Feel the pain, you're not worthy of getting better

Oon alkanu taas pitkästä aikaa ilmeisesti viiltelemään... Hoitaja oli sitä mieltä tiistaina että mun pitäis mennä taas osastolle, mutta ei sillä kyllä mikään kiire ollu mua sinne laittaa kun sano että nähään ens viikolla... Petyin jollain tavalla. Jotenkin avuton ja säälittävä olo kun ei osaa enää edes viiltää kunnolla ja sitä vaan on ja syö rauhottavia kun on muka niin paha ollla... Tai siis onhan mulla, mutta ei tarpeeks. Pitäis olla paljon pahempi olo. Oon tyytyväinen vasta kun oon taas itsemurhapisteessä. Se on mun normaali olotila ja kaikki muu tuntuu vieraalta ja suoraan sanottuna tylsältä.

Jah will be waiting there

Otin sitten alkoa koko viikonlopun, löin pääni ja otin jalkaani tatuoinnin. Sinne meni vuokrarahat. Ja ruokarahat. Mulla ei oo mitään kontrollia. Pitäis kai mennä taas osastolle.

I got to keep on walking on the road to Zion

Tänään pitäis lähteä taas kämpälle. Pääsen lähteen varmaan vasta illasta, vituttaa. Haluaisin lähteä jo nyt. En jaksais millään odottaa että pääsee sinne. Pois täältä säätämisen keskeltä. Kaikki pitää säätää ja sotkea vähintään kolme kertaa ennen kun päästään johonkin lopputulokseen. Tällasta paskaa kukaan jaksa...

Jah will be waiting there, we all shout! Jah will be waiting there...

Where broken glass and broken dreams are shattered and scattered amongst debris

Huomenna ois se päivä kun tulis rahaa. Lupailin lähteväni jätkien kanssa juomaan tai noh, ne tulis mun luo jos vaan olisin kämpillä. Tosin yhellä niistä on mun avain että pääseehän ne sinne ilman muakin. Jotenkin ihme olo, toisaalta tekis mieli kyllä, mutta sitten taas vähän sellanen olo että ei helvetissä. Ehkä oon vaan syöny liikaa ja ollu paikallani. Puudutettu ja totaalisen paska olo. Masentaa lähinnä. Ei oikeen kiinnostais nyt mikään. Tosin pullo viinaa kitusiiin niin voi sekin muuttua kummasti.

En nyt tiiä yhtään mikä vaivaa mutta hirvee olo.

And I said if I could have my dreams At least if nothing else

Ahistaa, masentaa, ahistaa, masentaa... Pyörii vaan kehää, kehää, kehää... Äiti haki tänään mulle jotain lääkkeitä... Seroquelia tais olla. Ja Opamoxia. Saas nähdä miten nuo toimii, jos toimii ollenkaan. Opparit toimii kyllä jonkun verran. Oon syöny niitä tässä jo jonkun aikaa ku kävin hakemassa vanhalla reseptillä.

Oon taas valehdellu mun hoitajalle, jättäny asioita kertomatta. Jossain vaiheessa kaikki tulee varmaan kuitenkin ilmi joten mitä väliä sillä nyt tällä hetkellä on. Eilen kävin sen juttusilla taas ja se huolestu niin että käveltiin suoraan lääkärille. Ois ehkä vaan pitäny sanoa että haluaisin osastolle mutta jätinpä sitten sanomatta. Olin vaan hiljaa ja näpräsin hiuspalloa kun hoitaja selitti lääkärille missä mennään eli missä se luulee että mennään.

Väsyin aika pahasti kun kävin siskolla töissä jonkun aikaa. Paloin loppuun muutamassa viikossa. Tekis mieli viillellä mutta en tiiä jaksanko edes sitä. Teriä kyllä ois, mutta ne on huonoja kun ne on sellasia oudon muotosia.

Oon purkanu energiaa hiuksiini. Oon vaan takuttanu ja takuttanu ja takuttanu. Jos noista vielä joku päivä locksit syntyis. Oon myös kuunnellu reggaeta aika paljon. Se välillä helpottaa oloa ja välillä vaan pahentaa sitä. Tänään käyty kummassakin ääripäässä.

