haamuja

menneisyyden kummitukset kävi viime yönä kunnolla päälle... näin unia, paljon unia. asioista joiden olis pitäny tapahtua, asioista joiden haluan vieläkin tapahtuvan, mutta jotka ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan.

unissa ne asiat on todellisia. unissa olen onnellinen. viime yönäkin huusin ja itkin onnesta, halasin ja suutelin... aamulla todellisuus tuntuu murskaavalta.

muserrun pikkuhiljaa ajatellessani elämääni nyt, millainen siitä olisi voinut tulla, missä voisin olla nyt...

ihan sama vaikka kuolisin nyt, mennyttä ei voi muuttaa ja nykyisyyden kanssa ei jaksa edes yrittää taistella.

ranteet auki ja hautaan, loppuispahan valitus.

kotona taas

onnistu tuo yks telomaan tassunsa heti ekalla pissilenkillä kun kotiin päästiin... kaks kalaa oli sillä aikaa kuollu, heitin ne parvekkeelta alas. saivat lentävän lähdön. :P

koko päivä ollu yhtä haahuilua, uni jäi kummittelemaan kun en saanu nukkua sitä loppuun. pakkaamista, siirtelyä, purkamista, siivousta ja kokkaamista, siitä on tämä päivä tehty. oon liian väsyny. haluan nukkumaan.

jouluilut meni ihan hyvin, mitä nyt pientä ahdistusta oli havaittavissa. mutta ihan ok. lahjojakin tuli... en enää muista mitä, mutta niitä tuli. kivoja. ainakin ne mitä muru antoi. <3

oon vaan enemmän ja enemmän hukassa itteni kanssa, häiriöt keksii uusia tapoja ilmoittaa olemassaolostaan. autopilotilla mennään. en osaa enää ajatella mitään, enkä muista mitään, joten aika toivoton tilanne. pitäis kai tehä asialle jotain, mennä osastolle tai jotain... en vaan halua. enhän mä itteäni satuta, enkä muita. ei mun tarvi... kai...

joulu

tämä joulu meneekin sitten anoppilassa. ei oikeen huvittanu jäädä porukoille kun siellä ei oo kuitenkaan kaikki kotona. availin jo ekoja pakettejakin ja niistä tuli 50:n seteli, radiokynä, päiväkirja ja tekokynnet. laitoin kynnet heti kun se on seeprakuvioiset, ja niiden takia kirjottaminen on vähän hankalaa. :P

Muru lähti veljensä kanssa salille näin heti aamusta että voivat sitten ottaa loppupäivän rennosti. ite en tiiä mitä tässä nyt tekis, kun en oikeen tunne näistä ketään niin ei tuu juteltuakaan, mitä nyt koirista, että miten ne tulee keskenään toimeen. Joonan veljellä on siis bulldoggi ja se on aika reviiritietoinen niin se välillä vähän ärähtelee Sisulle, jota sen meteli ei oikeastaan kiinnosta. :D huvittavaa katella.

mieliala on ollu aika korkealla eilisestä lähtien, en edes tiedä miks, mutta ihan kivaa vaihtelua olla välillä hyvälläkin tuulella. :)

home alone

ekaa kertaa neljään kuukauteen nukun täällä yksin. toinen lähti porukoilleen. ite meen huomenna elukoiden kanssa omille porukoille. äiti tappaa mut kun saa tietää koirasta. suolestaa mut elävältä... noh, ei se sille enää kuulu, olenhan mä jo 21v.... jotenkin teini olo silti aina. en tiiä.

5 kissaa nukkuu sängyllä ja mun pitäis vääntäytyä niiden sekaan nukkumaan. en tiiä mahdunko. koira saa luvan olla lattialla. :P

oudon hiljasta. noh, kai tätä tän yhen illan kestää. huomenna taas ihmisseuraa, jos hyvin käy. porukoilla on vaan se huono puoli että ne ei ikinä ole kotona kun meen sinne käymään. niillä on tärkeämpääkin tekemistä kun viettää aikaansa mun kanssa... oon siis yksin sielläkin suurimmaks osaks.

nyt sentään kuulemma veli olis tulossa sinne, toinen velihän asuu naapurissa, mutta kauempana asuva veli ois siis tulossa... harmi vaan ettei me olla oikeen väleissä, meidän suhde on facebook-kaveri-tasoa... siskojakin olis ihan jees nähdä. toisen oon nähny ehkä pari-kolme kuukautta sitten viimeks. ois kiva nähdä sen lapsiakin, toista näin viimeks joskus kesällä.

meidän perhe on aika hajanainen. tänä vuonna ei edes kokoonnuta enää yhteen niinkun aina ennen ollaan tehty. viime joulun taisin viettää yksin porukoiden talossa talonvahtina. joo, niin oli, se huono-väli-veli oli siellä kaks päivää ja sano mulle sinä aikana huimat 5 sanaa...

joulu tuo väistämättä mieleen myös mun mummovainaan, joka kuoli jouluaattona muutama vuosi taaksepäin... talvi yleensä tuo mieleen läheisemmän veljen tyttöystävän itsemurhan ja sen, miten pari vuotta taaksepäin yks lapsuudenystävä tippu sillalta alas jokeen ja kuoli... kesti 2 kuukautta ennen kun sen ruumis löydettiin... että tällaset pienet "kivat" muistot näin joulun alla... ei mikään ihme ettei oikeen meinaa maittaa seksi eikä ruoka ja koko ajan vaan on huonompi ja huonompi olo... tällä hetkellä oksennus kurkussa.

