day 5

kipua, särkyä ja tuskaa... joka paikkaan sattuu, varsinkin lantioon ja selkään... jalkoja vaivaa äkilliset kipupiikit... ihan hirveä tuska... mikä hitto mua nyt oikeen vaivaa? porukoiden pitis tulla tänään... saa nähdä sit taas... jos ne tulee niin saavat luvan viedä mut kämpille, en jaksa olla täällä enää. huoh, pää tyhjeni taas joten tynkä teksti.

feelings...?

mä haluan mun tunteet takasin... haluan ihastua, olla ilonen, itkeä ja vihastua kun tarvii, haluan tuntea taas, tuntea eläväni. ilman tunteita se on ihan sama mitä tapahtuu, kaikki tuntuu yhtä tyhjältä ja merkityksettömältä. tällä hetkellä mun tunneskaala ulottuu pienestä ärsytyksestä tyhjästä tuleviin paniikkeihin ja pelkoon, mutta ei nekään niin isoilta tunnu... on vaan tyhjää, kaikki on niin tyhjää. en vaan tajua miks mun tunteet katos niin nopeesti... ensin pikkuhiljaa ja sitten ne vaan hävis ja hävin yhä nopeammin ja perusteellisemmin, nyt ei jaksa kiinnostaa enää yhtään. vaikka kuinka haluaisin tuntea ja olla kiinnostunu muista ihmisistä mutta ei, ei ollenkaan. millonkahan mulla on terapia taas, olis vähän asiaa... lääkkeistä enimmäkseen, vois ehkä nostaa tai vaihtaa psykoosilääkettä. paino nousee, joten en halua syödä näitä. mutta toisaalta nää on vähän auttanu niissä  harhoissa, mutta... samalla nää lääkkeet vähentää ideointia, inspiraatioita yms... ja se ei oo hyvä asia, koska pelkään etten kohta pysty edes maalaamaan mitään tai en saa mitään muutakaan taiteellista tuotettua. jopa tän tekstin kirjottaminen tuottaa vaikeuksia. ajatukset katkeaa koko ajan, ne ei harhaile, vaan katkeaa... hankala selittää, mutta ajattelen jotain, ja yhtäkkiä kaikki katoaa mielestä.

huokaus.

porukat tulee kai huomenna takasin... en tiiä onko tää talo nyt tarpeeks siisti sitä varten, no onhan tää, siistimpi kun sillon kun tulin tänne. oon ollu nyt ainakin neljä päivää puhumatta kenellekkään, siis puhunu, kirjotellu oon kyllä. siskojen piti tulla käymään täällä, pitämässä mulle seuraa, tuoda lapsetkin.. eipä oo näkyny. jännä miten en tunne pettymystä, tiedän vaan että tässä tilanteessa mun pitäis olla pettyny. en vaan tunne edelleenkään mitään. paitsi odotusta. odotan ens viikkoa, että saan rahaa ja haen kaks uutta ihanaa kissaa asumaan saman katon alle.

oon miettiny paljon sitä muuttoa, kattellu asuntoja yms... haluan jo pois, haluan jo mennä eteenpäin, alottaa uuden elämän... eihän se maisemanvaihto kaikkea ratkaise ja samat ongelmat mulla on sielläkin, mutta tuntuu että mä pääsen irti jostain pahasta, kun lähen. vapaudun jotenkin, voin tehä enemmän asioita mitä haluan. siellä ei oo kukaan vahtimassa, mitä teen, millon ja kenen kanssa... voin alottaa kunnolla syömisen vähentämisen, tutustua uusiin mielenkiintosiin ihmisiin... en jaksais odottaa.

haluaisin kans matkustella. haluaisin käydä ainakin pariisissa, tokiossa, new yorkissa, lontoossa, kyotossa, kiinassa... kaikkialla. jos olis rahaa niin lähtisin heti ekaks matkoille ja sitten vasta muuttaisin tampereelle.

selkään ja päähän sattuu ihan hirveästi... hankala löytää asentoa missä ei sattuis johonkin, selkä on pahin. johtuu varmaan tuosta sängystä.


