i want to disappear.

koiran piti lähteä jo tänään, mutta eipä sitten lähdekään ku vasta lauantaina! vähän pistää vituttaa. yks valittaa ettei oo rahaa, toinen valittaa että sillä on taas välit jonkun kanssa poikki, kolmas haluaa vuodattaa mulle angstiaan, neljäs vinkuu multa mäyräköiraa vaikka on mulle periaatteessa jo 1500 velkaa... miks kaikki haluaa multa jotain ku mä en halua keneltäkään mitään, haluan vaan olla yksin! olenko mä joku perkeleen hyväntekeväisyystoimisto? ei kukaan tunnu tajuavan että mua ei vois vähempää kiinnostaa niiden säälittävät parin tunnin kriisit, varsinkaan ku en ite edes tiedä näenkö seuraavaa joulua! voisin mennä potkimaan kaikkia naamaan, sen verran vituttaa tällä hetkellä. ihmiset osaa olla perkeleen itsekkäitä... onneks on edes yks jonka kainaloon voin aina käpertyä turvaan pahalta maailmalta ja se haistattaa paskat kaikille jotka mua häiritsee. <3

hm, ehkä nää lääkkeet alkaa vihdoinkin vaikuttaa, ei oo tullu edes huono olo näistä... muutenkin vähän parempi olo, johtuneeko siitä että oon saanu asioita järjestettyä ja kämpän siivottua ja uusi ihanuus tulossa ens kuun puolessa välissä. <3 ja sitten vielä Lassi... <3 ei pysty edes selittämään miten hyvä se on mulle ollu ja jaksanu kaikkea mun angstia ja huonoja hetkiä.

hyvin jännä

oli ihan jees jussi... mentiin ukon kanssa hautausmaalle, melkein heti kun oltiin sinne kävelty sisään, se sano että täällä on veneonnettomuuden muistomerkki. jonkun aikaa siinä sit käveltiin ympäriinsä. koko ajan oli sellanen tunne että meitä tarkkaillaan. vähän ajan päästä joku alko "vetämään" mua tiettyä hautakiveä kohti. mentiin kattomaan kenen se oli ja siinä luki Wilhelmiina Rautiainen. yhtäkkiä mua alko itkettää ihan hirveästi, ja ukko sai kauheat väristykset. jatkettiin kiertelyä ja lopulta mentiin kattomaan sitä muistomerkkiä josta aiemmin oltiin puhuttu. alimpana siinä kivessä luki Wilhelmiina Rautiainen. ja ikinä en siis ollu kyseisessä kalmistossa käynyt, ja kumpikin oltiin selvinpäin...

i´m completely incomplete

jokseenkin pettyny olo... tänään oon syöny yhen kanahampparin, n. 540 kcal ja 23 kirsikkaa... hyi helvetti mikä possu. en pääse ikinä näistä läskeistä eroon! nyt mä sen alotan taas, 500 kcal/päivä. nyt on pakko. eihän mua voi edes kattoa ku oon näin hirveän näkönen! *oksetus*

waiting for the answers

noin, labroissa ja sydänfilmissä käyty. siinä odotellessa joku mies alko juttelemaan mulle ja selitti, että sen oli pakko tulla puhumaan kun huomas mun kädet jotka on täynnä arpia. siinä sitten vartin verran kuuntelin kun se selitti ummet ja lammet seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja masennuksesta ja pahoista hengistä, ja taisi eksyä välillä vähän okkultistiselle puolellekkin se keskustelu. jotenkin alko ahdistaa kun se ihan selvästi olis halunnu tietää mitä mulloe on tapahtunu, vaikka se ei sitä suoraan kysyny. onneks joku sen kaveri tuli juttelemaan sille niin sain istua rauhassa ja tuskailla tajuissa pysyäkseni.

miten niin mulla on ongelmia?

tulipahan käytyä psykiatrin ja terapeuttien kanssa juttusilla... sieltä lähti mukaan kaks uutta reseptiä ja varattuja aikoja: verikokeet, sydänfilmit ja pään ct- ja magneettikuvaus tulossa tässä parin kuukauden sisään... onneks kukaan ei väitä että olisin terve. noh, tähän tais loppua se meikäläisen juominen nimittäin uudet mömmöt on sen verran vahvoja että lähtee henki jos juon. :D ja minkä helvetin takia en pysty muuta kun nauramaan tälle tilanteelle? munhan pitäis olla niin paniikissa kun mahdollista, mutta mä vaan nauran. en pysty ottamaan tätä vakavasti... vaikka pitäis... mun aivoissa on vikaa, hahahaa.