sain tänään sentään Joonalta taas yhden joululahjan, joka oli mulle oikeasti yllätys, sain sellasen ison vihreän pehmokäärmeen johon oon kääriytyny koko päivän, se on ihana. taisin kiljua kun avasin paketin ja tajusin mikä se on. :)

ragespruit

kyllä minä kiroan kaikki psykiatrit sun muut kallonkutistajat v*ttu maan syvimpään rekkamiehen vakoon! on se kumma kun ei lääkäri tapaamisella kysy muuta kun että miten menee, sitten kirjottaa pari lausetta ja syventyy naputtelemaan tietokoneella pelkkiä reseptejä, ja sitten kun se jostain puhuu niin p*rkele migreenistä, jota mulla ei ole! viimesin migreenikohtaus tais olla noin 10 vuotta sitten ja tämä kyseinen "psykiatrian erikoislääkäri" väittää että sen takia mulla on hallusinaatioita, mielialan heittelyitä, masennusta, paniikkikohtauksia ja univaikeuksia sun muuta! P*RKELE että tekee mieli tehdä valitus! reseptejäkään se ei suostunu edes kirjottamaan paperille vaan jollekkin v*tun e-reseptille, joka ei ole vielä v*ttu missään muualla kun Koskella käytössä!!! S**TANA!!!
voin kertoa että nää mun ongelmat johtuu kyllä jostain ihan muusta kun migreenistä, ja senkin pitäis se v*ttu tietää kun kerran näkee koko mun sairashistorian sieltä rakkaan koneensa uumenista!

se on myös tosi hienoa kun yrittää jotain sille sanoa niin se keskeyttää tai nousee ylös tuolistaan ennen kun ehtii edes kissaa sanoa ja taluttaa ovelle! ei olis niinkun yhtään läpinäkyvämmin voinu haluta musta eroon!

on se perkele kumma kun ei saatana uskota ollenkaan mitä sanotaan vaan lyödään leima otsaan ja pillerit käteen ja oletetaan että kaikki on hyvin!

vali vali vittu

blaah, tylsää ja ei tylsää samaan aikaan. Joonan kaveri tuli meille käymään ja jää kuulemma yöks. (kiva kun mullekkin kerrottiin etukäteen että se jää yöks...) ne kävi ostelemassa mulle joululahjoja ja sain jo ensimmäisen, seeprakuvioisen kylpysetin ja tää pyyhe on aivan ihana! mulla on se nytkin harteilla, tässä on sellanen tarrakiinnitys. :)

olin tänään sellaset pari tuntia yksin, ja melkein koko se aika meni siivotessa, vaikka kissojen laatikot piti olla jonkun muun tehtävälistalla tänään... minähän sen sitten tein kun yks kissa yritti jo pissiä sänkyyn. oon joutunu hoitamaan senkin jo parisen viikkoa ainakin. alkaa kypsyttää tää kaiken ite tekeminen, vaikka tiedän kyllä että se toisen "laiskuus" johtuu osittain siitä että mä teen paljon ja nopeasti ja omalla tavallani, enkä välttämättä tykkää toisten tavoista. siltikin vois se toinen osapuoli tehdä jotain muutakin kun tiskata kerran viikossa.

tänään siis yritin hemmotella itteäni, joten ehdin jopa lakkaamaan kynnet, meikkaamaan ja laittamaan hiukset ja siinä se. tarviisin ehkä vähän enemmän... alkaa kyllästyttää kun kaikki voimat menee kotitöiden tekemiseen, eikä sitten jaksa ollenkaan mitään muuta. haluaisin jaksaa meikata edes kerran viikossa, käydä suihkussa joka ilta ja välillä jopa ulkona ilman koiran pakollisia pissilenkkejä ja energianpurkua, mutta en vaan jaksa. ajattelu on jo pelkästään niin hankalaa ja energiaa vievää että en oikeen jaksa edes hymyillä.

asiaa ei tietenkään helpota myöskään se, että inhoan Joonaa kun se on kännissä, ja nyt sen kaveri sitten tarjos sille mäyräkoiran, joten ne juo tänään. muutenkin on aika hankala yrittää kehittää minkäänlaista keskustelua tms, ja hymyileminen ja pirteänä pysymisen yrittäminen on käyny voimille jo sen verran että tekee vaan mieli romahtaa sängylle itkemään ja nukahtaa siihen.

vituttaa kun on sellanen olo että mua painostetaan koko ajan olemaan ihan erilainen kun olen oikeasti. että mun olis oltava pirteä ja ilonen ja jaksaa tehdä kaikkea mukisematta.

päätin piristää itteäni, joten kävin ilmottamassa olohuoneeseen että mä haluan syödä tänään ulkona. :) katotaan mitä käy.

better...

armottoman koiran kuuraamisen jälkeen olo helpotti vähän, en enää oo niin pahalla päällä. ehkä mä en vaan oo tehny tarpeeks, viettäny liikaa aikaa pääni sisällä tai jotain. mutta joo, koiran pesuun meni pari tuntia, sen jälkeen heiteltiin taas vähän lumipalloja ja koira nautti sydämensä kyllyydestä. :)

"mmm vähän murkinaa niin voi taas piereskellä mamman peiton alle..."