haluan jo kämpille. maalaamaan, piirtämään, kattomaan leffoja, siivoamaan... elämään omaa elämääni. täällä aika vaan valuu hukkaan enkä voi tehä oikeen mitään, mikään ei inspiroi, kaikki tuntuu turhalta ja tyhjältä, eikä mulla oo ollenkaan sitä samaa visiota mikä mulla on kämpällä, kun maalaan tai kirjotan tms... tää paikka imee mun inspiraation kuiviin. kaikki on niin arkista pakkopullaa.

day 4

nukuin huonosti... outoja unia, heräilyä, huonoja asentoja ja hikoilua vuorotellen palelun kanssa. nyt herännyt ja siivonnut, ruokkinu kissat, laittanu sähköpostia ihmiselle, jolta saan kaks kissaa lisää, mahdollisesti. pitäis vaan keksiä miten pääsen hakemaan ne. tupakkaa oon polttanu ihan liikaa, keuhkoihin sattuu. polttelevaa kirvelyä rinnan kohdalla.


tulis jo kunnon talvi, tää loskapaska alkaa jo riittää. kaipaan niitä pakkasia, kun hengitys höyrysi ilmassa ja kaikkialla oli kirkasta, säkenöivää lunta.


koulu alkais ens viikolla, en vaan tiedä minä päivänä, taidan kysyä joltain sitä, vaikka en kyllä tiedä menenkö kuitenkaan heti maanantaina. unirytmi on ihan ok kohdillaan, heräilen muutenkin aamusin joskus 7 aikaan, niin ei se olis kovin vaikeaa alkaa heräämään oikeasti siihen aikaan. haluan tän koulun loppuun mahdollisimman nopeasti, joten pitää käydä koululla sopimassa niistä tehtäväpaketeista, jotka voin suorittaa kotona, sit pitää käydä koulussa tekemässä käytännön hommia, niitä jos teen 5 tuntia päivässä, valmistun siltä osin jo kolmessa kuukaudessa. pitää vaan opetella siihen, että oon koululla niin kauan. siitä on yli vuosi kun oon viimeks käyny koulua täyspäiväsesti, eikä asiaa helpota ollenkaan se, että siellä on tehty paljon muutoksia. typeriä, turhia muutoksia, kuten ettei ruokalaan saa enää mennä ulko- tai työvaatteissa.. huoh, ketä se muka haittaa? no joka tapauksessa, oon ajatellu hankkia jonkun harrastuksen, minkä varjolla pitäis käydä jossain muuallakin kun koulussa ja kaupassa, ehkä jonkun liikunnallisen harrastuksen, sais painon putoamaan vähän nopeammin.


paino pyörii samoissa lukemissa, vähän on kyllä tippunu, mutta ei vielä läheskään tarpeeks. en tajua miten tässä käy aina näin, heti kun on ruokaa lähettyvillä niin syön kaiken. onneks ruoka alkaa olla lopussa täällä, niin ei oo hirveesti mussutettavaa. tekemistä kyllä sais olla enemmän... haluan liikkua ja tehä jotain järkevää, hyödyllistä, haluan opiskella, siis lukiotyyliin opiskella. en jaksa odottaa että pääsen johonkin lukioon, toivottavasti pääsen sinne tampereelle... en jaksais odottaa. mutta että pääsen sinne, mun on käytävä tää koulu loppuun ensin ja saatava mahdollisimman hyviä arvosanoja.

day 3

hirveä päänsärky heti aamusta... oon varmaan tulossa kipeeks. eipä tuo haittais, jos ruokahalu menis muutamaks päiväks.


ostoskanava tuputtaa turhia tuotteitaan täydellä teholla, kissat hiippailee hiljaisina ympäriinsä ja minä istun sohvalla ilmeettömänä. miten tässä kävi näin? miks edes oon täällä, miksen vaan mene kämpille?

jokseenkin... masentunu olo. johtunee ehkä siitä että oon ollu täällä yksin, siis täysin yksin jo monta päivää, ja sillonkin kun veli oli täällä, se sano mulle vaan 5 sanaa koko aikana: "saunaan pääsee. joo. laita kuulokkeet!" ja sehän oli täällä ainakin yhen yön, en oo varma kuinka kauan, mutta ainakin sen yhden... että sellaset välit ja näin...


tekee mieli viiltää, ihan vaan siks että tuntisin jotain. mutta ei sekään tunnu miltään. ei tätä voi muuten selittää, oon ihan... lopussa, tyhjä... koko mun elämä tuntuu niin tyhjältä, ihan sama vaikka tästä kuolis pois. toisaalta jopa haluan pois. mitä helvettiä mä muka täällä teen? en yhtään mitään.


haluaisin mennä kämpälle takasin, mutta en taida päästä... pitäis kysyä kyytiä ja keksiä miten selviän viikon tosi vähillä rahoilla ja... kaikki on vaan niin... sekavaa, tuntuu vaikealta.


