kirjeitä

sain idean kirjottaa kirjeet kaikille mun läheisille, joiden kanssa mulla on jotain ongelmia tai joita kohtaan mulla on kaunoja tai anteeks pyydettävää. en vielä tiedä mitä kirjotan ja kenelle, mutta se vois olla todella puhdistava asia. mun pitää vielä miettiä sitä enemmän ja alkaa suunnitella kirjeitä, koska en halua kirjottaa mitään mitä tuun katumaan tai mitään mikä tuottaa vaan lisää huonoja tunteita. aion kuitenkin tehdä sen ja puhdistaa siten vähän energiaa oman itteni sisällä ja mun läheisten ja itteni välillä.

huhhuh

tää päivä on kyllä ollu vähän kaikkea täynnä. ruokaa lähinnä. tein ruokaisaa salaattia, leivoin korvapuusteja ja kaiken lisäks vielä leivänkin. sit mä tiskasin kaikki astiat ja siivosin kissanlaatikot ja kävin kahdesti kaupassa, joista toisella reissulla mukaan tarttu 6,2kg:n kinkku. :D onpahan ainakin syömistä! nyt pitäis jotenkin vääntäytyä nukkumaan kauheasta colayliannostuksesta huolimatta. kai tuo onnistuu jossain vaiheessa. :P

I just never learn

voi helvetin vittu. taas mä tein sen. kirjotin tänne jotain mitä en olis kuulemma saanu. tää on jo toinen kerta kun poikaystävä  (edellisellä kerralla toinen) suuttuu mulle jonkun mun kirjotuksen takia. minkä minä sille voin että mulla ei ole kavereita jolle puhua, siis oikeasti ei yhtäkään, joten kirjotan kaikki ajatukset tänne. pitäiskö mun muka pitää kaikki sisälläni? en suostu. lupasin kuitenkin olla kirjottamatta tänne enää poikaystävästäni joten en sitten kirjota. pitää kai alottaa terapia että saa siihen liittyvät ajatukset johonkin ulos...

mutta jooh, muuten päivä menny ihan ok, saanu jopa jotain aikaseks kun siivosin taas kerran koko kämpän. ärsyttää vaan kun ei tänään tullu eläkkeet niinkun piti niin ei päässy lähtemään kaupungille eikä maksamaan laskuja mutta jos ehkä sit huomenna. tänään suunnitelmissa enää rauhottua ja mennä ehkä aikasin nukkumaan. tänään nukuin taas liian pitkään eli johonkin 11 asti, ja haluaisin taas sellasen terveen rytmin että menis väsyneenä ja aikasin nukkumaan ja heräis aikasin ja pirteenä. sitä varten vaan pitäis kai liikkua enemmän. en tiiä jaksaako. no en kuitenkaan jaksa. ois koira nii lähtisin ehkä joskus uloskin. :D

ethän sä tunne mitään, sillä en tunne minäkään.

rauhottavat otti ja tehos. aika sekava pilvimäinen olo. enää ei vituta eikä kauheammin ahdista. sain ihan ok puhelunkin yheltä kaverilta, vaikka en saanu selvää puolistakaan mitä se sano, mutta silti. oli kiva huomata että joku muistaa mut.

kulta suostu antamaan kaikki meidän rahat mulle ens kuussa, että mä pääsen laittamaan asiat ojennukseen. tää randomisti shoppailu ja kaiken ostaminen mitä mieli tekee, ei vaan onnistu tällä rahatilanteella. kulta suostu siihen heti, ihan täysin mukisematta. ehkä se tajuaa että mulla on enemmän taitoa tässä asiassa. :) rakas antaa mamman hoitaa. <3

ens kuun tavoite on pärjätä pummimatta yhtään ja maksaa kaikki laskut ajallaan. ja selvitä hengissä ihan ok. samaan syssyyn laitetaan kullan ruokavalio uusiks. :) koitetaan elää halvemmalla ja terveellisemmin. kyllä tää tästä. pitää vaan olla kärsivällinen. :)