...Ja voi herranjumala sitä karvan määrää kun tuon pesin! sitä lähti valehtelematta noin mun pään kokonen kasa, ja se oli vielä märkää eli pakkautunu tiiviiks. harjasin sitä pestessä, kuivatessa ja vielä kuivanakin, joten suurin osa pitäis nyt olla poissa pelistä. mua niin inhottaa kun karvoja on joka puolella. tänään hinkkasin olkkarin matosta karvoja puolisen tuntia ellen kauemminkin. 

hikinen päivä ollu, mutta onneks nyt saa jo rauhottua rauhottavien voimalla. vielä jos söis vähän ja sit sänkyyn kattomaan jotain leffaa. :3

unissa kaikki on toisin...

nyt ei kyllä jaksa kiinnostaa joulu sun muut turhuudet ollenkaan. pää on vaan liian täynnä kaikkea. kaikki vaihtoehdot on ihan yhtä paskoja: jäädä kotiin=olla yksin ja ahdistua sitten siitä, mennä anoppilaan=miettiä koko ajan mitä ne ajattelee musta, tunkeilenko, suututanko jonkun, pitääkö ne musta ylipäätään, jos jotain käy, en pääse karkuun sieltä,,, mennä porukoille=ahdistus, koska mieltä kalvaa koko ajan ajatus siitä, miten mun elämän peruskivet hiljalleen liikkuu kauemmas ja kauemmas toisistaan kulissien takana. eli aikamoinen pattitilanne. alan kuitenkin kallistua tuon viimeisimmän vaihtoehdon puoleen, koska olis ehkä ihan hyvä saada olla vähän aikaa yksin, kun ei tää meidän talous oo viimeaikoina ollu oikeen tasapainossa missään suhteessa. en tiedä enää mistään mitään, paitsi sen, etten jaksa enää tällä lailla.

niin joo ja siitä muuttamisestakin sen verran että stressiä lieventääkseni mä päätin muuttaa täältä pois vasta joskus tulevaisuudessa, joten Joona muuttaa pois itsekseen. mun pää ei vaan nyt tosissaan kestä kaikkea tätä stressiä.

alan toivoa hiljaa mielessäni etten koskaan enää heräis. nukkuisin vaan niin kauan että en enää edes pystyis heräämään. tänä aamuna herätessä olin iloinen, kunnes tajusin missä olen. (ensin luulin nukkuvani vielä.) oon oppinu hallitsemaan uniani, osaan kääntää niiden kulun haluamaani suuntaan, ja vaikka herään, pääsen heti takasin siihen samaan uneen jos nukahdan nopeasti. sen takia oon nukkunu viime aikoina myöhään, vaikka olisin ollu valmis nousemaan sängystä jo tosi aikasin. nukun tavallaan väkisin.

huomasin just että mun psykiatrin aika onkin jo ylihuomenna. aion pyytää siellä uudet reseptit, koska täällä on siirrytty johonkin helvetin e-reseptiin, ja pyydän myös jatkoa mun sairasloma-ajalle, koska kukaan järkevä ihminen ei voi edes olettaa mun olevan yhteiskuntakelpoinen ens kesään mennessä. saa nähdä oonko edes hengissä enää sillon...

vähän keventi mieltä huomata että tuo aika olikin jo 18. eikä 28. päivä, niinkun muistin. jos joku pääsis mun pään sisälle ja valottais vähän minkä takia mä putoan taas enkä muista tai tajua mistään mitään...

voi herramunjee

tänään oli aivan helvetillinen päivä. en kyllä muista ihan tarkkaan miks, mutta olipahan kuitenkin. sen verran helvetillinen että aivot meni pois päältä joten en muista puoliakaan päivän tapahtumista tai ajatuksista, joten joudun vaan arvailemaan sen perusteella miltä minäkin hetkenä tuntuu. eli paskalta.

alan menettää otettani ja pelkään että kohta se lipeää kokonaan. mä tuun vielä hulluks, eikä siihen ole enää pitkä matka. palan loppuun. sammun. järki jättää ruumiin ja tilalle tulee taas harhat, syvääkin syvempi masennus ja huonot, piinaavat muistot.

osa haluaa jo päästää irti.

en jaksa roikkua enää kauaa. onko siihen edes syytä?

epäilyksiä

oon alkanu kyseenalaistamaan tän muuton järkevyyden. tai siis... jos vaan muru muuttais niin mä saisin mun asumistuen takasin ja sit Joona vois käydä töissä ilman että sen palkoista menis elämiseen paljoa... muutenkin tuntuu vähän oudolta ajatus että muuttais. tulee sellanen olo että mä menisin sinne vaan loiseks ja kun on noi eläimetkin niin koko homma on ihan älytön. mä oon kyllä tottunu noihin, mutta Joonan vanhemmat ei. tuntuu että ne häiritsis niiden rauhaa ja kotia. niiden kotihan se on, eikä meidän. ja meillä tarkotan minua ja mun elukoita.

rahallisesti mä kyllä selviäisin täällä ihan ok yksin, mutta siitä lähtien kun muru muutti tänne niin on alkanu raha-asiat mennä päin helvettiä. tuet on peruttu sun muuta paskaa. tää kaikki alkaa olla mulle jo ihan liikaa. tällä viikolla oon vaan masentunu päivä päivältä enemmän. tänään teki mieli huutaa ja raivota, mutta päätin kohdistaa sen energian siivoamiseen ja eläinten hoitamiseen. vaikka mun piti tänään pitää lomaa, kun on ollu niin paska olo. mun piti olla tekemättä mitään tänään.

oon vaan niin helvetin väsyny. samat huolet junnaa päässä 24/7 enkä pääse niitä karkuun. onnellisuus tuntuu kaukaiselta haaveelta ja ilon aiheet ohuilta. mä putoan taas.

