love, hate & other drugs

ahdistaa niin etten tiedä miten päin olisin. huomenna mentävä taas junaan. pois täältä. takaisin kotiin. kumpa pääsisin jo nyt. haluan oman sängyn turvaan, peiton alle, kissat vierellä. ja toinen puoli huutaa, että haluaa pään täyteen, sekasin ja ihan vitun sama millä... eilen huomasin jo ettei se ole hyvä idea. otin yhden pamin, (joka ei saa varmaan ketään kunnolla sekasin...) rauhottuakseni, koska meinasin alkaa riehumaan... siitäpä kauhea haloo ja haukut tuolta yheltä, oon kuulemma narkkarihuora ja täysin arvoton. tuskimpa se sitä ihan noin tarkotti, mutta silti... enkä saanut edes anteekspyyntöä. sitä odotellessa... en muuten ole syöny täällä ollessani muuta kun parisen kymmentä lihapullaa. ei ole edes nälkä.

jännittää...

tänään on vihdoinkin se päivä, kun lähden Daddyn luo Tampereelle. jännittää ihan hirveästi ja mahakin vähän äkkäiee, koko päivän oksettanut... en tajua millä rahalla siellä ryyppään ja elän, mutta kai me jotain keksitään. joudun sittenkin menemään yksin, koska kaverilla oli autokoulua niin se ei päässykkään... ahdistaa, pelottaa, jännittää enkä malttais odottaa. kahden tunnin päästä lähtee juna, ja minä siellä kyydissä. äiti tulee kohta hakemaan, kun se vie mut asemalle ja ottaa kissat siks aikaa kun oon poissa. en jaksais odottaa että näen daddyn taas, kauhea ikävä.

helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla

tullu kauhean pitkä tauko kirjotteluun kun kone jumitti monta päivää ja vasta nyt sain sen toimimaan kun jaksoin korjata sen... en olis uskonu että saan tätä ikinä kuntoon mutta kappas vaan kun onnistuin siinä! :)

keskiviikkona viiltelyä ja yliannostus viinaa ja lääkkeitä... ja jälleen kerran ilman mitään hyvää tai järkevää syytä. terapia on jääny välistä nyt joka kerran ainakin kuukauden tai pidemmältäkin ajalta... tiistaina olis taas mahdollisuus... saa nähdä pääsenkö sinne asti.

huomenna haluan mennä kouluun, saa vaan nähdä, tuleeko siitä mitään. tajusin tuossa yks päivä, etten mene kouluun sen takia, kun en halua valmistua, ja en halua valmistua, koska en halua aikuistua. pelottavaa.

ens viikon ajattelin olla juomatta, jos tää itsetuhoisuus ja rahan meno vähän helpottais. viikon- parin päästä meen Treelle kattomaan Daddya, on jo hirmuinen ikävä kun ei olla kuukausiin nähty ja sillonkin vaan pari tuntia.

laihtuminen on tasaista, hidasta edistystä. maha on kipeä noista uusista lääkkeistä ja ruuan ajatteleminen saa palan nousemaan kurkkuun. syön silti, noin 1000 kcal päivässä. tai noh, ainakin yritän. joka päivä ei vaan saa alas niin paljoa. en tiiä, kai tästä pitäis jo vähän huolestua... hän ainakin on huolissaan minusta. sanoi, että minua pitäis vahtia 24/7, varsinkin kun oon juomassa. tottahan tuo on. en osaa sanoin kuvailla sitä miten paska olo mulla on sen takia, kun en vaan osaa olla ihmisiks ja pitää olla näin vaikea, paskamainen ihminen... mutta nyt iltatoimet ja nukkumaan.

illat ja yöt on ahdistavinta aikaa... mieleen tulee niin paljon vanhoja ahdistavia juttuja, mokia ja väkivaltaa, mitkä oon yrittäny unohtaa ja joiden tuomat tunteet oon tukahduttanu kauan sitten. yksin pimeässä ne tulee silti mieleen. en osaa tukahduttaa niitä enää kunnolla, ne täyttää pään inhottavilla ajatuksilla enkä pääse niiltä karkuun. en tiedä enää mitä tekisin, tää sama painajainen tulee joka ilta.

huominen pelottaa, en sittenkään taida lähteä kouluun. ajatuskin ahdistaa. mutta aion herätä hyvissä ajoin jos edes unirytmiä korjaisin vähän sillä. äh, tuntuu niin toivottomalta. painokaan ei oo laskenu, en kyllä ihmettele, tänäänkin söin kolme sämpylää ja appelsiinin... huomenna pitää vähän ottaa kuria siihenkin.

oon vaan säälittävä, toivoton ja laiska, enkä tuu koskaan saamaan mitään aikaseks tällä menolla. en edes osaa yrittää tehdä mitään. miten tässä kävi näin? oon 20 ja eläkkeellä, koska en osaa elää normaalia elämää niinkun normaalit ihmiset. en osaa edes syödä! hitto että osaa olla taas itseinho katossa... huoh, jos sitä yrittäis mennä sinne nukkumaan...

ihan jännä päivä ollu tänään, erilainen. luulin viettäväni tän päivän yksin taas niinkun kaikki muutkin päivät, mutta kaverit tuli käymään tuosta naapurista ja sit hengailtiin, pestiin pyykkiä ja käytiin kaupassa. söin ihan liikaa, kolme sämpylää tuorejuustolla ja appelsiinin. nyt sitten sattuu mahaan ihan kivasti... olis voinu jättää kyllä syömättä. noh, huomenna sitten vähemmän. huomenna vois käydä hakemassa ne uudet pilleritkin vihdoin ja viimein, en oo sitäkään jaksanu vielä tehdä. tiistaina tulee rahaa... en tiiä mitä sitten tekis... varmaan koitan löytää niitä tyynyjä tähän sohvalle ja ehkä kattelis sitä pöytääkin. lääkkeet ja elukoiden ruuat on ostettava ja sitten jotain syömistä, hedelmiä kai. jotenkin outoa kun ei tee edes mieli syödä mitään. tai no tekee kyllä välillä mieli syödä, mutta ei tee mitään eritystä ruokaa mieli. ja vähenee sekin ruokahalu tästä kun saan ne pillerit taas. ja unilääkkeillä saan taas toivottavasti nukuttua. huomenna on maanantai ja ajattelin mennä ehkä kouluun, en vaan oo ihan varma vielä jaksanko, uskallanko ja viitinkö sinne asti mennä... pitäis, mutta en tiiä. oon ollu niin kauan sieltä pois, että alkaa tuntua mahdottomalta. se tois kyllä lisää sisältöä elämään, mitä taidan aika kipeästi tarvita. tää kotona kykkiminen alkaa olla jo niin puuduttavaa ja turhauttavaa että meinaa mennä hermo. haluaisin pystyä käymään koulussa ja pitämään kämpän kunnossa ja vielä liikkumaankin kotona sen koulun jälkeen, en vaan tiiä onko musta vielä siihen. se tuntuu niin isolta muutokselta. ehkä jos vetäisin paljon kofeiinia ja saisin unirytmin kohdilleen niin että saisin itteni aikasin ylös sängystä, vois onnistuakkin. joka tapauksessa mun pitää tehdä vähän muutoksia elämässä, esimerkiks lopettaa tai ainakin vähentää juomista huomattavasti ja keksiä jotain fiksumpaa tekemistä kun kaiket päivät kämpällä istuminen. homehdun kohta tänne. mutta noh, kyllä kai tästä pikkuhiljaa... toivottavasti.

tänään ei sitten tullukkaan huono päivä, vaikka luulin. kaks kuppia teetä piristää mieltä kummasti. tein sateenkaarimeikin, vaikka tuskin tänään edes näen ketään tai meen mihinkään muualle kun lähikauppaan ostamaan tupakkaa.

oon jo monena päivänä miettiny sitä, mihin lähen täältä sitten kun saan koulun käytyä. en oo vieläkään päättäny sitä varmaks. tuntuu jotenkin, että haluan sinne lukioon, mutta nyt sitten on alkanu hiusala kiinnostamaan ihan hirveesti. en vaan osaa päättää hitto vie. ehkä ensin sinne lukioon ja sitten vasta hiusalalle, jos vielä kiinnostaa. jotenkin vaan nää muutokset pelottaa. kai se on vaan ihan normaalia.