What used to be unbreakable
Thought this bond would never break
But nothing's permanent in life
All except for change

Happy things

Mä hippiydyn.. Olihan tää jo kyllä taas aikakin, tai noh, oon hippiytyny jo pitemmän aikaa mutta nyt on taas sellanen kausi että jaksaa paneutua asiaan. Tällä hetkellä työn alla on rastat. Kun tulee taas rahaa, suuntaan kirppiksille ettimään 60- luvun tyyliin sopivaa tavaraa ja vaatteita.

Tässä mun hippiytymisessä on vaan se huono puoli että sairaan mieleni takia en pysty olemaan niin avoin ja ystävällinen ja sosiaalinen kun hippisieluni haluais olla. Se kaikki onnistuu vaan kännissä, joten oon tässä viime aikoina alkanu taas juomaan enemmän. Viime viikolla tais mennä 5 päivää kännissä. Mut kivaa oli, enkä juonu liikaa kun yhtenä päivänä, mikä sekin on eräänlainen saavutus.

Huomenna taas terapia, hoitaja on huolissaan musta taas vaihteeks. Saa nähdä mitä se sanoo sit. Voi olla taas osastoreissu edessä ku masentaa ihan hirveesti taas vaihteeks ja päivät menee vaan huonommiks ja huonommiks. Tänäänki paiskoin tavaroita ja loppupäivän olinkin sitten melkolailla turpa kii ku ei huvittanu hirveesti puhua.

Mummon luona kävin tänää ja koitin jotain sen kanssa jutella mut ei oikee lähteny. Oli silti kiva nähdä sitäki pitkästä aikaa. Käytiin sit isän kanssa pikavisiitillä parin hippimummelin luona, toinen niistä on 103v ja toinen jotai päälle 70. Se jonka kanssa juteltiin nii muisti mut 10 vuoden takaa. Ihanan pirtee ihminen, kova paapattamaan kaikenlaista ja tekemään käsitöitä, askartelee päivät pitkät. Tekis mieli mennä tekee sen kanssa jotai hippijuttuja ku se niitä osaa. Menee pian perinteet rikki jos kukaan ei mitään kellekkään opeta. Sama homma mummon kanssa, se kun tietää kaikki yritit sun muut vanhat rohdokset nii ois kiva oppia niitäki.

Mitähän muuta... No eipä kai hirveitä... Nukkumaan pitäis mennä mutta ei nukuta yhtää. Huominen terapia jännittää vähän ku ei taas yhtään tiiä millasta tekstiä sieltä hoitajan suusta tulee. Viimeks tuli sellasta että sain paniikkikohtauksen. Täytyy ottaa lääkkeet mukaa jos tälläki kertaa tulee.

Driving

Tuli pitkästä aikaa ajettua autolla tänään. Linkkejä kun ei menny niin oli otettava auto alle ja ihan hyvin se kai meni. Ainakaan en kolaroinu tai törttöilly muutenkaa, ainakaa en huomannu ite. Vähän meinas kyllä jännittää, eli ihan hirveesti oikeesti muttei kerrota sitä muille... 

Autoa tarvitsin siis siihen että pääsin täältä porukoilta käymään terapiassa toisella paikkakunnalla. Eipä siinä paljoa löpisty, tai no kyllähän nyt jotain mutta ei mitään kummempia. Tultiin siihen tulokseen että mun olis hyvä alkaa käymään toimintaterapiassa. Ens viikolla kuitenkin vielä ihan normi höpinätapaaminen, kattoo onko toimintaterapeutti ottanu mun hoitajaan yhteyttä siihen mennessä. 

Niin. Isä puhu mulle tuossa yks ilta että kyllä minäkin vielä löydän sen jonkun joka haluaa musta huolta pitää ja rakastaa yms lässynlää. En oikeen usko siihen enää. Prinsessaleikit on nyt leikitty ja paha maailma vastaa. Paha noita-akka löytyykin peilistä ja prinssit onkin lohikäärmeitä. Siitä huolimatta huomaan aika-ajoin keipaavani parisuhdetta. Melkein se ja sama, kenen kanssa, kunhan olis edes joku. Kuullostaa todella väärältä mutta siltä nyt tuntuu. Toisaalta taas nautin yksinäisyydestäni, kun ei ole kukaan huohottamassa niskaan ja määräilemässä kenen kanssa saan aikaani viettää ja kenen kanssa en. Varsinkin kun kaikki ne harvat kaverit joita mulla on, sattuu olemaan jätkiä. En voi sanoa niitä miehiks koska ne ei ole vielä ansainnu sitä nimitystä. Kumma miten kauan tuon vastakkaisen sukupuolen edustajilla kestää kypsyä. Toisaalta se on ihan hyvä asia ettei ne ole vielä miehiä, koska miehet on aika pitkästyttäviä. Tuskin yksikään kavereista olis ollenkaan samanlainen jos olisivat jo kypsyneitä. Pieni lapsellisuus on aina plussaa!