sattuu

unohtunu siitä valittaa että selkä on tullu tässä viimesen kolmen päivän aikana kipeemmäks ja kipeemmäks. nyt se alkaa jo nostattaa tuskanhikeä otsalle. en tiiä mikä tuota taas vaivaa, varmaan joko nikama sijoiltaan tai rusto tulehtunu... taas vaihteeks.

tylsyyden päivä

ei siis mitään rajaa kuinka tylsää tänään on ollu. ei yhtään mitään tekemistä! käytiin koiran kanssa pihalla taas heittelemässä lumipalloja ja löysin laudan pätkänkin niin tuli sitäkin heitettyä. siinä oikeastaan kaikki mitä tänään on tapahtunu.

muuttoa suunniteltu tänään jo vähän paremmin kun Joona sai vihdoin otettua puhelimen käteensä ja soitettua sen vanhemmille aikatauluja joulun aikaan. :D

---

laitettiin vähän tavaroita jo kasalle ja oon saanu täytettyä ehkä yhden laatikon joka lähtee meidän mukaan uuteen kotiin. kaikki muu irtotavara menee mun vanhemmille tai myyntiin/roskiin. luultavasti ei tarvii kun yks reissu tehdä mun vanhemmille ja kaks Joonan vanhemmille. ihan älytöntä miten vähän meillä on tavaraa. luulin että meillä ois noin 4 kertaa enemmän tavaraa kun mitä oikeasti on. :D

uniko?

ei vaan uneta. oltiin taas koiruuden kanssa kyllä ulkona että ehkä se johtuu siitä. vaikka ei käyty edes lenkillä tai mitään, oltiin vaan pihalla ja tuo hösöttäjä sai juosta ittensä väsyksiin. muru heitteli sille muutaman lumipallon ja minä keinuin.

laitoin puhelimen päälle ekaa kertaa muutamaan päivään. ei oo kukaan kaivannu. ei ollu kyllä mikään ylläri.

huomaan yrittäväni keksiä tekemistä joka hetkelle, jona oon hereillä. varsinkin illalla. pakko tehdä jotain niin kauan että vaan yksinkertasesti sammun kesken tekemisen. eilen illalla olin ilmeisesti alkanu kattoa Täykkäreitä taas alusta, enkä muista siitä mitään. saa nähdä mitä tänään keksin.

ehkä sit joo tai jotain

hm, taas mieli virkisty kun käytiin pihalla heittelemässä lumipalloja Sisulle. ehkä mä en vaan ole aamuihminen tai jotain, jos mun viimeaikainen angsti on johtunu siitä. toki se muuttokin ahdistaa aika paljon, tai ei sinänsä se muutto vaan sen järjestely. huoh, niin paljon kaikkea...

aika paljon selviytyy kyllä tekemällä listoja. äskenkin tein yhden listan tavaroista että mitä menee minnekkin, ja kivi vierähti sydämeltä. ei se ehkä niin hankalaks käykkään. EHKÄ. kattoo nyt miten saa autoja että millon voi viedä mitäkin ja mihin. :P

liikaa

tää kaikki tuntuu olevan mulle taas ihan liikaa. en tiiä, ehkä tähän koiran vaatimaan aikatauluun pitäis vaan totutella, mutta ei se oikeen tunnu onnistuvan.

hereillä ollessa oon tosi väsyny, ihan kun en ollenkaan paikalla, ja nukkuessa mun unet käy joka yö todellisemmiks. vaikka nukunkin huonosti, ne unet on niin todellisia ja turvallisia, että en halua herätä niistä. unessa ollessa ne on mulle todellisuus. vaikka niissä ei olekkaan mitään järkeä. ja joka yö näen samoja unia, tai jatkoa edellisen yön unista. se on niinkun mä eläisin vaan siellä unessa, ja todellisuus olis vaan jotain pakollista, mitä joutuu tekemään päästäkseen takasin sinne uneen.

ajattelin tänään että en mä jaksa. ei se ole kaikki tuon koiran tulon syytä, se johtuu myös siitä että nyt olis niin paljon kaikkea järjestettävää, etten mä vaan yksinkertasesti jaksa sitä kaikkea.

alle kolme viikkoa niin meidän pitäis olla jo uudessa paikassa tavaroiden kanssa... ei tule onnistumaan. ei, jos en saa apua järjestelyissä.

mun ajatukset ei nyt vaan rullaa ollenkaan. oon tosi turhautunu ja väsyny ja masentunu. oon ollu viime päivinä tosi sulkeutunu, en oo puhunu oikeastaan mitään. en vaan keksi mitään sanottavaa kun mun pää on niin jumissa.

pitkästä aikaa mieleen tupsahti osasto. en mä sinne kuitenkaan mene, mutta tuli vaan mieleen. mä tarviin lomaa elämästäni. ehkä ne unet on just sitä. mutta eihän ikuisesti voi nukkua.

uniaika

jep, se johtu kaikki siitä että oli vaan känkkäränkkä päivä. huomasin taas pitäväni tuosta läähättävästä hösöttäjästä kun harjasin sitä. on se vaan sellanen lutuska että ei siitä voi olla pitämättä. :3

nyt pitäis mennä jo nukkumaan, mutta mä en vieläkään osaa rauhottua. otin jo iltalääkkeetkin eikä tunnu mitään vaikutusta. en vaan malta pysyä paikallani. miks pitääkin olla tällanen iltavirkku? tyhmää. haluaisin herätä ja mennä nukkumaan aikasin, mutta kumpikaan ei vaan yksinkertasesti onnistu.