tänään ois aika paljon tekemistä, pitäis siivota ja tiskata ja pestä pyykkiä ja ommella verhot.. en vaan ihan vielä taida viittiä. no okei oon vaan laiskalla tuulella nyt. :D pläh, en keksi edes mitään kirjotettavaa. oon täysin paska ihminen. :D

syömiset on menny ihan hyvin, en oo mitenkään hirveesti syöny, mutta silti paino on lähteny nousemaan. varmaan nesteitä, koska join tuossa parina päivänä.

väsymys ja päänsärky alkaa vaivaamaan, ehkä mä käyn liian vähän ulkona tai jotain... en saa nukuttua kunnolla, vaan valvon aina melkein aamuun asti. pyörin sängyssä enkä saa unta. pitää käydä hakemassa ne lääkkeet ennen kun tää menee liian pitkälle.

jotenkin tuntuu taas että kaikki on niin turhaa ja että elämä vaan valuu hukkaan. viime viikkojen pirteys on hävinny kokonaan, nyt vaan tuijotan päivät pitkät telkkaria enkä osaa enää puhua ollenkaan kenellekään. en oikeastaan edes haluais puhua tai nähdä ketään, ihan ihmeellinen olo. etäinen.

huomenna pitäis lähteä naapurin kanssa lenkille ja tehdä vähän kotihommia, siivoilla ja pestä pyykkiä ja tiskata... saa nähdä onko musta edes siihen, ihan vetämätön ja laiska ja väsyny olo. jospa heräis aikasin ja jois vaikka kahvia tai teetä heti aamusta ja tekis vaan niin voisin ehkä saada jotain aikaankin, mutta tuskin saan itteäni huomenna enää edes ylös sängystä, jos tää olo tästä enää pahenee.

kone temppuilee niin paljon että mulla alkaa mennä ihan tosissaan hermot tähän. pitäis ostaa ainakin siis uus kone ja kännykkä, ehkä telkkarikin... mistä helvetistä mä oikeen revin rahat siihen kaikkeen? turhauttavaa. nyt on kyllä niin paska olo että pakko koittaa sitä nukkumista, vaikka tuskin siitäkään mitään tulee.

juupa juu, eilen en siis syöny mitään ja viime yönä sain nukuttua hurjat 3-4 tuntia! woohoo!...not.tänään pitäis tosiaan juoda ja käydä leikkaamassa naapurin hiukset. saa nähdä kyllä pystynkö juomaan kun maha sanoo vähän toista. maha sanoo nimittäin auuuuuu. mutta eipä voi mitään. oon niin ylpeä itestäni kun oon saanu jo tiputettua painoa yhteensä 4 kiloa. onhan tää nyt aika järkyttävää miten vähän syön... tällä koko viikolla oon syöny varmaan vähemmän kun normaalit ihmiset syö tyyliin yhessä päivässä, sen kyllä huomaa. maha on ihan tyhjä ja kaikki mitä juon, menee melkein suoraan läpi ja heikottaa yms pientä kivaa... mutta en aio alkaa syömään! jos vielä 10 kiloa sais tällasella ruokavaliolla tippumaan niin voisin alkaa pikkuhiljaa syömään vähän enemmän. en siis edelleenkään "normaalisti", mutta vähän enemmän. enkä tietty mitään erilaista ruokaa kun nyt, vaan samaa ruokaa mutta vähän enemmän. vois tänään käydä ostamassa niitä perkeleen rauhttavia jos saisin viikonlopun aikana nukuttua niiden avulla. syömättömyys ja unettomuus = päänsärky+heikotus.

mjooh...

tässä on tullu otettua ihan silleen jonniiverran... pikkupäissään koneella yksin kämpillä. no okei, en oo ottanu kovin paljoa, mutta asiaan vaikuttaa ehkä se, että en ole syöny tänään mitään. siis en palaakaan mitään. juonu vaan teetä, kahvia, 2 dl mehua, yhen muumilimsan baarissa ja kaljaa. siinä kaikki mitä on kurkusta alas menny tänään.

nyt kadun sitä, että menin sanomaan hänelle, että alan syömään taas vasta, kun joku huolestuu. ei ehkä olis pitäny sanoa sitä, koska nyt pelkään koko ajan, että joudun valehtelemaan sille joka kerran kun nähdään, että mitä oon syöny ja paljonko. en halua syödä, mulla ei ole nälkä, enkä tunne mitään tarvetta syödä, joten miks söisin. en edes tajua miks sanoin sille että en syö. (no ehkä siks että selvinpäinkin nuokuin tiedottomuuden rajamailla aina kun nousin ylös... tai sit haluan vaan että se tietää missä mennään tai haluan teinimäisesti {yök} huomiota... [tuskin kuitenkaan]) joo ei ihan parhaimpia diagnooseja mutta edes jotain.

mietin asioita ihan liikaa nykyään... mutta joka tapauksessa. ilta oli taas kiva ja kaikki meni taas ihan putkeen, en vaan ymmärrä tätä itsensä satuttamisen intoa aina kännissä... nytkin tekis niin mieli hajottaa taas yks "sheiveri" ja viiltää niin syvälle että olis taas matto veressä, niinku viimeks. (melkein vuodin kuiviin, 2 päivää vaan sängyssä maaten kun oli niin heikkona ettei vaan pystyny tekemään mitää, mut ei siitä sen enempää...)

mjoo no en nyt tiiä mitä tässä kirjottais, huomenna hänen kanssa juodaan, ehkä kahdestaan, ehkä ei, täytyy nyt kattoa. kuitenkin jossain vaiheessa käytävä leikkaamassa naapurin hiukset ja vissiin ainakin alotellaan siellä... ja näin minun ja hänen tilanteesta.. ei, me ei olla menossa yhteen, ollaan kyllä (ainakin minun käsittääkseni) ihastuttu toisiimme jonkin verran, mutta se saa jäädä sille asteelle, koska kumoikaan ei pysty jollain tasolla kuitenkaan luottamaan vastakkaiseen sukupuoleen, ja sen tietää jo etukäteen, että jo parin viikon jälkeen kumpikin olis jo kyllästyneitä, joten se ei toimis, eli pysytään vaan läheisinä kavereina.

sanoin hänelle tänään, että seuraavan kerran kun seurustelen, lisin mieluummin naisen kanssa taas pitkästä aikaa. ehkä en osais enää olla naisen kanssa, mutta mieluummin niin, koska miehistä on niin paljon ikäviä muistoja, ja oon suoraan sanottuna saanut tarpeekseni niistä. vaikka en ehkä osais kunnolla olla naisen kanssa yhessä saatika sängyssä, (koska siitä on niin kauan kun viimeks...) niin silti se tuntuis jotenkin niin paljon paremmalta ja oikeammalta kun olla miehen kanssa. (ja oon ehkä kaukaisesti vähän ihastunu yhteen.... :3 se tuntuu niin samanlaiselta kun minä ja kuitenkin jotenkin niin erilaiselta ja sen takia niin kiehtovalta ihmiseltä. :) ainakin haluaisin tutustua siihen paremmin. mutta nyt lopetan tän paskan jauhamisen ja keksin jotain jännempää tekemistä, esim. juttelen yläastekaverinn kanssa facessa. :D

food and stuff...