---

saunassa käyty, koitin vähän meditoida lauteilla, mutta eihän siitäkään tullu mitään. loppuilta saa luvan olla vesilinjaa ja lääkkeitä ruuan ja juoman suhteen, en tiiä mikä hitto siinä on kun en pysty hillitsemään syömistäni ollenkaan... huoh. oon vaan säälittävä, laiska läski idiootti joka ei saa mitään aikaan...

ääh, ei tullu treenistä yhtään mitään, vaikka yritin. hirveä päänsärky iski melkei heti ja vieläkin sattuu ja pyörryttää. tänään siis edelleen pitäydyttävä vesikikassa, huomenna uus treeniyritys.

---


päänsärky jatkuu edelleen, oksetus ja inho itteäni ja omaa ruumistani kohtaan vaan kasvaa, hyi helvetti... jos laittais saunan lämpiämään ja istuis siellä niin kauan että lähtee taju.

blääh

harvinaisen tylsä ja epäonnistunu päivä, en oo tehny paljon muuta kun leiponu ja syöny, tällä hetkellä on maregit uunissa. harkitsin jo lähtöä takasin kämpille, koska siellä ei olis sentään ruokaa, ei ainakaan sellasta ruokaa mikä lihottais... huoh, mun kontrolli on taas jossain ihan muualla kun missä pitäis. laitoin äsken kynnet, nyt odottelen että ensimmäinen kerros kuivuu niin saa laitettua toisen. tuli joulunpunaset.

haluan lisää kissoja, yhessä paikassa olis 5 kissaa ilman kotia, voisin ottaa vaikka ne kaikki, mut se ei ehkä olis kauhean fiksua... eli etsintä jatkuu.

kyllä mun on pakko tehä tänään vielä jossain vaiheessa vähän reeniä, eihän tää voi näin jatkua, eikä vesikikka voi loputtomiin toimia.

day 2

huh, paino tippunu 2 kiloa, toimii tuo vesikikka ja saunominen. tänään tiedossa treeniä, puidenkantoa ja lisää treeniä.

okei nyt perkele... paino on kaikkien aikojen ehkä suurimmassa lukemassa, ja mun pitäis muka laihduttaa??? joo ei näin. huomenna kolme treeniä, kaks ruokaa, kahvia tai teetä mustana ja vettä, vitusti vettä. mä haluan nää läskit pois ja mitä nopeammin, sen parempi. pitää keksiä joku rangaistus, en tee jotain ennen kun paino on -3 kiloa tästä... hmm. no se saa nyt jäädä mietintämyssyyn, mutta huomenna! huomenna se alkaa. pakko. etin ne trainerin patterit vaikka kiven alta että pääsen kunnon treenin makuun ja kannan puita ja siivoan ja ja ja... perkele! vaikka läpi harmaan kiven, vai mitä!?

löysin netistä aivan ihanan kuvan, se on NIIN täydellinen, mangaa, siis se muija on niin mun näkönen tai ainakin sen näkönen miltä haluaisin näyttää, mutta kuitenkin, tollanen mä haluan olla! tukka on jo tollanen ja vaatteetkin on aikalailla tollaset, samaan tyyliin. kun vaan sais vielä tollasen kropan niin olisin niin onnellinen että ei mitään rajaa. lisää aihetta laihduttaa. ja inspiraatiota. inspiraatiota saan kans Tim Burtonin leffoista, varsinkin animaatioista, koska niissä kaikki on aina niin aavemaisen laihoja ja siroja ja niin täydellisiä... kauankohan siinä menee että saan laihdutettua tavoitteeseen... tuntuu että menee liian kauan, mutta kuluuhan se aika muutenkin, niin miksei laihduttaessa? miten oonkin päästäny itteni taas tähän kuntoon... pääsin jo niin hyvään alkuun, ja niin pitkälle. sitten lakkasin taas välittämästä ja aloin syömään. helvetti ku laihdutuspilleritkin on lopussa eikä tässä talossa oo palaakaan terveellistä tai rasvatonta ruokaa... huoh. vedenjuomiskeino käyttöön kyllä nyt, jos edes vähän huuhtoutuis sitä rasvaa pois sisältä.