facebookissa ärsyttää joka helvetin kerta kun käyn siellä. tuota koiraa hakanneen ja potkineen eukon tissit pomppaa joka scrollauksella silmille. ei se osaa laittaa mitään muita kuvia sinne itestään kun tissikuvia, ja nekin pitää kaikki tunkea yksitellen etusivulle ja vaihtaa sitä helvetin kansikuvaansa joka päivä 3 kertaa että kaikki varmasti näkis että sillä on tissit... huoh. tekis mieli mennä potkimaan ja hakkaamaan sitä eukkoa. -.-"

eniten siis vituttaa kaikki, mutta eikös se ihan kuulukkin tähän vuodenaikaan? onneks vähän helpotti kun siivottiin kunnolla ja käytiin ulkona peuhaamassa koiran kanssa. miten paljon iloa voikin tuommonen karvaköriläs tuoda päivään vaan nappailemalla lumipalloja... :)

ärrin purrin

en tiiä mikä tässä päivässä on oikeen ollu. koko ajan äkänen ja sellanen inhottava olo.

sain sentään vihdoinkin imuroitua ja laitoin Sepon terraarion uuteen uskoon, tai no oikeastaan vaihdoin sen asustelemaan tyhjään akvaarioon... mut siis joo. koira käy hermoille. nyt muistan miks mulla meni hermot siihen ekaankin. koko ajan huohottamassa ja kulkee perässä niinkun maailma loppuis jos en oo sen näkyvissä koko ajan... -.-" nooh, kai tuohon tottuu. kyllä kissat on silti kivempia. ehkä musta vaan tuntuu tältä koska on huono päivä.

ehkä mulla on huono päivä koska syön huonosti. pelkkää roskaa. tänäänki syöny pelkkää leipää. eilen söin leipää ja nuudeleita. ei mitään tuoretta. ei ihme että päätä särkee ja kiukuttaa. perjantaina saa vasta rahaa nii siihen asti pärjättävä sillä mitä on, eli ei millään. onneks on röökiä. ja lääkkeitä.

uusi päivä ja pimeys

heräsin taas ihan liian myöhään. nukuin taas ihan liian huonosti. heräilyä ja pyörimistä koko yö. ehkä se johtuu siitä kun en osaa rentoutua illalla oikein. jatkan vaan tekemistä niin pitkään kun pystyn ja ylikin. aamulla sitten väsyttää ihan hirveästi.

pitäis lähteö aamulenkille koiran kanssa ja ruokkia elukat. kun jaksaiskin. taidan käydä vaan pienellä lenkillä. päivällä sitten isompi. nyt ei vaan jaksa.

tilannekatsaus

koiran kanssa aletaan olla jo aika hyvin perillä siitä että miten se toimii missäkin tilanteissa, uskaltaa jo päästää pihassa sen vapaakskin vähäks aikaa, eikä se karkaa kunhan muistaa pitää sen mielenkiinnon itsessään eli huutaa sitä välillä luokse ja kehuu. enää se ei pelkää tavaroita tai tiettyjä ilmeitä tai ääniä, aluks se pelkäs hirveästi jos otti esim. vyön käteen, mistä huomaa kyllä että sitä on hakattu. nyt se on kuitenkin alkanu luottamaan meihin ja se on tajunnu että täällä sitä ei hakata, joten se on alkanu päästää irti vanhoista asioista ja alkanu olemaan tavallinen, onnellinen ja pirteä koira. :*) ei oo tuottanu meille minkäänlaisia ongelmia niiden ekojen päivien nokkimisjärjestystestien jälkeen, eikä sillonkaan ainakaan mun kohdalla. Joonaa se yritti vähän tossuttaa mutta on jo nyt hyväksyny senkin. kissojenkaan kanssa ei oo ollu mitään ongelmia. eikä vieraiden. perjantaina täällä oli hirveästi ihmisiä juomassa, mutta Sisu pärjäs tosi hyvin niiden kanssa :)

en jaksa odottaa muuttoa Kinnulaan, siellä kun on enemmän tilaa antaa Sisun mennä vapaana, ja enemmän tilaa meillä muutenkin, kun se on omakotitalo. pitäis vaan alkaa laittamaan tavaroita silleen järjestykseen että mitä säästetään ja mitä ei, mitä otetaan sinne mukaan ja mitä viedään mun porukoille. sit pitäis tehdä nuo käytännön järjestelyt elikkä muuttoilmotukset ja muut ilmotukset. jotenkin oon lykänny niitä mahdollisimman kauas, en vaan jotenkin halua myöntää itelleni että lähen täältä. oon kuitenkin asunu tässä kaupungissa jo 5 vuotta. mutta ei mulla täällä enää oikeen mitään ole, niin sama se vaikka muutankin pois. :)

aamua ja univelkaa

jooh, heräsin sitten tosiaan sillon viiden aikaan! en oo saanu sen jälkeen nukuttua ollenkaan. sen sijaan tein karjalanpaistin ja kuorin kinkun nahastaan, ruokin elukat ja käytin Sisua ulkona kauppareissun yhteydessä. nyt me yritetään saada Joona ylös. :)

minun rakkaudet <3

Sisua

meidän koiran nimi on siis Sisu, jos se ei oo vielä tullut selväksi. tuossa se tuhisee mun selän takana lattialla. se on vahtinu mun unta koko yön, paitsi sillon kun kulta käytti sitä pihalla. en tiiä mikä siinä on, mutta mä saan koirat vaan tajuamaan melkein heti että minä oon pomo. tuokin tajus sen melkein heti, vähän aikaa meni kun oli uus paikka ja ihan vieraat ihmiset, mutta kun se rentoutu niin tajus kyllä että kuka määrää. Joonaa se vähän tahtoo vielä testailla.