Pimeä marraskuu

...Mitä muuta voi sanoa, marraskuu on ihan pyllystä. Ainakin tällä hetkellä. Millon tulee lunta? Millon on se aika kun kaikki alkaa näyttää jouluiselta? Nyt kaikki on niin pimeää ja masentavaa, mutta toisaalta pitäis kai vaan oppia nauttimaan tästäkin maisemasta. Muttakun ei halua. Mitä asialle sitten voi tehdä? Noh, voi vaikka viljellä kynttilöitä. Jouluvalojen laitteluun ei taida olla kuitenkaan vielä ihan oikea aika. Tai no miksei, voihan niillä laittaa sisällä vähän tunnelmaa kynttilöiden lomassa, mutta ite tykkään enemmän kynttilöistä. Tänään sain aivan ihanan kynttilänjalan ja aion laittaa sen parvekkeelleni heti kun pääsen täältä porukoilta kotiin.

Voi jee, onnistuin poistamaan pitkän pätkän tekstiä jonka just olin saanu kirjotettua ja sitten katkes ajatus...

Sisustusvimma. Se se oli. Tekis mieli pistää oma kämppä uusiks ja miksei vaikka jonkun muunkin, intoa nimittäin olis sen verran että vois vaan huiskia menemään. Kun ei ollu mitään muutakaan tekemistä niin siivosin tänään huoneeni täällä porukoilla ja siitä tuli ihan ok. Tosin ei se ole sama asia kun laittais kaiken ihan uusiks vaikka kantais kuinka paljon tavaraa yhestä huoneesta toiseen ja sillä tavalla muuttaa ilmettä. Pitäis hommata ihan uusia tavaroita, nää kaikki on jo niin nähty, mitä täällä ja kämpällä on. En siis ole todellakaan sellanen kuluttajaihminen joka ostelee koko ajan uutta tavaraa ja heittää ihan käyttökelpoista kamaa pois, vaan meinaan että jotain uutta on kiva ostella sillontällön, mutta joskus vaan on kohdattava totuus ja myönnettävä, että ei niistä vanhoista saa uuden näköistä ilmettä vaikka kuinka yrittää, koska uusi on tietty aina uutta, jännää ja erilaista. Joskus on siis täydellinen makeover ihan paikallaan, ja nyt alkais olla sen aika, ainakin omalla kämpällä. En jaksa katella päivästä toiseen tavaroita jotka tuo mieleen vaan huonoja muistoja menneisyydestä. HArmi vaan ettei mulla ole varaa laittaa koko kämppää uusiks. Paitsi jos löydän jostain kirpparilta kaiken mitä tarviin, mikä on todella epätodennäköistä. Kirpparit on kyllä aivan mahtavia paikkoja, tykkään käydä, mutta ne on silti erilaisia kun isot kaupat joissa on luettelot ja tavaraa voi tilata jos ei hyllystä löydy. Kirpparien vahvuus onkin omaperäisyys. Sieltä löytyy mielenkiintoisia tavaroita joilla ehkä on jo oma tarinansa, ja joskus löytyy ihan uuden veroistakin tavaraa, jonka joku on ostanut mutta ei ole sitten käyttänyt. Mutta harvemmin kirppareilta kuitenkaan löytää koko kämppään uutta sisustusta. 

Kynttilät. Aivan mahtava keksintö! Sisällä ja ulkona, takuuvarma tapa luoda tunnelmaa ja luonnetta sisustukseen. Oon varmaan aina ollu hulluna niihin. Nytkin kaapin kätköissä on varmaan 20 erilaista tuikkukuppia odottamassa käyttöä. Niidenkin kohdalla on vaan se ongelma että oon katellu niitä kaikkia vähän liian pitkään. Täytyy siis ostaa uusia. Onneks ne ei sentään ole kovin kalliita kaupassakaan.