dodging bullets

HUH. yhellä puhelinsoitolla selvis monta asiaa ja saatan ehkä jopa tienata vähän rahaa, plus ainakin yheks viikonlopuks on selviytyminen taattu plus näen pitkästä aikaa siskon lapsia, mikä on aina mahtavaa, enemmän tai vähemmän. ens viikon loppuna me pakataan siis kissat matkaan ja mennään mun vanhempien luo, auttamaan äitiä lasten kanssa, ehkä saadaan jotain muutakin työtä siinä sivussa ja saadaan lainaks melkein kaikki mitä me tarvitaan noin tavarapuolelta pikkujouluihin. 

edelleen ahdistaa kyllä todella paljon raha pääasiassa, koska mulla ei oo hajuakaan miten selvitään edes siihen viikonloppuun asti. tiistaina tosin on se sossun aika ja sieltä saattaa herua jotain aika piankin, mutta sen varaan en menis laskemaan. joten huominen mukaan luettuna meidän pitäis selvitä 9 päivää alle sadalla eurolla. eihän se pahalta noin kuullosta, mutta kun otetaan huomioon 6 kissaa, kirjaimellisesti tyhjät kaapit, lääkkeet joita tod.näk. pitää ostaa lisää ja se, ettei joustovaraa ole yhtään, on toi tehtävä aika hankala. varsinkin kun meillä toinen osapuoli polttaa päivässä vähintään askin röökiä plus vielä se mitä toinen polttaa... puolet rahoista menee jo pelkästään siihen perkeleen röökiin...

mun pitää tosiaankin ottaa meidän talous omiin käsiini. en oo ennenkään pitäny siitä miten muut käyttää mun rahat, enkä pidä siitä nytkään, joten ens kuusta lähtien tai ainakin heti kun nää polttavimmat vaikeudet on ylitetty, otan rahat omaan haltuuni. minä käyn kaupassa, minä maksan laskut ja minä päätän mikä on pääprioriteetti ja mikä ei. mä osaan pitää asiat tasapainossa ja pään pinnalla, mutta se vaatii sitä että saan kaikki langat käsiini eikä mulle mukista vastaan, koska se vaatii kikkailua ja väistöliikkeitä. perkele että elämä osaa olla hankalaa, ainakin rahan suhteen mutta onneks oon oppinu pihistelemään sieltä täältä jo yli 4 vuoden ajan joten tiedän mistä voi ottaa että toisaalle saadaan lisää. 

mun täytyy keskustella vakavasti murun kanssa tästä asiasta ja tarpeen tullen oon kyllä valmis heittämään sen ulos että viesti menee perille. se tuntuu elävän vähän kuplassa, ja oon antanu sen jatkua liian kauan, se kupla pitää puhkasta. kyllähän se tän kaiken itekkin tietää, mutta ei vaan halua myöntää sitä. lähinnä itelleen. se on vähän ylpeä ihminen niinkun minäkin. kumpikaan ei halua myöntää että joku mättää, ennen kun on ihan pakko. nyt mä en halua joutua siihen tilanteeseen että olis pakko, vaan haluan kääntää suunnan jo ennen sitä. ja murun olis parempi totella kun sanon. :D

vituttaa!

siis aivan järjetön ahdistus... en tajua miten tässä selvitään... en tajua miten ollaan selvitty tähän asti. raha-asiat ihan päin persettä. noh, Joonan äiti on sponssannu aika pirusti, hävettää myöntää, koska en tajua mistä se on edes saanu rahaa, kun ei silläkään ole. omat porukat oli lomalla ulkomailla ja nyt ne on kipeenä plus mun veli pummii niiltä satoja euroja vuokraan vaikka sillä sitä rahaa perkele ois omastakin takaa, mutta kuitenkin niin en oo viittiny häiritä niitä sit heti kun ne palas suomeen... tosin huomenna tulee sen verran että voin ostaa kinkun pikkujouluja varten ja ruokaa Joonalle muutamaks päiväks, mutta seuraavan kerran tulee rahaa vasta kahden viikon päästä niin meinaa kyllä pikkusen joo hiipiä kauhu sieluun...