siinä se on <3

mulla varmaan kestää vähän aikaa totutella siihen ajatukseen että meillä on koira. oon pitkän aikaa vähän jopa inhonnu niitä, lähinnä sen takia kun mulla meni niin pahasti hermot siihen ensimmäiseen koiraani, mutta tää on sen täys vastakohta. tää on ällistyttävän rauhallinen, ei jahtaa kissoja ollenkaan ja kuuntelee tosi hyvin ainakin mua, vaikka en oo vielä edes päässy alkuun sen kanssa. 

siinä Niilon kanssa <3

huomenna tai noh, tänään, alan testailemaan mitä tuo koiruus osaa käskystä ja mitä sille pitää vielä opettaa. ainakin pari käskyä tuli lenkillä jo selväks mitä pitää opettaa eli "jätä se" ja "kierrä" mutta ne nyt tuskin tuottaa mitään vaikeuksia. se nimittäin alko jo tajuamaan jutun juuren siinä lenkin loppupuolella että mitä "jätä se" meinaa, vaikka luonto väittääkin juoksuaikaan jotain ihan muuta ja kovaa. :D sekin murhe loppuu sitten jos tuon leikkauttaa, mikä tehdään mahdollisimman pian, heti kun on rahaa.

vähän jos ruokaa...

Sisu ei edes yritä pomottaa kissoja ja jättää niiden ruuatkin rauhaan. yön aikaan kuulemma kerran koitti saada kissanruokaa pakastimen päällä olevalta lautaselta mutta jätti senkin sitten kun kiellettiin. on kyllä niin hienosti alistunu koira että ei vois melkeinpä parempaa toivoa. ainoa huono ja surullinen puoli on se, että edellinen omistaja kuulemma potki sitä. :( ja sen huomaa Sisusta ihan selvästi. alkuun se oli koko ajan pää alhaalla ja korvat litassa "anteeks-anteeks-asennossa", mutta nyt kun se on huomannu ettei sitä kukaan täällä satuta niin on alkanu jo vähän reipastua, eikä enää ole koko ajan sellanen. tosin aina kun sitä kieltää, edes vähän niin heti sillä menee taas se asenne päälle, mutta eiköhän se tuosta tokene ajan mittaan. alistuvahan koiran pitää olla, mutta sen pitää olla tyytyväinen alistuneena, ei pelokas.

heräsin viiden aikaan Sisun tuhinaan enkä sen jälkeen oo saanu unta. en tiiä valvonko vähän aikaa vai yritänkö väkisin saada unta. jos olisin hetken ylhäällä ja sitten kun alkaa väsyttää niin meen nukkumaan. 11 tuntia siihen kun kaiken pitää olla valmista, ja noin 24 siihen että juhlinta loppuu. en mä jaksa olla niin kauaa hereillä putkeen! varsinkaan kun mulla on aamupäivällä ja päivällä ruuanlaitto, viinojen osto ja koiran lenkitys hoidettavana. noh, onneks illalla ei tarvii palvella ketään, paitsi koiraa pitää käyttää ulkona. :) ja ite pitää ottaa iisisti ja koittaa nauttia seurasta ja juomasta. :)

lenkkeilyä

voi että! tunnin lenkki koiruuden kanssa, posket ja reidet tais paleltua mutta ei haittaa, kiva polte käy koko kropassa. :) kyllä tällä menolla pääsen nopeesti kuntoon. Sisu ei oikeastaan vedä paljoa, mutta kun sillä on juoksuaika nyt niin se tahtoo jäädä haistelemaan aika paljon, ja tuommosta jättijytkyä ei kovin helpolla saadakkaan liikkeelle, kun ei se malta käskyjäkään kuunnella kun on mieleinen haju :D eiköhän tuo kuitenkin helpota kun juoksut menee ohi. :) niskat ja alaselkä on kyllä sen tuntuset että muutaman kerran saanu vetää tuota. :D ihanaa kun on koira, ja just tuommonen koira. just sellanen kun haluan koiran olevan. :) rakastuin <3 ja sit vielä tosiaan se kun sen kanssa käy lenkillä, ei sitä voi kuvailla miten ihanaa se on. :)

äääöööörgh!

nyt jännittää, koira ois kohta jo kuulemma tulossa tänne, mitämäteenmitämäteen!? okei, ihan rauhassa nyt. miten voikin ihminen yhtäkkiä tulla tämmöseks? :D pitäis varmaan laittaa koiruudelle kupit jo valmiiks ja peti ja kaikkea. ehkä mä odotan sen verran että se on ihan konkreettisesti täällä. mun on jotenkin nyt hankala tajuta että musta tulee vähän ajan kuluttua koiranomistaja. taas kerran. toivottavasti tällä kertaa onnistuis paremmin kun edellisellä kerralla. :) luultavasti. tää tuskin käy hermoille yhtä paljon kun tää on jo 2,5 vuotias eikä pentu niinkun aikasempi. :)

DOG!!!

omg meille tulee koira jo tänä iltana! sovin sen exäni kanssa että se ja sen nykyinen tyttöystävä tuo sen tänään illalla kun oon ehtiny siivota, ja ne antaa sen koiran mukana hihnat ja ruuatkin vielä. :) en jaksa odottaa, tänään pitkästä aikaa kosketus koiruuteen. :) ihanaa.