ääh, taas tuli se mussutushalu... söin kaks lautasellista keittoa ja muutaman hapankorpun eikä muka riitä... huoh. jos odottelis vielä tunnin ja söis vasta sitten, menis ainakin aikataulun mukasesti, kolmen tunnin välein. sitäpaitsi ei mulla voi olla nälkä vielä, luulen vaan. ja se tyhjä olo on niin ihana, haluun sen takasin.

oon yrittäny tehä piirrustuksia, mutta ei siitä oikeen tuu mitään, tää ei oo hyvä paikka piirtää. ei tuu inspiraatiota, kaikki on vaan jotenkin niin tylsää ja piirrän vaan tylsyyteen täällä. ilman mitään kunnon tarkotusta. äh, miks kaiken pitää olla näin pitkäveteistä ja... turhaa. olis edes jotain kunnon tekemistä eikä vaan istuis tyhjässä talossa aamusta iltaan telkkarin edessä...

jeij, oon ollu mutustelematta tähän asti, keitto on liedellä tulossa ja talo siivottu, mitähän sitä sitten tekis..? ihanan tyhjä olo pitkästä aikaa, ihan kun sisukset olis täynnä ilmaa ja se nostais ylöspäin... alkaa maistumaan ketoosille suussa, miten ikävä mulla onkaan ollu tätä oloa ja makua <3 kun vaan osais olla syömättä taas hirveesti. ja kun huominen olis samanlainen päivä, paitsi enemmän tekemistä vois kyllä olla...

onnistuneesti olin 4 tuntia syömättä ja sitten pari todellakin köyhää ritaria, siivosin, kannoin puita ja katoin telkkaria. kohta vois mennä kissojen kanssa pihalle niin sais vähän raitista ilmaa. seuraavaan ruokaan 3 tuntia, jos nyt edes syön... sen näkee sitten.

day 1

heräsin 7:44 ja sain jopa itteni ylös sängystä. nyt oon juonu 3 kuppia kahvia ja kattonu aamun ohjelmia. kissat meuhkaa ympäriinsä ja mun pitäis kohta alkaa liikkumaan, eli stepperi olohuoneeseen tai siivousta. kun vaan sais ittensä ylös sohvalta. miten tää on taas muka näin vaikeeta?

en tiiä taas yhtään mitä oon tehny tänään... tai siis, kaikki on niin sekavaa. ja mua oksettaa.

huomenna olis parempi olla erilainen päivä. normaalimpi. tänään oon saanu paljon aikaan saamatta mitään aikaan, niin oudolta kun se kuullostaakin.

oksetan itteäni. en pysty kattomaan peiliin, en pysty edes meikkaamaan, koska sillon pitäis kattoa peiliin.

jopa käveleminen saa mun olon niin surkeaks, läskiks, epäonnistujaks... hirveäks.

huomenna tää saa luvan muuttua. huomenna heti aamusta treeniä treenin perään, liikun niin kauan että jalkoihin sattuu enkä lopeta sillonkaan. nää kilot on saatava pois ja äkkiä.

lääkkeet alkaa vaikuttaa, ei enää kovin kauan että oon taas turvallisesti unten mailla, mutta laiha lohtu sekin on.

oon päättäny hankkia vielä yhen tai kaks kissaa lisää. minkäs sille voi kun tykkään niistä niin paljon. ne tuntuu ainoilta eläviltä olennoilta jotka ei petä koskaan. musta tulee kissamummo, ja se on okei.

tyhjyys valtaa pään taas. aika mennä nukkumaan. jos huomenna olis parempi päivä.

just thinking...

olis kai ihan jees jos olis taas joku jonka kanssa olis ihan "yhdessä"... jakais kaikki asiat ja olis joku silleen... lähellä. en osaa oikeen selittää, ei kai sitten olis niin yksinäinen. tosin tykkään yksinäisyydestä ja varsinkin yksityisyydestä, mutta kai se olis ihan tervettä jos kiinnostuis jostakin taas pitkästä aikaa.

