällä, tuli ihan hirveitä pelkoja ja paniikkeja ja ahdistuksia. Onneks oli rauhottavia yrttejä mukana, en ois varmaan selvinny niistä ilman.

Täytyis varata aika lääkärille, jos se jatkais mun eläkettä. enää 2kk jäljellä. Ja töihinhän mä en todellakaan oo menossa! Odotan vaan sitä että nuppi sekoaa taas ihan totaalisesti. Ei mulla sitä viiltelyä oo niinkään ikävä, vaan kaikkea muuta. Sitä yksinäisyyttä tai noh, yksityisyyttä. Oon huomannu salailevani asioita jopa mun lähimmiltä ystäviltä... Tosin oon jo sen verran vainoharhanen että en ehkä kovin kauaa kutsu niitä mun ystäviks.. No yhtä voin ehkä sanoa. Oikeastaan vois olla parempi jos ei olis kenenkään muun kanssa edes tekemisissä. En halua että jengi puhuu mun asioista, joten jos ois vaan puhumatta kenellekkään, vois ehkä pysyä piilossakin paremmin. Tosin on mun yhen toisenkin ihmisen kanssa oltava tekemisissä, koska siltä saan jotain mitä tarviin melkein joka päivä.

Koko tää muutto juttu on saanu mut vainoharhaseks. Tuntuu että porukat haluaa mut asumaan lähemmäks vaan sen takia että ne vois pitää mua silmällä ja puuttua mun elämään ja yrittää muokata musta jotain sellasta mitä mä en ole enkä koskaan halua sellaseks tullakkaan. Saatanan työnarkomaani narsisti suku saatana! Tosin on tässä muutossa yks hyvä puoli: Mun siskonpoika kysy ekaa kertaa ikinä että saako se tulla käymään mun luona. :) Kukaan mun perheestä ei oo koskaan halunnu tulla käymään mun luona huvikseen, eikä lapsiakaan oo koskaan päästetty käymään mun luona. Kyllähän mä sen ymmärrän ettei ihmiset välttämättä halua jättää lapsiaan kahestaan psykoottisen ihmisen kanssa, mutta en mä nyt niin sekasin ole... Enhän mä usko harhoihini, eikä musta edes välttämättä huomais että mulla on niitä. Mutta välillä ainoa asia miksen oo tappanu itteäni, on ollu se että oon kaikkien 7 sisarien lapsien lemppari täti, enkä mä vois viedä sitä niiltä.

Hirvee vuodatus tälleen yhtäkkiä, mutta nyt oli pitkästä aikaa asiaa ja jaksoin jopa jotain kirjottaakkin. Oishan noita asioita enemmänkin, mistä haluais puhua, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Ajatukset vasta muodostuu.

Grow food, not lawns

Heh, oon tehny täyskäännöksen elämässä. Lopetin lääkkeet, lopetin polttamisen ja ens kuussa muutan omakotitaloon ja alan kasvattaa (kesällä) omat ruokani, hankin kanoja ja kaikkee mahtavaa. :) Tänään kävin kattelemassa sitä taloa, pitää vielä vähän rempata sitä, mutta ei siinä kauaa nokka tuhise kun sen kuntoon laittaa. Vähän maalausta, listojen laittelua ja kaakelointia. Pitäis vaan keksiä mihin saan kaikki tavarat mahtumaan ku siellä on jo hirveesti huonekaluja... Sit vielä omat niiden lisäks nii taitaa tulla ulkorakennuskin täyteen mööpeleitä :D

Vaihdoin kemikaalit ja prosessoidun lisäainepaskan yrtteihin ja muihin rehuihin. Koitan vältellä e-koodeja ja GM- tuotteita. Ja täytyy sanoa että on ollu parempi olo ku moneen vuoteen kun jätin nuo pois. Saas nähdä miten multa onnistuu tuo viljelyhomma, en oo kovin paljoa mitään koskaan kasvattanu, mitä ny perunaa, porkkanaa, mansikoita ja herneitä. Aion laittaa niiden lisäks ainakin salaattia, kurkkua, tomaattia, sipulia, kurpitsaa ja varmaan jotain muutakin, kattoo mitä päähän pälkähtää tässä kevään mittaan. :)

Kurssi on asetettu, nyt se o vaan lepoo...

Juon teetä ja mietin mitä kirjottaisin... Jos vaikka kertailis tapahtumia..

Olin siis joulun täällä porukoilla. Uudenvuoden olinkin sitten kämpällä ja sinne tuli ihan hirveästi ihmisiä juhlimaan, mun olkkari oli niin täynnä että hyvä kun pääs liikkumaan. :D Samanlaisia juhlia olikin sitten siitä eteenpäin suunnilleen joka toinen päivä, ja yks vieras tuli Maltalta asti. Sillä oli kuubalaisia sikareita ja ne maistu niiiiin hyvälle!

Ennen joulua mun kämpällä oli 7 muovikassillista tyhjiä pulloja, viime viikon loppuun mennessä (mitä mä alle 2 viikkoa ehdin kämpillä olemaan) niitä oli 8 muovikassillista. Että vähän lähteny juominen käsistä. Eihän ne ihan kaikki mun juomia oo mutta silti.