vasta nyt kun oon hyvin pitkälti lopettanu syömisen, huomaan miten paljon ihmisten elämä pyörii ruuan ympärillä. tai siis, telkkarista tulee melkein koko ajan ruokamainoksia yms... ei sillä, että mulla olis nälkä tai mitään, ei ole nälkä eikä edes tee mieli syödä mitään, mutta tuli vaan ajateltua. tänään on ollu jo aika heikko olo, hankala pysyä pystyssä ja noustessa varsinkin pyörryttää. ihan kiva olo, pitkästä aikaa heikottaa. siitä ainakin tietää että oon pysyny suunnitelmassani. :) tänään tuli kauhean syyllinen olo kun söin hedelmäsalaattia, sellanen olo, että en mä ansaitse syödä sitä. vaikka kuinka siinä oli vähän kaloreita ja jätin liemen ja neljäsosan siitä puolen kupin annoksesta syömättä, silti tuli syyllinen olo. sen jälkeen oli vielä parin tunnin päästä pakko syödä riisimuroja ja jogurttia, kun en meinannu pysyä enää tajuissani. istuessakin pyörrytti ja silmissä pimeni vähän väliä. ihanan tyhjä, heikko, laihempi olo. tätä on ollu ikävä, vaikka syyllisyys syömisestä kasvaa joka päivä, joka ruualla, aion jatkaa tätä niin kauan että pääsen tavoitteeseeni. oon jo niin hyvässä alussa, ettei tätä voi lopettaa kesken tällä kertaa. :) ajattelin alottaa vähän tarkemmat mittailut, kun pelkän painon tarkkailun. ehkä vyötärö, käsivarret, reidet ja lantion ympärykset vois alkaa laittamaan muistiin, näkisin vähän tarkemmin että mistä sitä läskiä lähtee, kuinka nopeasti ja kuinka paljon. päällimmäisen tunteena heikotuksesta ja vatsakivusta huolimatta on ylpeys. ylpeys siitä, että mä pystyn tähän. en tajua mikä tässä on muka ollu ennen niin hankalaa, eihän mun tarvii muuta kun jättää ruoka ostamatta niin ei tuu syötyäkään niin paljoa, ja keksin tekemistä, niin en syö tylsyyteeni.  tee ja kahvi antaa pirteyttä sen verran, että olo on edelleen hyvä ja ilonen, tuntuu ettei mulla ois koskaan mitään pahoja ongelmia ollukkaan. :) life smiles at me at last.

oon saanu tehtyä mun neuletta jo ihan hurjan paljon, eihän se nyt ihan täydellinen ole, mutta kelpaa mulle. enää selkä ja toinen etupuoli tekemättä ja hihat kiinnittämättä, sitten pääsen jo pitämään sitä! se on söpö pussihihainen... bolero. joo, bolero on lähimpänä. :) tekis hirveesti mieli lähteä shoppailemaan sellasia pirteitä ja tyttömäisiä vaatteita, on jotenkin sellanen söpö olo, haluaisin olla vähän naisellisempi pitkästä aikaa.

sisustusinto ei oo laantunu yhtään, en jaksais odottaa että pääsen ostelemaan tyynyjä tähän sohvalle ja että löytäisin sen pöydän ja tuolin. mutta vasta viikon päästä, kun saan enemmän rahaa.

jeij, paino on tippunu jo kaks kiloa siitä kun alotin tän "syömättömyyden". viime yönä nukuin taas huonosti, valvoin johonkin kuuteen... en saanu unta niin siivosin meikkauspöydän laatikot ja yritin lukea, mutta en saanu siltikään kunnolla unta. tuntu jotenkin oudolta nukkua taas täällä. jospa ens yönä olis parempi onni, pitäis vaan käydä ostamassa ne lääkkeet.

oon tänään juonu vaan vihreetä teetä ja vähän mehua. illalla vois syödä tuon hedelmäsalaatin, mitä otin porukoilta mukaan. pitäis käydä kaupassakin, mutta enpä taida ostaa ruokaa. hedelmät ja jogurtti saa riittää nyt ainakin pari päivää.

oon nyt siis kämpällä ja ihan hyvin on menny, kumma kyllä oon vaan piristyny entisestään, johtuu kai siitä kun värjäsin hiukseni ja huomasin näyttäväni aika söpöltä. :) nyt on tummanruskeat hiukset, ajattelin huomenna laittaa vähän kiharoita niihin, olisin tuplasöpö. :Dmutta tänään oon katellu telkkaria ja... katellu telkkaria. no pesin mä pyykkiä, huomenna täytyy pestä kanssa että pääsen siivoamaan kylppärin. tällä hetkellä siellä on niin paljon pyykkiä että turha sitä vielä on siivota. :D

tän päivän syömiset on jääny 450 kaloriin, eli ihan hyvin siinäkin mielessä. ostin (äiti makso) hedelmiä, jogurttia ja tomaattikeittoa syötäväks. sit kans kahta erilaista teetä, limsaa ja kahvia. niillä pärjään ainakin muutaman päivän. huomenna uus päivä ja toivon että jaksaisin tehä jotain ihan fiksuakin. esim voisin alottaa sen kutomisen tai virkkaamisen, en oo päättäny vielä, tai sitten pyyhkiä pölyt tuosta pyörästä ja ottaa sen käyttöön pitkästä aikaa.

täytyis ettiä jostain pöytä tätä konetta varten, tää ei oikeen toimi tässä sohvapöydällä, kun joutuu kirjottamaan ihan ihmeellisessä asennossa. :/ käytiin äidin kanssa spr:n kirpparilla, mutta ei löytyny sieltäkään kun jotain ihan hirveän näkösiä ja vanhoja pöytiä, mitkä varmaan hajoaa alle aikayksikön. haluan jonkun pienen, nätin ja tyylikkään pöydän, mutta en halua ostaa mitään kallista kuitenkaan. voisin kai tehäkkin pöydän ja tuolin, en vaan vielä ihan luota mun taitoihin koneiden kanssa, kun oon ollu jo yli vuoden sairaslomalla ja koululla on asiat muuttunu niin paljon. kattelen vielä kirppareilta ja jos ei löydy niin sitten teen sen ite. en kuitenkaan kovin kauaa jaksa odotella.

oon tosi innostunu sisustuksesta ja vaatetyyleistä taas, haluaisin yhdistellä jotenkin omassa tyylissäni söpöyttä ja "kovuutta", ei ketjuja, niittejä ja mustia meikkejä ja vaatteita, en vaan tiedä vielä miten toteuttaisin sen. kämpästäni haluaisin taas sellasen kotoisan ja samalla tyylikkään modernin näkösen, en vaan tiedä miten siinäkään onnistuisin. toki oon saanu jäsenneltyä tän kämppäni hyvin silleen että makuuhuone on meikkausta ja nukkumista varten, olkkari taas koneella olemista ja telkkarin kattomista varten ja keittiö syömistä ja pyykin kuivatusta varten. mutta nää mun mööpelit ei oikeen oo sellasia kun haluaisin. toimivat kyllä ja ovat hyvässä kunnossa, mutta silti, nää on kaikki eri paria ja liian vanhanaikasia. vois koittaa säästää vähän rahaa niin voisin laittaa koko sisustuksen uusiks. mutta oon huomannu, että vähemmän on todellakin enemmän. nyt täällä viihtyy paljon paremmin, kun hävitin ne kaks nojatuolia ja siirsin makuuhuoneen nojatuolin olkkariin niiden kahden tilalle. mun tekis kauheasti mieli maalata täällä, mutta en oikeen tiedä saisinko edes lupaa siihen, koska täähän on vuokrakämppä. pitäis käydä kysymässä lupa asuntotoimistosta. en tietenkään mitään räikeitä värejä läiskis seiniin, vaan jotain valkosta, harmaata tai kermanvaaleaa. jotain hillittyä mutta nättiä. en tiiä, ehkä vietän liikaa aikaani kattoen muoti-ja sisustusohjelmia :D tai sitten mun pitäis vaan vaihtaa alaa. :D

huh, tulipahan taas tekstiä. 

jooh, eilen kirjotin taas tosi pitkän tekstin, mutta tää fuckin´ kone tai blogger pyyhki sen kokonaan, joten perkele.

tänään siis pitäis mennä sinne kämpälle ja puhelin on käyny ylikierroksilla kun terapeutti ja kaveri soittelee koko ajan... ihan kun mä jaksaisin heti mennä terapiaan tai muutenkaan nähä kavereita... -.-" turhauttavaa kun heti pitäis lähteä johonkin, kun oikeasti haluaisin vaan asettua taas asustelemaan kämpälleni pitkän tauon jälkeen. olishan se toki kiva nähä myös ihmisiä ja kiva kun kaveri muistaa, mutta silti, en oo vielä valmis näkemään ketään.

paino on tippunu puoli kiloa eilisestä, vaikka illalla söinkin viis kinkkuleipää. (mikä hitto muhun oikeen meni kun piti muka syödä???) nyt sitten aamupalaks teetä, teetä, teetä ja yks pilleri. (yleensä otan heti aamusta 2)

oon rakastunu yhteen teehen, liptonin blue berries tai joku sellanen. tosi nam. tänään pitää käydä kaupassakin, eli vois alkaa tekemään kauppalistaa. eipä siihen kovin paljoa ruokia tule, enemmänkin kosmetiikkaa ja pesutarvikkeita. eri teemerkkejä vois ostella ja testailla, eipähän menis niin paljon rahaa limsoihin.