sit toinen asia... mä haluan ehkä vielä yhen tai pari kissaa tai jotain muita elukoita, jotenkin olis ihana jos noita karvapalloja olis vähän enemmän. toki siitä olis enemmän vaivaa ja ruokakuluja, mutta silti... ne on vaan niin ihania ja tykkään pitää huolta elukoista.

pitäis vielä tehä sellanen rahankäyttösuunnitelma, ostais vaikka 90 e:lla kamppeita elukoille, pari sataa säästöön ja loput ruokaan... tai jotain. ja muutenkin aika paljon järjestelemistä... koulu, terapia, lääkitys, laihdutus... vaikka mitä. sit pitäis varmaan alkaa ettimään uutta kämppää sieltä tampereelta, kun ei oo enää kovin paljon koulua jälellä. pitäis vaan kysellä niitä tehtäviä koululta ja jaksaa käydä siellä.

alotan huomenna heräämään aikasemmin ja syön (toivottavasti) vähemmän ja terveellisemmin, en anna painon nousta enää ollenkaan, ja tavoitteena on painaa muuttaessa alle 60kg. eli 3 kuukautta aikaa tiputtaa (en kerro tarkkaan mutta) jotain alle 10 kiloa.

mulla meinaa mennä hermot kun tuo yks kolmen kopla sekottaa koko ajan asiansa ja jostain kumman syystä kaks niistä syyttää mua kaikesta, vaikka hyvä kun edes oon puhunu kenellekkään niistä. miten se muka mun syy on että akka on sekopäinen horo ja pyörittää ukkoja pikkurillinsä ympärillä ja sitten syyttää niitä pettämisestä? huhhu. ja nyt sitten vielä het vaikka ja mitä raskauden teeskentelyä, tai ainakin siltä vaikuttaa ja on taas vaihteeks saanu keskenmenon ja mitähän vielä perkele, samat temput kun edellisellä kerralla. jättäisivät vaan minut pois tästä sotkusta. vittu. miksei ihmiset tajua ettei mua enää kiinnosta pistää nokkaani muiden asioihin?

ihan outo olo... väsynyt, laiska, lihava olo. naama on ihan rasvanen, johtuu varmaan kaikesta mitä oon syöny. näytän edelleen siltä että olisin viimesillään raskaana... oksettavaa. haluan pois, pois tästä kehosta ja pois tästä paikasta, haluan sinne pois, minne oon suunnitellu meneväni. mutta siihen on vielä aikaa. pitäis saada unirytmi kohilleen sen koulun takia, että jaksan käydä sen loppuun. tänään heräsin 7 aikaan ensimmäisen kerran, laitoin leffan pyörimään ja katoin sitä jonkun aikaa. heräsin joskus 12 aikaan seuraavan kerran. tää oksettava rasvanen olo vaan jatkuu, ja se on voimakkaimmillaan heti herätessä. haluan tän olon pois. mutta miten? ajattelin treenailla tänään vähän, mutta en oo saanu itteäni liikkeelle. oon taas vaan syöny ja syöny ja syöny. oksettavaa. mä vaan paisun, leviän joka suuntaan. tuntuu etten voi pysäyttää sitä mitenkään vaikka kuinka haluaisin. miks tää paikka saa mut aina lihomaan ja syömään KAIKEN mitä saan käsiini...? jos täällä olis joku muu niin en söis niin paljoa, en olis koko ajan mussuttamassa jotain, vaan söisin tiettyihin aikoihin. yksin ollessa se ei täällä onnistu. mutta miksei? nyt keksin, mä alan siivoamaan. joo, siinä polttaa kivasti kaloreitakin, ja jotain tekemistä, ei tuu syötyä koko ajan. onneks tää on niin iso talo että menee kauan aikaa ennen kun pystyy lopettamaan. tai siis ennen kun siivous on valmis. hitto ku en osaa taas yhtään kertoa mitä pään sisällä liikkuu. tai siis en osaa kirjottaa. on taas sellanen jännä olo. melankolinen, synkkä olo... parhaiten sitä kai kunaa Tim Burton- olo.