laskut tuntuu kasautuvan päälle vaikka ne oikeasti ei oo kasautunu, oon vaan ollu tyhmä ja hommannu niitä ite lisää ja mitä vähemmän rahaa, sitä isommilta ne tuntuu. veronpalautuksistakaan ei jää mitään käteen, asumistuki on lakkautettu ja eläkettä pienennetty... mikä siinä on kun valtio alkaa kynimään mua sen takia että en asu yksin ja ole yhtä ongelmainen tai syrjäytyny tai juoppo kun ennen??? en vaan tajua. vittu mitä paskaa. tällä menolla alkaa kyllä hermot menemään sen verran riekaleiks että kohta varmaan joudun pakkohoitoon jos päästän kontrollin hetkekskään käsistäni... eihän mulla ole edes perkele varaa ostaa lääkkeitä kun kaikki mitä saan menee vittu laskuihin ja muiden elättämiseen että edes jollain olis hyvä olla ja ei lähtis katto pään päältä! tarviisin vähintään sen pari-kolme sataa kuussa että voitais elää edes inhimillisesti, mutta ei voi mitään. vituttaa kun pientä eläintä... vituttaa sekin että sen ajan mitä tuo kulta on täällä asunu, se ei oo kertaakaan maksanu sitä omaa puolikastaan vuokrasta, minkä se sano maksavansa... ei siinä, eihän sillä oo mitään tuloja, siis oikeasti ei mitään, mutta nyt kun alkaa asiat menemään näin huonosti niin sitä alkaa miettiä miks ne päästettiin näin huonoks... nyt kun muistelen niin olihan sillä opintotuki, mutta sekin kusi. noh, omaa syytä tää kaikki on, ei sille voi mitään. jos ei pikkuhiljaa ala tuohon tulopuoleen tulemaan muutosta niin mun on potkittava se pihalle, ei me muuten eletä. siis ei yksinkertasesti riitä rahat asua yhessä. kuullostaa hullulta mutta näin on.

no nyt tuo teksti näyttää siltä että oon kauhean katkera Joonalle... en ole, rakastan sitä enkä vois olla kiitollisempi siitä ihmisestä, mutta rahatilanne on mitä on ja asiat olis voinu hoitaa paremminkin. oli siinä minunkin toimissa vikaa, ei tää sen syytä ole todellakaan, mutta se olis voinu vähän helpottaa tätä tilannetta ennen kun tää meni näin pahaks.

ahdistusta ei yhtään helpota se että oon taas lihonu sen mitä ehdin jo laihtua eli samassa pisteessä taas... kaikki se työ meni hukkaan kertaheitolla, parissa päivässä... en osaa edes sanoin kuvailla sitä pettymyksen ja itseinhon tunnetta kun kävin vaa'alla... en oo pariin päivään sen jälkeen käyny kun pelottaa se lukema.