käsi on parantunu jo tosi hyvin, ehkä jo viikon päästä voin olla taas ilman hupparia tai pitkähihasta. heitin pois kaikki mun terät, koska en halua enempää haavoja. jos sekoan, niin eipähän ole ainakaan mitään millä satuttaa itteäni. :) paitsi syömällä, heh.

jooh, tulipahan siivottua... kummasti sitä jaksaa touhuta neljän teekupin voimallakin. nyt on siis kämpässä siistiä ja uus järjestyskin. enää puuttuu melkeinpa sisustukselliset asiat ja yks pöytä.

tänään siis tosiaan syömiset rajoittunu yhteen kupilliseen hedelmäsalaattia, aika hyvin... saa nähdä pystynkö pitämään nää syömiset tuossa vai menenkö vielä possuilemaan... mutta joka tapauksessa nyt saunaan.

voii v*ttu!

kolmen tunnin yöunien jälkeen on tosi kiva (huomatkaa sarkasmi) herätä siihen kun 4 kakaraa huutaa yhteen ääneen ja torpedoi kaiken tieltään. sitten kun nousen sängystä, saan välittömästi kuulla miten kauhean näkönen oon. mulla on kuulemma hirveät hiukset ja huulet, pelotan pienimpiä lapsia ja mitähän vielä... huohh... ei kyllä ole ensimmäinen kerta, kun mua täällä haukutaan, aina löytyy jotain huomautettavaa, mutta silti, ihan vitun jees kuulla tollasta heti aamusta. haistakaa kaikki stna paska, syön kohta kaikki teidän rasittavat kersat! >:(

huomaan haaveilevani rutiinista, aikaisin nukkumaan menemisestä ja aikaisin heräämisestä, sisällöstä päivissä. tällä hetkellä en omista mitään noista. valvon, nukun huonosti enkä päivisin saa mitään aikaan. olen turhake, heittiö, hullu, syrjäytynyt, eläkkeellä. minulla ei ole elämää. on vain minä ja minun ongelmat, joiden yli en tunnu koskaan pääsevän. traumat, joista kumppuaa yhä enemmän ja enemmän eriaisia oireita, joille kukaan ei tunnu keksivän ratkaisuja, ei edes apukeinoja. makaan yksin pimeässä ja kylmässä toivoen poispääsyä, helpotusta, jotain, joka antaisi merkityksen elämälleni ja olemassaololleni. kaivaten ja kuitenkin peläten normaalia elämää ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. olen jumissa. olen liian väsynyt ja peloissani parantuakseni, silti haluaisin joskus vielä tuntea sen vapaan olon, ilman murheita, huolia ja velvollisuuksia, niinkuin kauan sitten. olen itse tuhonnut itseni, enkä voi odottaa kenenkään korjaavan elämääni puolestani. tiedän, että jossain kaiken pimeyden keskellä, mudan alla minussakin sykkii se palava halu elää, rakastaa ja hallita omaa elämääni. se on vain ollut niin kauan piilossa, vaimeana kuiskauksena korvissani. kaikki tämä pelottava hulluus ja sen eri vivahteet ovat peittäneet sen alleen niin tiukasti, että luulin jo menettäneeni sen. mutta siellä se kuitenkin on, se vain odottaa löytäjäänsä.

huomenna otan ensimmäisen askeleen uuteen elämään. menen siivoamaan ja järjestelemään kämppäni uudelleen. haluan tehdä siitä kauniin, uuden kodin. pestä kaiken lian pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä kirjaimellisestikkin. voisin ehkä laittaa uudet verhotkin, sisustaa vähän. uudet rutiinit, uusi ruokavalio, uusi ulkonäkö, uusi minä. haluan jättää taakseni kaiken sen pahan ja ahdistavan, mikä minua on pitänyt niin kovasti otteessaan ja antautua uusille ajatuksille. haluan keskittyä itseeni ja laihduttamiseen, tehdä suuren muutoksen, lopettaa itsesäälissä rypemisen ja alkaa tekemään asialle jotain. things don´t change if you don´t change them. haluan maalata uuden taulun sen synkän maiseman päälle, mikä on tähän asti ollut elämääni. pienin, haparoivin askelin kohti parempaa, kohti täydellisyyttä.

despair

okei uus suunnitelma: kun pääsen kämpälle, tilaan netistä erilaisia laihdutuspillereitä (vahvimpia tietenkin), sit nakitan äidin ostamaan mulle ruokaa (eli hedelmiä, jugurttia ja light-limuja), ja sit kun mun kaikki rahat on menny noihin pillereihin, laskuihin ja tupakkaan, ei mun oo edes mahdollista syödä liikaa, koska en voi ostaa mitään. :D no okei toi vaatii vielä vähän lisää suunnittelua ja hiomista, mutta ne pillerit ainakin tilaan, enkä varmasti osta mitään muuta kun noita yllä mainittuja, koska sen tietää mihin se taas johtaa. (hävisin nimittäin taistelun yhtä perunarieskaa vastaan...) oon niin heikko ja säälittävä eikä mulla oo yhtään itsekuria ja sietäisin saada selkääni. onneks jos huomenna äidillä on aikaa niin käyn tai siis käydään siivoamassa mun kämppä, siinä meneekin taas reippaasti se pari tuntia ainakin, koska tällä kertaa haluan siivota sen niin puhtaaks ettei sitä enää puhtaammaks saa vaikka kuinka hinkkais. vaihdan myös järjestystä, koska haluan jotenkin unohtaa kaiken sen paskan mitä siihen paikkaan yhdistän pääni sisällä. eli jos saan sen näyttämään erilaiselta, ehkä siellä tuntuukin erilaiselta. ehkä sinne olis sitten mukava mennäkkin. like a new beginning... jos tän muutoksen jälkeen saisin inspiraatiota tehdä muitakin, niinkun tää mun tyyli ja ulkonäkökysymys, liikunta, syöminen (syömättömyys), ehkä jossain vaiheessa koulu ja terapiankin vois sitten joskus alottaa uudestaan, ehkä. tän mun painon takia kiellän iteltäni paljon asioita, esimerkiks shoppailun ja kylillä pyörimisen kavereiden kanssa. tuntuu etten ansaitse sitä, ja muutenkin ahdistais vaan, kaikki ne ihmiset ja niiden katseet, tuntuu että kaikki kattoo mua silleen että "vittu mikä läski." itsetunto 0 taas vaihteeks. jospa se siitä lähtis taas kohoamaan kun paino tippuu edes siedettäviin lukemiin... oon huomannu että mun itsevarmuus kasvaa sitä mukaa kun paino laskee. sillon kun olin vielä sen noin 62kg, olin ilonen, energinen ja tuntu hyvältä liikkua kavereiden kanssa, en tuntenu selässäni niitä arvostelevia katseita niin paljoa. nyt taas en uskalla edes yrittää ihmisten ilmoille menemistä, koska oon niin pettyny itteeni, niin varmaan kaikki muutkin on, pakkohan niiden on! laihempana olin niin ylpeä itestäni, ja se ylpeys vaan syveni mitä pienemmäks luvut puntarissa muuttu. nyt taas tuntuu että tää paha olo, pettymys ja itseinho kasvaa joka päivä, vaikka nuo luvut pysyy samassa. se tuntuu vaan olevan merkki heikkoudesta, epäonnistumisesta, rumuudesta. ahdistus ja masennus alkaa taas nostaa päätään, eikä minusta ole tappelemaan sitä vastaan. ainoa keino on laihduttaa, eli jokainen ateria tuntuu siltä, kun pakottaisin itteni syömään myrkkyä. tiedän, että se on vaan luonnollista, kun on nälkä, mutta pidän enemmän siitä tyhjyyden tunteesta, kun ei ole syönyt koko päivänä mitään, kun siitä, kun pureskeltu ruoka pyörii suussa, valuu takerrellen kurkusta alas ja painaa mahassa. joskus jopa luulen tuntevani, miten kaikki se ruoka settuu ympäri kehoa rasvapalleroiksi ihon alle. sillon haluan vaan oksentaa kaiken ulos, mutta harvoin pystyn edes siihen, mikä saa olon vielä pahemmaksi. miten vaikeaa voi muka olla oksentaa!? sormet kurkkuun ja siinä se, vai mitä? ei. mulla se ei onnistu niin, joudun raapimaan kurkkuni melkein verille ennen kun mitään tulee pihalle, jos tulee mitään. yökkäilen kyllä kovasti, mutta lopputulos on usein vaan se, että saan pihalle vaan muutaman hassun ruuanmurun ja nesteitä. oon pettymys jopa reflekseissäni... huoh, voisin kuolla.