kämpän oon saanu siivottua jo aika hyvin, enää roskat viemättä ulos ja kinkku paistamatta niin tämän päivän tehtävät olis tehty. huomenna alkaakin sitten tapahtua toden teolla! :) jännittää!

a dog and a hog

kinkku paistetaan tänään, koska Joonan kaverit tulee jo aamupäivällä, joten sen pitää saada nukuttua yöllä. eipä tuo mitään. tänään pitää siivota koko kämppä ja laitella kaikki valmiiks huomista ankaraa ruuanlaittoa ja biletystä varten. :D

mun exä/nykyinen hyvä kaveri soitteli aamulla että haluaisinko mä koiran. eka olin sillee että "ei tod!" mutta sitten kun aloin asiaa vähän tarkemmin ajattelemaan niin eihän tuo mikään paha juttu olis. juttelin Joonan kanssa ja laitettiin sitten viesti takasin kyseiselle henkilölle että oltais ehkä sittenkin kiinnostuneita, jos vaan meidän kissat tulee toimeen sen kanssa. :) meille se antais sen ilmatteeks mutta muilta se pyytää 50€, joten ei se edes maksais mitään. plus vielä se, että mä ehkä uskaltaisin pikkuhiljaa totutella ulkomaailmaan, kun tällä hetkellä pelkään ulkona liikkumista. se ois niinkun terapiakoira. :)

shopping

joo käytiin vähän ostoksilla niitä pikkujouluja varten. jääkaappi pelottaa mua, ei se oo ennen ollu noin täynnä. eka kerta kun joutunu käyttämään alalaatikoita. :D

siemailen skumppaa ja koitan rauhottua, shoppailemassa meni yli neljä tuntia joten oon aika poikki. huomenna alkaa sitten loppu siivoukset ja valmistelut. akvaario pitää tyhjentää ja kalat laittaa pienempään maljaan, jonka ostin tänään. se on kyllä kaikkea muuta kun pieni mutta neljälle pikkukalalle just näppärä. :)

MONEY

aah, ihana tunne kun sai laskut maksettua ja tilille jäi vielä reilusti rahaa. :) 280€ odottaa vaan törsäämistään, ja sen aion niille tehdä. :) no en kuitenkaan ala turhuuksia ostelemaan, ostan ruokaa ja kaikkea tarpeellista.

yihuomenna on jo pikkujoulut, voi että kun aika menee nopeasti! muistan kolme viikkoa sitten suunnitelleeni niitä ja nyt ne on ihan jo oven takana... ihan hullua!

noh, kunhan saa ne alta pois niin pääsee sitten suunnittelemaan sitä muuttoa paremmin. ehkä jos siirtelis tavaroita sinne pikkuhiljaa niin olis helpompi. joo, niin vois kyllä tehdä. ei sitten jäis niin viime tinkaan koko homma, eikä tarviis kerralla tunkea autoa ihan ylitäyteen.

tänään ohjelmassa on siis shoppailua, jos saadaan kyyti keskustaan. illemmalla saatan ehkä laittaa jotain videoa tänne, en tiiä vielä. eilen tein pari ihan järkyttävässä lääkepöhnässä, vaikka se ei tuntunu sillon miltään niin tälleen aamulla kyllä huomaa ettei ollu ihan kaikki inkkarit kanootissa. :D en edes muista mitä niissä puhuin niin pitää kattoa ne ensin ite. :D

ääh!

no joo alkaa taas menemään unirytmi päin vittua... mun ois pitäny olla sängyssä jo tunti sitten, mutta tässä sitä vielä istutaan nauliintuneena koneeseen, musiikkia kuunnellen ja laulaen. tosin kuuntelen rauhallista musiikkia, ettei olis ihan hyper taas. silti ei väsytä. kai se johtuu siitä kun en oo syöny tänään kunnolla.

laa laa lallallaa

vähän harmittaa kun en oo laulanu pitkään aikaan.. mulla on kuulemma helvetin hyvä ääni ja oon onnistunu laulamaan miehiä suu ammollaan lagaaviks möhkäleiks, ja oon itekkin aina välillä ihmeissäni siitä miltä kuulostan. tosin se on tietty eri asia miten muut sen kuulee kun mä kuulen sen omasta suustani, oman pääni sisältä kans... mutta siis niin. yleensä laulan monta tuntia päivässä, mutta nyt en oo laulanu oikeastaan ollenkaan moneen viikkoon tai kuukauteen. en edes muista millon viimeks lauloin kunnolla.

joskus harkitsin jopa johonkin kuoroon liittymistä tai jotain musiikkikursseja, oopperalaulua yms, mistä pidän tosi paljon, mitä kukaan ei oikeastaan musta usko. :D mutta mä rakastan musiikkia ja tykkään laulaa tosi paljon, laulan kaikissa tunnetiloissa, iloisena, surullisena, itsetuhoisena... kaikki käy, ja joka tilanteeseen löytyy biisi.

nyt pälkähti taas päähän että kun enhän mä mitään tee oikeastaan niin voisin alkaa käydä jossain laulamassa, en vaan tiiä missä ja miten. en kuitenkaan halua enää laulaa vaan itelleni, haluan tuoda ääneni kuuluviin, vaikka se sitten oliskin jotain ihan pieniä tilaisuuksia. oikeastaan en halua edes esiintyä, haluan vaan tehdä musiikkia ihmisten kanssa, jotka osaa sitä tehdä. ite en osaa soittaa oikeastaan kun äänihuuliani.