kaikenkaikkiaan nyt on niin paska olo että pelkään alkavani taas viiltelemään, koska tunnen masennuskauden alkavan taas mutta en anna sille lupaa, joten patoan tunteet sisälleni, mikä ei koskaan ole ollu hyvä idea mun kohdalla ainakaan... viimeks kun näin kävi, (miten sitä nyt parhaiten kuvailis) silvoin kummatkin jalkani siihen kuntoon että silloinen poikaystävä luuli verilammikoiden perusteella että mä olin kuollu, toinen tyyppi vei mut sitten tk:hon tikattavaks... siitä on puolisen vuotta ja vieläkin jalat tuntuu pyykkilaudalta eivätkä ole mikään maailman kaunein näky. nyt on ihan helvetin paska olo ja tekis mieli vaan käpertyä peiton alle piiloon ja unohtua sinne. siihen mä en kuitenkaan pysty koska mä sain sen loistoidean että mähän järjestän pikkujoulut kinkkuineen päivineen! nyt mun pitää perkele järjestää niitä enkä oo saanu vielä mitään muuta aikaseks kun kutsut, ja sekin perkele tuli tehtyä liian aikasin. olisin voinu perua koko homman mutta ei! lähetin jo ne perkeleen kutsutkin! VITTU! noh, on vaan oltava syömättä, juotava vitusti colaa ja energiajuomaa, koitettava syödä lääkkeitä säästeliäästi ja pitää pää jotenkuten kasassa, koska mulla ei ole nyt varaa murtua yhtään. jos murrun vähän, murrun kohta vähän enemmän ja sitten menee koko korttitalo enkä ole varma mitä siitä tällä kertaa seurais, paitsi ainakin perkeleen kallis sairaalareissu ainakin... 35 euroa päivä perkele... ihan kun mulla olis sen vertaa ylimäärästä, puhumattakaan siitä jos sinne joutuis pitkäks aikaa... muutama viikko kai se normi on, mun mania-depressio-aaltoilulla ainakin. tällä hetkellä yritän vaan väkisin pidellä kiinni niistä manian rippeistä mitä mulla vielä on, joita ei kyllä ole, mutta yritän tehdä uusia. kai se tästä. paljon kofeiinia ja 0 ruokaa niin lähtee se maniakin rullaamaan taas pikkuhiljaa. tänäänki saanu perseeni ylös sängystä jopa sen verran että tulin koneelle. vau. valas osaa istua.

tekstin pituudestakin voi jo päätellä jotain siitä miten paljon vituttaa ja ahdistaa...

too much of everything

liikaa ruokaa, liikaa seksiä, liikaa stressiä, liikaa liikuntaa, liikaa valvottuja tunteja, liikaa tv:tä, liikaa lääkkeitä, liikaa ajatuksia, liikaa turhia muistoja. liikaa vittu kaikkea. haluan vaan nukkua mutta on se kumma kun ei tehoa ei sitten millään nuo unilääkkeet... kai se on vaan yritettävä.

väsyturhautuminen

ääh, just se olo kun oot liian levoton ja väsyny samaan aikaan joten et kykene tekemään mitään. tänään oli tylsä päivä. huomenna mennään kullan kanssa ulos syömään ja keskustaan kaupoille. en ookkaan taas pariin päivään nähny etupihaa... onkohan siellä muuttunu mikään... taidan olla liikaa sisällä. nyt suihkuun, snooki&jwoww ja nukkumaan. kiitos nam hyvää yötä. :) <3

pikkujouluilua

mä suunnittelen pikkujouluja. mun ekat ite järjestämät kunnon aikuiset juhlat. oikeastaan ekat "juhlat", koska aina mun pippaloista on tullu vaan ryyppäjäiset. tällä kertaa tarjolla tulee olemaan: 

kinkkua

coctailpiirakoita munavoilla

karjalanpaistia

perunoita

ruskeaa kastiketta

salaattia

pipareita 

itse leivottuja korvapuusteja

boolia

skumppaa

ja tietenkin olutta

mä oon ihan innoissani näiden pikkujoulujen järjestämisestä, enkä millään jaksais odottaa että pääsen leipomaan ja laittamaan ja tarjoilemaan ruokaa kavereille. 

aika paljonhan sitä pitää valmistella, pitää hommata jostain ainakin yks penkki, boolimaljat, ruuat, hävittää akvaario olohuoneesta että sinne mahtuu ihmisiä vähän enemmän, siivota ja pitää kutsutut ajan tasalla siitä missä mennään, mitä suunnitellaan ja mitä päätetään sitten loppujen lopuks tehdä. mietittiin kullan kanssa jonkun leffan kattomista porukalla siinä alkuillasta, mutta voihan se ilta mennä mukavasti vaan oleillessa ja seurasta ja ruuasta nautiskellen. 