noniin, nyt se sitten taas iski, hirveä läskiahdistus. tällä kertaa tää lähti siitä kun kattelin yhen kaverini kuvaa, ja siitä on tullu tässä muutaman vuoden aikana niin nätti että mua hävettää olla tällanen. siis hyi helvetti, miten oonkin päästäny itteni tällaseen kuntoon!? päätinpä tuossa samalla että värjään hiukseni seuraavan kerran tumman ruskeeks. ja siistin vähän, kun nyt näytän siltä kun mulla olis joku kuollu orava pään päällä... mikään ei tunnu olevan taas hyvin, vaikka päivä on muuten ollu ihan kiva. mun on pakko alkaa syömättömyys taas... ja liikkuminen. tästä lähin syön vaan hedelmiä ja jugurttia, ehkä jotain keittoja missä on vähän kaloreita. ne saa riittää. haluan tän painon ja läskit pois mahdollisimman nopeasti, en kestä itteäni tällasena. voisin kuolla.

joo noniin, voisin kirjottaa vähän paremmin nyt...

aamulla heräsin siihen, että ovikello soi taas. menin ihan paniikkiin ja makasin vaan jähmettyneenä paikallani sängyssä. sydän hakkas niin kovaa että kuulin sen. sain kuitenkin rauhotuttua ja nukahdin melkein uudelleen, kun kuulin, että joku avaa oven. sydän alko hakkaamaan vielä kovempaa ja jähmetyin taas paikalleni. askeleet kulki ympäri taloa, pysähtyi mun oven taakse vähäks aikaa ja sitten takasin ulos. nousin kattomaan ikkunasta, kuka se oli ja huokasin helpotuksesta, kun se olikin mun vanhempi isoveli (T) tuosta naapurista. :) sitten jatkoin uniani.

heräsin joskus päivällä, en muista mihin aikaan, mutta liian myöhään kuitenkin. nousin sängystä ja kävelin keittiöön, silmissä pimeni. olin ihan innoissani, koska en jaksanu uskoa että oon syöny niin vähän viime päivien aikana, että silmissä pimeni noustessa. :) keitin sitten teetä ja heräilin telkkaria kattellessa. sit kannoin taas puita sisälle ja lämmitin vähän taloa. söin yhen leivän.

toinen veli (J) ja sen tyttöystävä (E) siis tuli tänne tuossa illasta ja sit tein kinkkupiirakkaa ja me syötiin se kaikki. kävin saunassa ja kattelin telkkaria, sieltä tuli Pilvilinna, Joka Romahti. se oli ihan törkeen hyvä, mutta ärsyttää kun se jäi kesken, kun se tulee vissiin kahessa osassa, eli ens viikolla toinen osa. veli teki ruokaa ja uskomatonta kyllä, se kysy syönkö mä. en syöny, sanoin etten jaksa kun söin sitä piirakkaa.. ja kumma kyllä, mä olinkin ihan täynnä siitä. :) E teki perunarieskoja ja söin yhden, oli hyvää.

nyt vaan odotellaan että porukat tulee kotiin virosta. niiden pitäis tulla aamuyöstä. en jaksais odottaa niitä mun lankoja, haluan päästä tekemään niistä jotain. :)

oon ajatellu paljon asioita täällä. tajusin että ehkä mun sisarukset ja porukat ei soittele mulle sen takia, kun ne ei osaa puhua mulle tai jotenkin suhtautua muhun. ehkä ne jopa pelkää mua. tai ehkä ne pelkää loukkaavansa tai satuttavansa mua.. ehkä se onkin mun oma syy, että oon niin ulkopuolinen kaikesta. ehkä mun pitäis yrittää kovemmin olla terve, tai ainakin esittää olevani, ehkä sitten joku uskaltais avata suunsa mullekkin.

syömisistä... hm, nojaa... söin tänään aika paljon ja paino on pysyny samassa eilisestä, mikä oli pettymys. eihän se nyt tietenkään mikään ihme ole, ettei se oo laskenu, mutta olisin ollu tyytyväinen edes pariin sataan grammaan. täytyy vaan koittaa jatkaa mahdollisimman vähillä syömisillä, jos tää paino tästä vielä lähtis tippumaan. en jaksais millään odottaa että oon laiha, haluan sitä niin paljon. sitten voisin ainakin olla tyytyväinen ja ylpeä itestäni. hamstraan koneelle thinspokuvia ja haaveilen paremmasta kropasta, mutta tällä hetkellä täytyy pidätellä oksennusta aina kun kävelen peilin ohi. vaikka kaulasta ja käsistä näkyykin jo jänteet enemmän kun esim. viikko sitten, tuntuu ettei se riitä. no eihän se tietenkään riitä, on vielä niin paljon läskiä hävitettävänä! huhhuh, voisinkin mennä tästä ottamaan päivän viimesen laihdutuspillerin ja sitten ehkä nukkumaan. loppuun vielä pari kuvaa, joista pidän. :)

hm, onhan tuosta veljenkuvatuksesta edes jotain hyötyä, se lähti hakemaan kaljaa ja tuo mulle tupakkia samalla. :)

tein kinkkupiirakkaa, saas nähdä millasta siitä tulee, koska en oo ikinä ennen tehny sellasta, laitoin vähän kaikkea sekasin enkä kattonu mitään ohjetta, iskin vaan summanmutikassa kasviksia, juustoa, tomaattia, mausteita ja tietty sitä kinkkua. :D nyt vedän itse tehtyä smoothieta, nam. :)

day3

veli ja sen eukko tuli tänne... melkonen stressi päällä nyt. tekis mieli syödä jotain, mutta en taida kuitenkaan. söin jo yhen leivän ja se saa luvan riittää ainakin tällä hetkellä. tekis mieli tupakkaakin, mutta en oikeen tiedä viitinkö polttaa, kun niitä on niin vähän jälellä. pläh, ketutus.

onneks en oo perheen ainoa ongelmainen...

niin eli siis multa loppu rauhottavat niin kävin sitten nappaamassa yhen isän purkista. :D hyvin toimii, pelot hävis melkein samantien. ei ihan kokonaan, mutta helpotti huomattavasti.

ööh... nyt iski lagi. oon vaan koko päivän katellu thinspokuvia ja telkkaria, alkaa olla aika tylsää tää mun elämä. paitsi mitä nyt pelkään ihan hirveesti sitä että tuun hulluks. alkaa olla jo aikalailla siinä rajoilla, pelkään muuttuvani väkivaltaseks kun näitä pieniä raivonpurkauksia tulee vähän väliä.

toivottavasti äiti muistaa tuoda mulle lankoja sieltä virosta, haluan tehä jotain kivaa. ehkä kaulahuivin tai neuletakin, sellasen harvaan neulotun... tai ehkä virkatun, en tiiä vielä. kattoo nyt minkälaisia ja värisiä sieltä tulee.

kissat on vallannu mun sängyn enkä henno häätää niitä pois siitä. tekee mieli tupakkaa mutta se loppuu pian enkä oikeen pääse täältä koko viikonloppuna kauppaan, ellei veli tai äiti käytä huomenna tai sunnuntaina. tämä on perseestä.

oon tainnu kirjottaa tästä aiheesta jo ainakin pari kertaa ennenkin mutta... en tykkää yhtään olla tässä talossa yksin. en edes päivisin. yöt taas on yhtä helvettiä. pelkään jokaista rasahdusta ja varjoa. täällä on sitäpaitsi ihan liikaa ikkunoita, jotka on matalalla. kuka tahansa vois halutessaan rikkoa yhen ja kiivetä siitä sisään, sen takia mun on helpompi ja turvallisempi olo kämpällä. mutta jos ei helvetillisiä öitä lasketa, niin mun on täällä paljon parempi olla kun kämpällä, jotenkin... onnellisempi, energisempi ja ilosempi olo.