Torstaina ois aika päihdeklinikalle ja terapiaan. Vähän jännittää. En oo ennen käyny päikkärillä. Juomisen takiahan mä sinne menen. Ois mulla kämpillä antabusta mutta kun piru sanoo pään sisällä että "et sä sitä tarvii, pärjäät ilmankin, miks ottaisitkaan sitä kun sitten et voi juoda?" Mutta kyllä mä aikalailla sitä tarviisin. Heti jos alkaa yhtään stressaamaan niin mun on pakko saada pullo käteen.

Oon ollu nyt ihmeen hyvällä tuulella, mitä nyt toissaviikon loppuna viilsin käteeni, mutta se tuli ihan puskista muutenkin. Mut siis on ollu ihan hyvä olla, mikä on aika ihme. Oon lihonu muutamassa kuukaudessa yli 15kg, minkä pitäis kaiken järjen mukaan ahdistaa mua mutta en oo jaksanu ottaa stressiä siitäkään. Toisaalta oon ollu niin kiireinen kännissä koko ajan että en oo ehtiny miettimään mitään inhottavaa. Kyllä mä kuitenkin nyt yritän vähän kattoa syömisiäni ja koitan olla juomatta kans. Mun lääkitystä todennäköisesti vaihdetaan ens kuussa, koska nää lääkkeet lihottaa.

Oon vähän sisustanu kämppääni, makkarin laitoin melkeenpä kokonaan uuteen uskoon, vaihdoin julisteet seinälle ja sängyn paikan ja oon hamstrannu kirjoja nurkapöydän päälle. Pitäis hommata kirjahylly sinne. Heti kun saan tietokoneeseen näytön niin jatkan järjestelyä, keittiöstä tulee pöytä olkkariin ja olkkarin lipasto ja makkarin pöytä tulee keittiöön. Mun keittiö on niin pieni että se tämän hetkinen pöytä siellä täyttää puolet koko tilasta.

Makkari

Tilasin sähköröökin ja oon nyt sillä höyrytelly menemään jo useamman päivän. Eilen poltin 3 tupakkaa, toissapäivänä 2 ja sitä edellisenä, kun ei vielä ollu sähköröökiä, 20. Eli toimii tosi hyvin toi.

Oon ollu nyt viikonlopun taas porukoilla kun piti pestä pyykkiä ja onnistuin kusemaan asiani niin pahasti että mun kämpästä lähti sähkötkin. Onneks äiti autto maksamaan laskut ja haki mut tänne etten jois viimesiäkin rahojani. Mutta siitäkin huolimatta mulla on ihan hyvä olo ja sellanen pirteä. Kauheesti tekis mieli tehä kaikkea mutta ei millään keksi mitä.

Tänään on kuitenkin lähettävä taas kämpälle illalla, saas nähdä kuinka myöhään menee, ehdinkö sielläkään tekemään mitään. Eilen lupasin yhelle kaverille että meen käymään sen luona, siltä sais kaikkia kivoja aineita... "A-vitamiinia" oon joskus kokeillu ja tykkäsin siitä. Tuli hirveesti virtaa siitä ja touhusin ympäriinsä vaikka mitä. Sen avulla keksis varmaan mitä tekiskin. Ja tulis sitä kautta tehtyä muutakin ku juoda kaljaa ja maata sohvalla. Ei ehkä paras tapa keksiä tekemistä mutta pistetään päihdeongelman piikkiin...

Ulkona ois niiin hieno ilma... Tekis mieli mennä sinne mut lähdin tänne porukoille ilman takkia :(

Mua ärsyttää mun kasvot... Ne on ihan täynnä kaikkia näppyjä ja finnejä. Pitäis jotenkin päästä eroon niistä ja pian. Oon muutenkin niin hirveen näkönen kun oon lihonu niin että hyvä kun vaatteet mahtuu jotenkuten päälle. Muhun on taas iskeny tällanen elämäremonttikärpänen. Oon laittanu kämppää, yritän lopettaa juomisen ja polttamisen, hankin ajan päikkäriin, käyn terapiassa, oon syöny lääkkeeni (vaikka ne varmaan vaihdetaan taas kohta,kuten sanoin...) ja kaikki tuntuu menevän vääjäämättä normaalin elämän suuntaan. Ehkä nyt vaan alkaa olla sen aika että asiat menee kohilleen. Tai sitten mulle tulee taas maniajakso.

Mulla meinas mennä hermot kun kolme jätkää sano että on ihastunu muhun, ja tiesin että kaks niistä ei ollu ollenkaan tosissaan siinä, ja tiesin että ne sanoo sitä samaa monelle muullekkin.Sitäpaitsi yhen kerran menin uskomaan sitä toista ja ihastuin siihen. Toista kertaa mua ei kyllä kuseteta... Mut se kolmas.. Siinä vasta jäbä... Se meinas yhen illan aikana käydä ainakin 4 ihmisen kimppuun ihan yhtäkkiä sen takia kun oli niin mustasukkanen musta.ja sit se itki sitä miten rakastunu se muhun on... Hohhoijaa. Onneks nyt keksin faidata yhen noista, toisen kanssa leikin ihan vittuillakseen ja kolmannelle sanoin suoraan että ei kiinnosta.