oon jo tehny listoja ja suunnitelmia aika paljon, ja aika monta suunnitelmaa mulla on ihan vaan omassa päässäni, koska niitä on turha laittaa paperille. ostoslista kokoontuu sitä mukaa mitä mä päätän sitten loppujenlopuks ruuaks ja juomaks laittaa. ite taidan juoda vaan skumppaa ja light-limua hyvin pitkälti, jotenkin ajatus humalasta ei ainakaan tässä vaiheessa oikeen houkuta.

changes

tajusin tarvitsevani elämänmuutoksen. tarviin enemmän liikuntaa, enemmän tekemistä noin yleensäkkin ja jonkun harrastuksen, kaikkien bloggailun ja päiväkirjojen ja leikekirjojen lisäks. ehkä alan leipomaan. tänään selaillessani keittokirjojani löysin joitakin kauan sitten unohtamiani reseptejä ja leivonnaisia, ja aion kokeilla niitä lähitulevaisuudessa. eihän se toki käy yksiin mun laihduttamisen kanssa, mutta kuka sanoo että mun pitäis ne kaikki syödä? voihan ne aina pakastaa ja ottaa esille vieraita varten tai kun rahat on loppu. :)

oon myös löytäny uuden innon omasta kropasta ja ulkonäöstä huolehtimiseen, joten alan sitäkin sisällyttämään joka päivään. hampaiden pesu on ollu yks mun kompastuskivi, ja nytkin mulla on aika iso reikä yhessä hampaassa, joten oon tänään syöny purkkaa, pessy hampaat kahdesti ja käyttäny lankaa kolmesti. :) täytyy sanoa että nyt on kyllä puhdas suu. ientulehduksen takia se tunne ei kestä kauaa, kun suuhun tihkuu verta ikenistä lähes koko ajan. :/ mutta kyllä sekin vielä paranee.

aion laittaa ehkä vaatekaappinikin uusiks, koska tällä hetkellä mulla on yks ainoa ehjä paita, yhet rikkinäiset farkut jotka mulle sopii, lökäpöksyt joissa oon aina kotona, eikä yhtään pitkähihaista paitaa. tää on siis aika helvetin noloa. mulla ei myöskään oo yhtään ehjiä pikkareita, sopivia rintsikoita tai ehjiä kenkiä. en ymmärrä miten oon päästäny itteni näin huonoon jamaan ettei mulla ole edes vaatteita. täytynee pyytää joululahjaks lahjakortteja vaatekauppoihin ja ehkä myös sisustusliikkeisiin, koska me tarvitaan makuuhuoneeseen verhot ettei naappurit näe ihan kaikkea(nykyiset verhot ei auta mitään), ja kaikki lakanatkin alkaa olla jo loppuun kuluneita reikäsiä riepuja, kuten myös pyyhkeet.

meidän olkkari on tätä tasoa, kaikki muu taas noin kymmenen säätyluokkaa alempana. oon samalla ylpeä että me pystytään kuitenkin pitämään jonkinlaista imagoa yllä, mutta kaikki sen taakse kätkeytyvä loputon pimeys ja epätoivo yrittää sinnikkäästi tulla esiin sen takaa. aion nyt tämän ja joulukuun aikana alkaa tekemään rankkoja päätöksiä ja muutoksia tän asian suhteen, koska kohta meillä ei ole enää mitään jäljellä jos tää jatkuu näin. apuahan siihen tarvitaan, ja nyt oon valmis nielemään ylpeyteni ja ottamaan sitä vastaan. oon vihdoin valmis avaamaan itteni muille ihmisille, vaikka tiedän että sen seuraukset ei kaikki tule olemaan hyviä. oon kyllästyny olemaan vastuuton, oon kyllästyny olemaan ongelmatapaus, oon kyllästyny olemaan se macho.muija joka tappaa kaikki jotka suututtaa sen. tästä alkaa uus minä, se todellinen minä.

ensimmäinen saavutettavissa oleva tavoite on tietysti tulla kauniiks ja tyytyväiseks itteeni. ja sillä tiellä ollaan jo. joka päivä lähempänä sitä tavoitetta, joka päivä vähän pienempi. :)

totta vai harhaa?