mutta nyt pitäis ihan oikeasti yrittää sitä nukkumista.

sellanen päivä tänään...

turha, merkityksetön, pettymys. en saanu siivottua enkä pestyä pyykkiä, en edes kantanu puita sisälle. pieni paniikkikohtaus kun ovikello soi eikä se ihminen tuntunu luovuttavan ikinä. soitti ja soitti ja soitti, minä menin kumarassa ikkunalta ikkunalle enkä uskaltanut avata ovea. sydän pomppi kurkussa ja toivoin vaan, ettei tuo joku avais itse ovea. onneks parin minuutin kilkuttelun jälkeen se joku vihdoin luovutti ja lähti. sen jälkeen en oo uskaltanu käydä ulkona edes tupakalla. nyt muistan, miksen halua asua täällä...

sain kuitenkin lämmitettyä saunan ja pidettyä syömisen jokseenkin kurissa, puolikas pieni lautasellinen eilistä karjalanpaistia ja perunaa, teetä, glögiä, mehua, smoothieta, yks leipä ja 360kcal:n edestä tomaattikeittoa. ei kovin paha, mutta vähemmälläkin olisin pärjänny ihan hyvin. nyt pitäis alkaa valmistautua nukkumaan, jos huomenna olis parempi päivä, ehkä uskaltaisin käydä taas ulkona ja saisin jotain aikasekskin.

it´s tik-tik-tikking again!

aika ahdistaa mua. jotenkin on niin kova halu palata menneisyyteen, että osaks ehkä jotenkin uskon että se on mahdollista. vaikka eihän se ole. kauhea olo kun katsoo vanhoja valokuvia tai muistelee menneitä, tulee sellanen olo, että enhän mä voi olla näin vanha, mihin kaikki vuodet oikeen vierii? huomaamatta aika vaan kuluu ja minä pysyn tällasena keskeneräisenä, surkeana. taidan elää jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa.

day 2...

oon ollut nyt suunnilleen tunnin hereillä, enkä oo jaksanu edes juoda vielä mitään. odotan että tulee kunnolla nälkä ja/tai jano niin vasta sitten. ruokalistalla on tänään mehua, kahvia, teetä, smoothieta ja ehkä karjalanpaistia, jos ihan pakko on syödä.

näin pelottavan realistisen unen viime yönä... mä tapoin siinä jonkun miehen. se makasi maassa ja minä hakkasin sitä puukolla mahaan. (se mies oli lihava, jotain symboliikkaa???) muistan jossain vaiheessa ajatelleeni, että onneks tää on vaan unta. se tuntu niin todelliselta, että se alko pelottaa. kun se oli vihdoinkin kuollu (löin sitä puukolla ainakin jotain 20 kertaa), menin tupakalle ja heräsin. olin hiestä märkä ja makasin vaan paikallani ja tuijotin seinään. kesti vähän aikaa, että sain taas itteni revittyä maan pinnalle ja tajuamaan, että se oli oikeastikkin unta, enkä mä oikeasti tehny sitä. sitten alko vaan päässä pyörimään, että mikä hitto mua vaivaa.

mun maha on pienentyny ihan kivasti eilisen ja yön aikana, vaikka paino nyt tietenkin on vielä aikalailla samoissa lukemissa. en jaksais odottaa että saan sen putoamaan. oon hamstrannu koneelle ihan hirveesti thinspokuvia, mutta vaan sellasia, mitkä saa mut pysähtymään ja jotka vangitsee katseen. sellasia ihania, sellasia, millanen mäkin haluan vielä olla. :) nyt voisin mennä keittämään teetä ja lataamaan lisää kuvia.

change of style?

eli siis niin. tekis mieli vaihtaa vähän tyyliä, koska tämänhetkinen tyylini on niin tylsä, kulunut, epäjännittävä, epätyylikäs. onhan mulla vaikka mitä asusteita, osaan meikata sun muuta, mutta mun vaatteet onkin sitten ihan toinen juttu. kyllähän mä osaisin tehä ihan uuden tyylin vaikka käden käänteessä, mutta siinä on vaan kaks isoa ongelmaa tiellä: raha ja mun läskit. tai noh, eihän kumpikaan noista nyt niin iso ongelma oo, rahaa saan ihan kiitettävästi kyllä, en vaan osaa käyttää sitä. ja voisinhan mä ostaa sellasia tällä hetkellä sopivia vaatteita, joita voin pitää sittenkin kun vähän tästä laihdun, sellasina löysinä... mutta jotenkin nyt on itsetunto ja inspiraatio niin pohjalukemissa, ettei muodonmuutoksesta taida tulla oikeen mitään. selaan thinspokuvia we heart it:ssa ja haaveilen siitä päivästä, kun mun tavoitefarkut mahtuu mulle jalkaan ja näytän hyvältä. ajattelin pitää melko matalaa profiilia siihen asti, tai ainakin käyttää liian isoja vaatteita ja sitten kun oon vähitään 10 kiloa laihempi taas, voisin laittaa itteni nätiks ja paremmin istuvat vaatteet päälle ja sitten varmaan saan taas niitä ihania "sä oot laihtunu ihan vitusti!" -kommentteja. :) sitten saisin lisää motivaatiota jatkamiseen ja pystyisin ehkä vihdoinkin pääsemään tavoitteeseeni, josta oon haaveillu jo tosi kauan. se tosin tuntuu vielä niin kaukaiselta, mutta jos mulla vaan tahdonvoima riittää ja saan itteni liikkeelle sohvalla tai sängyssä makoilun sijaan, niin ainahan se tulee nopeammin. laskin, että jos haluan pudottaa kesään mennessä 20kg, mun täytyy pudottaa vähintään 1,6kg viikossa. jos tuossa onnistun, oon kesällä laihempi kun moneen vuoteen, viimeks pääsin tuon painoseks ylä-asteella, kun olin kokonaisen viikon syömättä. joten, jos pystyin pääsemään siihen painoon sillon, miksen nytkin. aah, ihana imelä ketoosin maku tuli suuhun... (voiko se tulla näin nopeasti? ) mulle tulee jotenkin hyvä olo aina kun mulla on nälkä tai suussa maistuu tältä, kun nyt. ehkä se on jonkinlaista onnistumisen tunnetta tai jotain, en tiiä. joka tapauksessa se saa mut hyvälle tuulelle. ja sama tunne tulee, jos oon päivällä liikkunu kohtuullisesti tai paljon. sitä vaan tapahtuu niin harvoin että hävettää. mutta huomenna ajattelin, että siihenkin vois tehdä muutoksen. eli huomenna jatkuu nestelinjalla syömisien suhteen ja liikunnaks ajattelin edelleen tällasta kevyttä puuhastelua eli puiden kantamista ja siivoamista, ehkä laitan verhot ikkunoihin yllätykseks porukoille kun ne tulee takasin. :) onneks tää on sen verran kookas talo, että pelkkään imurointiin menee helposti tunti tai ylikin. sitten jos vielä pesee lattiat, järjestelee turhat roinat kaappeihin ja muualle piiloon katseilta ja pyyhkii pölyt niin siinä menee helposti koko päivä. :) en ehkä kuitenkaan vielä uskalla tehä niin paljoa tän käden takia, meinaa olla tarpeeks rasitusta jo pelkästään tiskien ja puiden nostelussa, joten etenen hitaasti tässä liikunnan lisäämisessä. kämpällä on sitten se kuntopyörä, ja musta vähän tuntuu, että se tulee olemaan aika aktiivisessa käytössä seuraavien kuukausien aikana. ;) haluan tätä painoa pois niin paljon ja niin nopeasti, kun vaan on mahdollista. kuolematta. tiedän kyllä, ettei tää nyt taas ihan tervettä ole ja teen vaan itelleni ja kropalle hallaa kun en syö, mutta minkäs sille voi kun haluan tätä enemmän kun mitään muuta tällä hetkellä, ja haluan tätä melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. eikä tää nyt niin kovin rankkaa tunnu olevan, tietty joo eka päivä on aina helpoin kun syömättömyydestä puhutaan ja nälkä kasvaa ajan mittaan jne, mutta ihan oikeasti, ei mulla oo oikeasti ollu edes kunnolla nälkä koko päivänä. pistää vähän miettimään, millon mulla on ollu viimeks nälkä ihan oikeasti, eikä vaan sellanen haluan-mussuttaa-olo. tällä kertaa taidan ottaa tän ihan vakavasti, eli ei herkkuja, ei rasvaista ruokaa, ei sokerisia juomia, vaan aina light tai zero, vähennän alkoholin juomista niin paljon kun pystyn ja tietty syön aina vaan sillon kun on ihan pakko. päähäni pilkahti sellanenkin idea, että jokaisen pudotetun 5kg:n kohdalla voisin sallia itelleni jotain kivaa, esim. hiusten värjäyksen, uuden vaatteen tms. ja tietty jokaisen 10kg:n kohdalla voisin keksiä jotain ihan erityisen kivaa, vaikka joku ilta kavereiden kanssa tms. ja sitten, 50kg tai vähemmän= shoppailureissu. täytyykin alkaa säästää rahaa sitä varten, koska voin kertoa, sillon tulee osteltua ja kunnolla. :D täytyy muutenkin alkaa pitämään huolta itestä vähän paremmin, esim ruokavalioon tulee paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja (joista luultavasti teen smoothieja), sitten tietysti kalsiumia on saatava, joten jogurttia, koska maidosta en tykkää. ainoa kompastuskivi taitaakin olla juusto, jota rakastan ihan älyttömästi. juusto voittaa suklaankin yleensä, joten siitä tulee olemaan aikamoinen taistelu päästä irti. vaikka eihän sen syömistä varmaan tarviis kokonaan lopettaa, mutta siinä tulee ongelmia siks, koska sitä saa niin isoissa paketeissa ja mun juustonhimo on melkein aina sitä luokkaa että kaikki mitä kaupasta tuon kotiin, on syötävä mahdollisimman nopeasti. oikeastaan tuo pätee mun kohdalla melkein kaikkeen ruokaan, paitsi jauhelihaan ja pakasteisiin. mutta palatakseni tuohon itsestä huolehtimiseen niin tietty hiusten, ihon ja hampaiden hoito vois olla aikalailla ykkössijalla, koska oon jo niin kauan ollu hoitamatta ulkonäköäni kunnolla, niin voi alottaa kevyesti silleen kaikilta osa-alueilta samaan aikaan. :D myös nukkumiseen mun pitää kiinnittää enemmän huomiota, koska haluan unirytmin sellaseks normaaliks, enkä halua valvoa joka yö johonkin 12 tai yli, niinkun tänäkin yönä. se tekee mut väsyneeks päivisin ja nukun pidempään, mikä on toisaalta ihan jees, mutta toisaalta menee niin paljon päivänvaloa hukkaan nukkuessa. niin joo ja sitten vielä noh, en voi sanoa että yritän, mutta toivon, että nää mun kohtaukset loppuu, niin viiltelykin loppuis. mulla nimittäin on jo ihan tarpeeks arpia muutenkin. tuskin se mitenkään viehättävääkään on kun akalla kroppa täynnä viiltoja ja arpia... (ehkä sitten joskus kun on laihempi, voin löytää jonkun..?) ei sillä että tällä hetkellä haluaisin seurustella tai että olisin hirveemmin kiinnostunu kenestäkään, onhan tietty se yks, mutta ei siitä tuu mitään, ainakaan tällä hetkellä, jos koskaan, joten en elättele suurempia toiveita. mutta onhan siinä kin hyvät puolensa, esimerkiks se, ettei kukaan vahdi mun syömisiä eikä puutu tähän, koska se nyt olis viimenen asia mitä haluan. en suostu enää olemaan näin läski, en enää ikinä, nyt tähän tulee muutos, sano muut mitä tahansa. tulipas taas kirjotettua yhteen pötköön, mutta ei voi mitään, en jaksa nyt eritellä sen kummemmin, koska aika sekava postaus muutenkin.