I just love music

http://www.youtube.com/watch?v=B5wDNYivt_s&feature=BFa&list=PL7f6aUVrC8T_whQ_zSBlKFP5rh2w-9s7R

siedätystä

otin yhen mun inhokkivärin, vaalean sinisen, ja made it work! lakkasin kynnet sillä ja meikkasin silmät vaaleansinisellä ja muun naaman vaaleilla sävyillä. täytyy sanoa että ei tullu pahan näkönen. kultakin sano että nätti. :)

joo ei ihan paras kuva, eikä sitä meikkiäkään niin hirveesti ole, mutta ompahan kummiskin. :P

back to reality

oops, there goes gravity...

jooh, elikkäs kotona ollaan taas ja huomenna alkaa suursiivous, jonka aion suorittaa energiajuoman voimalla. huomenna on otettava myös kinkku sulamaan joten saas nähdä miten siitä selvitään kun kissat tajuaa mikä se on. aika paljon ihmisiä on jo lupautunu tulemaan meille perjantaina, ja lisää varmaan ilmottautuu nyt viimesten päivien aikana. eli saadaan kunnon pippalot kokoon, jee! aion itekkin ehkä vetää kännit... pitkästä aikaa. :)

7 pikku pilleriä kurkusta alas ja toivotaan että kohta nukuttaa. muuten menee rytmit vituilleen ja kellään ei oo kivaa.

ajattelin ehkä tehdä ekat videot tänne ehkä sillon pikkujouluista, joten mua vähän jännittää sekin. saas nähdä onnistunko ja tuleeko oltua sen verran kunnolla että kehtaa tänne laittaa. :P se on vähän ku Sini ja muut pojat lähtee nii se on semmosta... :D

lääkenoususuhdanne

tultiin perjantaina mun porukoille ja äiti oli kiltti ja osti mulle lisää lääkkeitä, jee! alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa, enää ei masenna aivan järjettömästi eikä oo tullu paniikkeja eikä pahempia ahdistuksiakaan, vaikka tänään meinasin kyllä ottaa yhen rauhottavan kun kuulin miten isä puhu puhelimessa, ja oon ihan varma että se oli sen uus rakastaja tai mikä onkaan huora. se edelleen saa mun veren kiehumaan. tsekkailin taas sivuhistoriatkin ja jos 1+1 tekee 2 niin tää juttu on 100% varma. yhtälön ainoa x on mun äiti, josta en edelleenkään tiedä tietääkö se... koska mun päähän ei vaan mahdu että 1+1 vois olla onnellisesti 3. pitäis kai ottaa asia puheeks mutta en halua. eihän se kuulu mulle...

häiritsee pieni sellanenkin asia että tää huone jossa porukoiden läppäri on, haisee ihan pilveltä... siis joo, ihan oikeasti. se lemu on niin vahva että päätä särkee istua tässä koneella. tiedä sitten poltteleeko joku muukin kun minä vai onko tää jääny leijailemaan tänne siitä kun viimeks täällä ollessa polttelin, eli kesällä. ei siinä kyllä olis järkeä. missään ei oikeen tunnu olevan enää järkeä. kaikki näyttää tai se yritetään näyttää erilailla kun mitä se todellisuudessa on. en tiiä, ehkä mä oon vaan menettämässä järkeni tai sitten oon vaan tajuamassa vihdoinkin the full extent of my family secrets...

huomenna toivottavasti päästään jo pois täältä, mua ahdistaa olla täällä. kotiin päästyä pitää heti alkaa siivoamaan apinan raivolla ja alkaa suunnittelemaan niitä viikonlopun pippaloita. pitää ensinnäkin ja etummaisena muistaa sulattaa se kinkku ennen kun on liian myöhäistä, siinä menee noin päivä ja sit toinen päivä paistamiseen ja asettumiseen, eli sen vois ottaa pakkasesta joskus keskiviikkona ehkä.

kissoilla on ollu täällä kivaa, on paljon tilaa liikkua ja riehua ympäriinsä. ne on juossu ittensä väsyksiin joka päivä. :D söpöjä kultia. vähän vähemmän söpöä oli kyllä se kun Pyge ja Hikari pansQili keskellä lattiaa tänään... Pygellä on juoksuaika ja Hikari on leikattu, mutta värkit ilmeisesti toimii niin antaa niiden pelata keskenään. ei ainakaan tarvii huolehtia siitä että tulis lauma pentuja. :D

oon täällä ollessa ehtiny lukemaan yhen kirjankin, Terry Pratchettin Mahtava Morris Ja Sivistyneet Siimahännät. oon tosin lukenu sen jo ennenkin, niinkun kaikki meillä olevat Pratchettin kirjat, mutta joo, se oli hyvä. mukavaa iltalukemista ja sai vähän ajatuksia muualle hetkeks. kultakin luki kirjan, Lokero 21. se on joidenkin ruotsalaisten kirjottama kai, en muista. :D mutta siis niin, ihan sillä vaan kerron kun on tuo lukeminen jääny aika vähälle taas pitkäks aikaa niin ajattelin ehkä alottaa taas senkin harrastamisen. jos sais nyt vähän lisää intoa siihen.

eipä mulla muuta ainakaan nyt, tääkin oli tämmönen aivopieru kun ei oikeen osaa täällä ollessa keskittyä. ehkä sit kotona tulee vähän selkeämpää tekstiä..