vaatteita pukiessani olin näkevinäni naapuritalon pimeässä ikkunassa ihmishahmon, joka tuijotti mua. katoin kolme kertaa, siinä se oli. liikkumattomana kun aave. vähän pelottaa jos se olikin harhaa, pelottaa jos se oli totta... paniikki hiipi korvieni väliin. haluan vaan nukkua. en voi, heräsin yli tunti sitten.

väsymys ja aliravitsemus painaa. tekee mieli vaan maata sängyssä koko päivä. tekemättä mitään. mikäs siinä, voisin tehdäkkin niin. ei sitä kukaan estä. oon eläkkeellä, voin tehdä mitä huvittaa. ei vaan huvita tehdä mitään. oon liian väsyny tekemään mitään. silmät menee kieroon jo...

10 päivää siitä kun olin viimeks ulkona. en edes tiedä miltä meidän etupiha näyttää enää. jos mä tänään kävisin ulkona... en käy kuitenkaan. huomenna on pakko kun tulee rahaa, on haettava ne automaatista.

erämaassa

mun mielenterveys leikkii hippaa mun kanssa. miten sen nyt selittäis... noh, joka tapauksessa oon menossa huonompaan suuntaan. pahasti.

syömishäiriö nostaa päätään ja minä tuen sitä, koska ilman sitä on turvaton olo. se taas johtuu siitä että mun mieleen on tunkeutumassa uusi pikku ystävä: skitsofrenia.

ei se nyt sinällään ole niin uusi, onhan näitä oireita ollu jo pidempään. ne vaan voimistuu. päivittäin luulen että joku seisoo mun takana, valmiina tekemään jotain.

en oo käyny ulkona noin viikkoon. en halua. siellä ei oo turvallista. siellä mut voidaan nähdä. kuka näkee? -en minä tiedä. ihmiset...

kontrollin tunnetta antoi alkuviikolla lyhyt maniajakso, jolloin siivosin koko kämpän, kirjaimellisesti nurkkia myöten. joka sentin. kun siivoaminen loppu, loppu kontrollikin. siks lopetin syömisen.

5-6 päivän sisällä syöny yhen ruispalan, paketin nuudeleita ja yhen suolakurkun. siitäkin on nyt jo 2 päivää. ehkä jos ens viikolla yrittäis syödä taas jotain. tuskin haluan. ei, en halua.

rakentelen taulukoita, merkintöjä... kymmeniä merkintöjä. ei kuitenkaan tarpeeksi. mikään määrä taulukoita ei riitä kuvaamaan num pääni sisältöä.

lääkkeitä... kymmeniä niitäkin. ei ne auta. ne pillerit vie multa nälän, tajun ja muistin, antamatta mitään tilalle. en silti lopeta. niiden kuuluu auttaa. niitä pitää syödä tai menetän kontrollin. joka aamu ja ilta samat rituaalit.

aamu: ylös, vessaan, vaa'alle, lääkkeet kurkusta alas, uudet lääkkeet valmiiks shottilasiin, treeniä hikeen japoltteluun asti.

ilta: taulukot on täytettävä, vessaan, lääkkeet kurkusta alas, uudet taas shottilasiin, treeniä niin kauan että ei enää pysty liikkumaan rauhottavien takia.

päivät vietän koneella ja treenaten. ei mene tuntiakaan päivästä etten tekis jotain liikkeitä. etin netistä kuvia, thinspiraatiota. luen anoreksiablogeja, googletan pro anaa. imen kaiken sen tiedon sisääni, jokainen yksityiskohta tuosta tappavasta sairaudesta, ja minä hullu haluan sen mieluummin kun olisin oma itseni, kohtaisin itseni.

mielenterveyteni koittaa jahdata minua, se huutaa minua huomaamaan sen, mutta minä juoksen karkuun, pois sen ulottuvilta. en halua että se saa kiinni. mieluummin täytän itseni tyhjyydellä.