pukl.

niin että pukluttaa. hirveä olo kun hapot nousee mahasta kurkkuun pyörimään, enkä halua oksentaa. söin yhen leivän vielä tässä illalla ja sen jälkeen on ollu ihan kauhea olo. mahaan sattuu, närästää ja oksettaa. ehkä se johtuu siitä kahvista, mitä join aamulla ehkä vähän turhankin paljon, ehkä laihdutuspillereistä? mene ja tiedä...

porukat lähtee huomenna taas viroon ja ne tulee takasin vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. veli tulee kuulemma lauantaina tyttöystävänsä kanssa tänne... saa nähdä kuinka monta sanaa se tällä kertaa uhraa mulle... ahdistaa jo valmiiks. vähän pistää miettimään sekin, mihin piilotan ruokaa, että näyttäis siltä, että olisin syöny jotain sillä aikaa kun porukat on poissa. en halua, että ne saa tietää mun syömisvammailusta. en oikeastaan halua, että kukaan tietää, mutta noh, meni jo. :D

tuli ihan kummallinen olo, kun äiti pyysi mua makutuomariks, kun se ei osannu valita paitaa huomiseks. toisaalta oon aina halunnu olla silleen läheisempi äidin kanssa, katella vaatteita yms, mutta nyt en osannu sitten suhtautua ollenkaan. tuijotin vaan varmaan lähinnä järkyttyny ilme kasvoillani ja sitten sanoin vaan että "tuo." mun salainen haave on jo pitkään ollu, että saisin stailata äidin kokonaan, eli vaatteet, hiukset, meikit ja kynnet. se olis niin kivaa, mutta tämän päivän perusteella sitä ei tuu koskaan tapahtumaan, koska en kuitenkaan osais suhtautua siihen tilanteeseen millään tavalla.

oon ollu täällä jo melkein viikon. aika on menny ihan hirmu nopeasti. nyt en jaksais odottaa, että pääsen laittamaan omaa kämppääni uuteen uskoon. pääsen sinne kuitenkin vasta ens viikolla, ja siivoamisessa taitaa mennä useampi päivä. pelottaa vähän, mitä tapahtuu kun jään sinne taas yksin. viimeaikoina kaikki mun kohtaukset on tapahtunu siellä ja yksin ollessa, enkä halua enää kohtauksia. vähän mietityttää sekin, miten saan pidettyä yllä tän positiivisen mielialan, mikä mulle on alkanu kasvaa täällä ollessa vähitellen. yleensä masennun kämpällä ollessani, tai ainakin ahdistun. mutta enhän mä voi tänne jäädä kuitenkaan, vaikka täällä onkin parempi olla kun siellä.

had a nice day :)

noh, ei ihan menny niinkun suunnittelin, mutta olosuhteet huomioon ottaen hyvin kuitenkin. eli olin syömättä klo 17 asti, sitten oli pakko syödä, koska tehtiin isän kanssa karjalanpaistia ja sitten kun äiti tuli kotiin, oli pakko syödä. jälkkäriksi vetäsin vielä lasillisen smoothieta, mikä oli hyvää, joskin vähän turhan paksua mun makuuni. muuten tänään oon vaan juonu kahvia ja mehua. olin aika ihmeissäni, koska pystyin olemaan vaivatta ilman ruokaa 7 tuntia. ei ollu ollenkaan nälkä. tai no ihan vähän, jääkaapin ohi kävellessä tuli aina mieleen, että nyt olisin tavallisena päivänä tekemässä leipää, mutta se ajatus meni nopeasti ohi.

tänään on ollu entistä positiivisempi päivä. oon jopa hymyilly, monta kertaa, eikä mielessä oo pyöriny ainakaan kovin paljoa pahoja asioita. oon katellu telkkaria, enimmäkseen muodonmuutos ja ruokaohjelmia, sit kannoin puita, pesin pyykkiä ja tein sitä ruokaa isän kanssa. tosi kiva päivä. tänään odotan vielä pääseväni saunaan, koska käsi on jo sen verran parantunu, ettei haavat enää aukea liikkeestä ja muutenkin pystyn jo olemaan ilman sidettä. :)

muttakun ei nukuta.

niin. miks ei uni tuu eikä silmätkään mene kiinni? ärsyttävää, otin jo lääkkeenkin kauan sitten eikä se tuntunu vaikuttavan mitenkään. haluan nukkua hitto vie! huomenna haluan tehä jotain ihan oikeasti enkä vaan maata sohvalla tai sängyssä koko päivää. ajattelin juoda kanssa kahvia pitkästä aikaa.