and so it goes on...

niimpä niin... näinhän tässä taas kävi. lassi tekee mulle ruokaa ja mut on pistetty syömään sipsejä! voiko enää oksettavampaa oloa olla! ja vielä ku pitää alkaa ihan oikeatakin ruokaa syömään... en kyllä syö paljoa! muutenkin jo niin oksettava olo ku oon lihonu 3 kiloa viimesen parin viikon aikana... en pysty selviämään tän paino-ongelman kanssa... juon vaan kaljaa että pahin olo menis pois ja unohtaisin... kännissä harvemmin tulee muutenkaan syötyä niin tekee ihan hyvää toisaalta juoda, mutta toisaalta oon juonu ihan liikaa viime aikoina... tekee mieli vaan mennä pariks viikoks sänkyyn peiton alle ja unohtua sinne, pysyä siellä niin kauan että painan sen 46-45 kiloa... vituttaa ihan saatanasti kun ei vaan pysty olemaan normaali...

so tired of this all

masennuskausi... sillähän tänne tulee kirjoteltuakin taas. kalja edessä, puhelin vieressä... lassi laittaa viestiä että "nähtäiskö puoli 5". vastaan "juu käy", vaikka energia ja innostustaso on tällä hetkellä nollissa. haluan kyllä nähdä sen, mutten jaksa liikkua. ei vaan jaksa. ulkona paistaa aurinko ja näen viereisestä ovesta miten koira leikkii pihassa, miten joku voi olla masentunut tällaisena päivänä? noh, ilmeisesti voi. lisää kaljaa. pään sisällä on jo kolme päivää käyty taistelua: syönkö vai en. aamulla söin kauhallisen riisiä ja salaattia. turhia kaloreita. olisin pärjännyt ilmankin. eikä olis edes tehnyt tiukkaa. lassi pakottaa kuitenkin mut syömään kun meen sinne. kai se kertoo siitä että se välittää. mutta eipä sillä, ei kehumisesta mitään hyötyä ole. en opi ikinä rakastamaan itteäni tällasena. 66 kiloa, vitun läski! 20 pois niin voisin ehkä elää sen painon kanssa. mutta siihen menee aikaa, liikaa aikaa, mitä mulla ei ehkä ole. huomenna saan tietää millon on magneettikuvaus päästä. mulle riittäis tieto siitä miten kauan tätä paskaa jatkuu. kuolen joka tapauksessa kolmekymppisenä...

vuosien turhuus takana ja edessä

oon juonu jo kohta kolme viikkoa, lääkitys on vähän jääny... mut on yritetty pistää suljetulle taas lääkityksen alotukseen, mutta karkasin. porukoilla on rahat lopussa ja jouduin niille antamaan rahaa ruokaan. eihän sen näin pitäis mennä! oon niin väsyny kaikeen, lihakset on maitohapoilla pelkästä ajattelusta, oon lihonu ihan vitusti, en uskalla edes käydä vaa´alla... onneks edes lassi yrittää auttaa mua, mutta en uskalla kertoa sille kaikkeaa, silläkin menis niin yli tää mun touhu... edes isä ei halua enää olla tekemisissä mun kanssa ku oon niin pirun vaikea ihminen... juon kaljaa ja yritän saada kirjotettua kaikki mitä päässä pyörii, mutta ei onnistu. en vaan pysty enää antamaan mitään ulospäin. pakko mennä sisään... ei, pakko yrittää. pakko jotenkin saada tää kaikki ulos. luin tänään yhtä blogia ja menin ihan sekasin... teki mieli vaan mennä oksentamaan... tekee mieli lopettaa taas syöminen, jatkaa vaan juomista. en kestä olla selvinpäin. tulee liikaa kaikkea paskaa mieleen. oon lihonu. liikaa. eilenkin oli jo oksennus kurkussa kun jouduin kattomaan peiliin. tää ei mee nyt oikein. haluan toisaalta anoreksian takasin, toisaalta haluan olla ”normaali” vaikka tiedän itekkin etten koskaan tuu sellanen olemaan. vihaan tätä paskaa. jos voisin tehä sen kuolematta, hankkiutuisin eroon itestäni. ihmettelen miten kukaan jaksaa mua. (vittu mitä teiniangstia) oksetus. kalja auki.

tyhjyys

kaiken pitäis olla hyvin, mut ei vaan oo. tyhjyyden tunne...