Oon nyt vähän kahden vaiheilla, kun tässä kuussa kuitenkin nyt yritän jonkun verran säästää rahaa, ja sitä säästyy muutenkin kun täällä porukoilla aikaa nyt vietän, niin kysymys kuuluu, mihin mä sen rahan sitten käytän? Yks vaihtoehto olis tatuoinnin hankkiminen, tai oikeammin sanottuna loppuun teettäminen, kun tuo viimeinen jäi taustaa vaille. Toinen vaihtoehto olis sitten shoppailu. Uusia vaatteita tarviis kyllä, mutta pärjäisin kyllä näilläkin mitä on, vaikka sukkia ei ole kun villasukkia ja kaikki muu alkaa olla aika reikäistä ja kulunutta ja pientä. Sit vois myös sisustaa. Kaikkea tekis mieli mutta kaikkea ei voi kerralla saada. Onhan toki viimenen vaihtoehto että säästäis pidempään ja sitten kun on enemmän säästössä niin miettis sitten mitä haluaa, mutta mulla ei kyllä hermot riitä siihen.

Pendulum

Nyt tosiaan tuntuu siltä ettei ketään taaskaan tai noh, edelleenkään kiinnosta vittujakaan mitä mulle kuuluu. Ehkä olis vaan parempi muuttaa pois, mutta mä ehkä haluan muuttaa yksin. Tosin se ei ratkasis yhtään mitään toisaalta, koska sitten se menis vaan siihen samaan vanhaan niinkun aina ennenkin. Ehkä mä kuitenkin juttelen sen kaverin kanssa vielä ja etitään yhessä kämppä. Eihän se sitä meinaa että pitäis koko ajan olla yhessä sen kanssa. JA vaikka oliskin, ois sentään jotain muuta elämää ku tuijottaa telkkaria kaiket päivät. Mieli muuttuu koko ajan niin nopeeta ettei pysy itekkään perässä, koita tässä nyt sitten päättää... -.-"

Muuttaako vai eikö muuttaa?

Tällä hetkellä päässä pyörii kysymys, pitäiskö mun muuttaa? Alustavasti on yhen kaverin kanssa puhuttu siitä, mutta en oikeen tiedä haluanko edes muuttaa. Tosin tuossa nykyisessä asuinkaupungissa ei ole mulle muuta kun mun hoitaja, joka ei sekään tunnu enää niin hyvältä kun ennen. Joka kerta kun siellä käyn, tulee jonkinasteinen syyllisyyden tunne siitä, kun taas oon huonommassa kunnossa.

Oon miettiny Jyväskylää. Se ois ihan jees. Mun velikin asuu siellä, tosin sen kanssa ei hirveesti (ollenkaan) tuu juteltua, mutta sen kaverit on jees. Siellä olis myös enemmän elämää ja kauniita maisemia, oon nimittäin ihan hulluna siltoihin, mitä sieltä kyllä löytyy vaikka kuinka. Pitäis kai alkaa pyörimään siellä päin enemmän niin saisin vähän osviittaa siihen millasta siellä sitten olis olla.

Päässä pyörii pitkästä aikaa jonkinlaisia unelmia, mutta en oikeen saa niistä kiinni, enkä osaa hahmottaa, missä mun pitäis olla että ne kävis toteen. Välillä tuntuu että haluan tosissaan muuttaa, mutta toisaalta tuntuu siltä ettei viiti lähteä, koska tuossa nykyisessä asunnossa on niin tuttua ja siks illuusio turvallisuudesta. (Asun koko kaupungin vaarallisimmalla alueella ja useampikin ihminen on murhattu niissä taloissa jossa asun) En sitten tiedä olisko Jyväskylä hirveän paljon turvallisempi, siis oisko siellä turvallinen olo ollenkaan... Ei mulla sielläkään oikeen ketään ole. 4 kaveria... Tai 5, jotain sinne päin. Kai niitä tulis sitten lisää kun vaan tutustuis ihmisiin. On sekin toki enemmän kun nykyisessä asuinpaikassa. Hassuinta tässä on se, että lasken kavereihini sellasia ihmisiä, joiden kanssa juttelen ehkä kerran kuukaudessa. Aika säälittävää.