katson alaspäin ja huomaan kamalat nakkisormet, pömpöttävän mahan ja hyllyvät reidet. milloin tämä tapahtui!? oon ihan huomaamatta lihonu taas ihan hirveästi, en käsitä. tai noh, käsitän, oon vaan maannu sängyssä jo viikon. vähän ylikin. ois pikkuhiljaa alettava tekemään tälle asialle jotain. huomenna voisin pitää sellasen "puhdistus" päivän, eli kurkusta menee alas vaan laihdutuspillerit ja lääkkeet, kahvia, teetä, vettä yms nestemäistä. kevyttä treeniä ja illalla saunaan. ja jos ihan pakko on jotain syödä, hedelmää tai salaattia. voihan tässä samantien opetella taas syömään vähemmän ja terveellisemmin, kun kerran oon asioitani muuttamassa muutenkin. (nyt kun vaan aamulla vielä muistais, heh.) tällä rasvakerroksella pärjäisin varmaan koko talven yli kevääseen, sen verran on päässy vararenkaat kasvamaan. *pettymys.* oon niin pettyny itteeni, miten oon voinu päästää itteni tällaseen kuntoon TAAS? syksyllä pääsin jo niin pitkälle laihdutuksessa, ja nyt sitten oon tällanen kauhea sotanorsu. ei käy järkeen. täytyy tehdä asialle jotain.

NYT koitan saada sitä unta, vaikka henki menis.

no joo, voin kertoa että ihan heti en oo tuota viimestä kissaa leikkuuttamassa, koska näistä kahdesta on nyt sen verran vaivaa, että oksat pois! toinen jopa alko sähisemään mulle, kun nostin sen pois sängystä. samainen kaveri kusi mun hupparin päälle ja matolle. toinen taas oksentelee minne sattuu, melkein koko ajan. huhhuh, yhenlaista. meinaa hermot mennä. onneks nää ei sentään huuda koko ajan, se tästä vielä puuttuiskin!

tein suunnitelman siitä, minkälaisen järjestyksen haluan kämpälle. siitä tuli aika hieno. enää tarviis vaan toteuttaa. sehän siinä onkin se hirvein osuus kun pitää siivoamaan ruveta. täytyy ostaa muutama kasvi lisää, koska tällä hetkellä siellä on vaan pari kituvaa karahkaa, jotka tulee kyllä kuolemaan tässä lähiaikoina, pahoin pelkään. en vaan oo jaksanu huolehtia kasveista enää pitkään aikaan. yhessä vaiheessa mulla oli yli 50 huonekasvia, ja sillon halusin vielä lisää. voisin alkaa harrastamaan taas sitä, kun tuota vapaa-aikaa mulla nyt on ihan kiitettävästi. se vois vähän piristää mieltäkin.

voisin muutenkin alkaa elämään ihan oikeasti enkä vaan haaveilis koko ajan ja kattois telkkaria tai elokuvia. voisin vaikka kirjottaa mun tarinan loppuun, minkä alotin joskus alkutalvesta ja joka tyssäs jo 9 sivun jälkeen. sitä oli hauska kirjottaa, en vaan tiedä minkä takia sitten lopetin sen kirjottamisen. unohdin kai. maalaamisenkin voisin alottaa taas alusta, pidän siitäkin. ja piirtämisestä. se vois toimia jonkinlaisena itseterapiana, kun ei mulla mitään oikeeta terapiaa enää ole.(eikä se psykalla ravaaminenkaan mitään oikeeta terapiaa ollu...)

koulu... niin. pitäähän se jossain vaiheessa loppuun käydä, oon tänään ollu jo sillä mielellä, että kunhan nää pakkaset vähän helpottais, niin voisin alkaa yrittämään käymään sielläkin taas. tosin tää käsi rajottaa vähän tekemistä, mutta sellasia pieniä hommia pystyn ehkä jo tekemään. ja tietty se on taas alotettava silleen, etten heti ala mitään kokonaisia viikkoja ja täysiä päiviä tekemään, koska sitten jossain vaiheessa tulee taas se ahdistava olo, ettei jaksa, ja sillon se jää taas niin pitkäks aikaa. mutta mietin sitä sitten kun kelit helpottaa, koska koululle on kuitenkin sen verran pitkä matka, etten halua lähteä jäädyttämään itteäni parin koulutunnin takia. :D vähänkö oon laiska.

oon miettiny jonkin verran sitä, mitä teen sitten kun oon saanu koulun loppuun. en oikeen tiedä, muutanko sitten kuitenkaan sinne tampereelle, vai palaisko sitten takasin samaan kaupunkiin mistä oon lähtösin, jäisinkö tuohon kämppään, vai muutanko johonkin ihan muualle. tosin isä ehdotti, että muuttaisin ainakin kesäks meidän toiseen mökkiin, noin 2 km:n päähän porukoilta. olis kyllä ihan houkuttelevaa, kun olis "oma" talo ja piha jota vois laitella ja kaikkea, näkis sisaruksiakin enemmän. mutta se taas olis aikalailla keskellä ei mitään ja kun kaikki kaverit on jossain muualla ja näin... en tiiä. ehkä. houkuttelis kyllä. mutta varmaa on ainakin se, että haluan kouluun ttän amiksen jälkeen. lukioon. en vaan tiedä vielä minne. kai tässä on vielä aikaa päättää. (no onhan sitä, idiootti! hankkisit eka tämän koulun paperit ja miettisit vasta sitten muita kouluja!) huoh, oonpas taas itsekriittisellä tuulella. :D

käytiin tänään leikkuuttamassa kaks mun kissoista, Miemo ja Kleo. nyt ne nukkuu unilääkettään pois kylppärin lattialla. eli yks asia mun listalta on nyt hoidettu. Pyge nyhjää mun kainalossa koko ajan ja yrittää natustaa mun kättä. <3 kyllähän nuo kissat on yhenlaisia ihanuuksia. nyt kun nuo kuseskelijat on leikattu, voin vihdoinkin siivota kämpän kunnolla ja laittaa (toivottavasti) mun viltit taas esille, ilman että ne kohta on taas kusessa. ensin ne täytyy kyllä kaikki pestä vielä kerran, että varmasti on kaikki hajut pois niistä. siivouksen jälkeen tarviin enää yhen pöydän ja tuolin, koska siirrän mun koneen makuuhuoneesta olohuoneeseen ikkunan viereen. sit täytyy hävittää sohvan patja, joka on jo pilalla kissankusen takia, samaten mun kaks nojatuolia. olkkariin tulee hirveästi lisää tilaa. vaihdan myös järjestystä ja ehkä ostan uudet verhot sinne. jossain vaiheessa on yritettävä toteuttaa epätoivoinen matonpuhdistusyritys, koska mun hieno seeprakuvioinen matto on ihan veressä. joo joo, tiedän, ettei se tule täysin puhtaaks varmaan ikinä, mutta voihan sitä aina yrittää vähän siistiä. en halua heittää sitä menemään, kun vasta oon tänä talvena sen ostanu. huh, paljon asiaa taas mietittynä loppuun asti. enää puuttuu toteutus. :)

sunshine

aurinko paistaa tänään niin kauniisti. tekis mieli lähteä hiihtämään, mutta eihän tuolla pakkasessa tarkene tehä edes pientä lenkkiä. hyvä kun pystyy tupakilla käymään niin heti on jo nenä jäässä.

mieleen tulvii hyviä muistoja, pieniä ilon hetkiä. aamulla herätessä olo oli ihan toinen. unet oli hämmentäviä ja ne toi mieleen pahoja asioita, ahdistavia, hirveitä muistoja, jotka haluan unohtaa. nyt olo on taas hyvä, pää täynnä ideoita, energinen olo, voisin tehdä vaikka mitä. harmi vaan mun suunnitelmat koostuu lähinnä kämpän siivoamisesta ja uudelleenjärjestelystä, joita on hiukka hankala täältä käsin toteuttaa. täytyy siis odottaa vielä jonkun aikaa ennen kun pääsen toteuttamaan niitä.

kissojen leikkejä on ihana katella. ne piristää kummasti, kun jää vaan kattomaan miten sulosia ne on. ne pyörii lattialla, jahtaa toisiaan ja tekee yllätyshyökkäyksiä huonekalujen takaa. sulosia. <3