ääh mikä olo... turvonnut, hyvin epänaisellinen ja läski olo. nenän vieressä on tosi kipeä kohta, mistähän sekin lie tullu... ahdistaa vituttaa oksettaa... että hyvin menee, joo. vois ihan suosiolla ottaa muutamat rauhottavat ja mennä suoraan nukkumaan, eihän tästä mitään tuu.

a turn for worse

niimpä tietenkin... olin varautunu siihen että siskot käy jossain vaiheessa, mutta niiden sijasta tulikin veli ja sen kihlattu, niillä on kaks kissaa mukanaan, eli nyt niitä on täällä yhteensä 6. nam. ei niissä kissoissa mitään, mutta mä inhoan veljeäni ja se mua, se tekee mun elämästä helvettiä pelkällä olemassaolollaan, tuli ihan hirveä olo heti kun se tuli tänne ja nyt tekee vaan mieli räjähtää... silmissä sumenee, haluan pois. hengittäminen on hankalaa, taitaa tulla täysimittainen paniikkikohtaus. vaan sen takia että tuo ihminen on saman katon alla mun kanssa. rauhottavat naamaan ja asiat on taas melkein hyvin, paitsi nyt uskon että meidän vintillä asuu se mies jonka näen aina harhoissani. nice.

oon päässy taas lihomaan, mutta nyt saa luvan riittää. en anna painon nousta enää yhtään, eli tänään saa luvan olla kinkuton ja leivätön päivä. kyllähän tää paino tästä laskis muutenkin vaikka söisin vielä päivän kinkkua sun muuta, mutta en aio odottaa niin pitkään, että kroppa ottaa tasapainon taas. siinä menee liian kauan, enkä mä jaksa odottaa sitä. eli tästä päivästä lähtien ja tästä hetkestä lähtien en aio enää syöpötellä jouluruokia miten sattuu, vaan pysyn siinä samassa suunnitelmassa kun ennen tänne tuloa. eli ruoka neljästi päivässä; aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. kaks ekaa on jo menny, tai oikeastaan oon napostellu niin paljon, että voin ihan hyvin jättää lounaan välistä. seuraava ruoka-aika siis klo 17-18 välisenä aikana. enkä tiiä syönkö sillonkaan. meinaa olla niin guilty conscious että ei varmaan pysty syömään, toivottavasti ainakaan.

ihan hyvinhän tää joulu on muuten menny, kattellu leffoja ja saunonu vaikka kuinka paljon. ajattelin siivota koko huushollin ennen ku porukat tulee takasin, voisinkin alotella sitä tänään ja kantaa puita sisälle... sais ainakin liikuntaa vähän, ennen kun alkaa heikottaa. heikottaa kyllä muutenkin mutta sen siitä saa kun syö niin hirveesti ja sitten lopettaa. varsinkin kun oon syöny hirveän rasvasta ruokaa tässä viimeset pari- kolme päivää. ja niskatkin on ihan jumissa kaikesta makoilusta. pakko päästä liikkeelle. en tajua mikä mut vetää aina ihan väsyneeks täällä. jos energiajuoma auttais, ja lääkkeet.

ilmeisesti en saa rauhaa harhoilta tänäänkään. olin kuulevinani askeleita ja auton ovien paukkumista ulkoa, menin kattomaan ikkunasta ja huomasin autotallin edessä olevan valot päällä. kävin huoneessani ja tulin takasin, valot oli sammunu. ketään ei näkyny eikä todellakaan mitään autoa, mutta oliko ne valot oikeasti päällä vai kuvittelinko ne vaan? alkaa vähän pelottaa että millon tuun lopullisesti hulluks.

joulu? mikä se on? noh, aamupalaks kinkkua ja päivällä saunaan. vois ryypätä tän päivän, eihän tänne kukaan mua oo tulossa vahtaamaan nii ihan hyvä ottaa sillä varjolla vähän viiniä, jos sais sitten syötyä taas vähän. mutta nyt sauna lämpiämään. sen jälkeen voisin kattoa leffan.

ollaan HH:n kanssa yritetty saada selvää mun päänsisäisestä terveydentilasta ja tultiin siihen tulokseen että onhan tää nyt vähän huolestuttavaa.


kohta jos yrittäis nukkua. eipä mulla muuta.

i want to be trippin´...

tänään iski huumausaineiden himo... jääkaapissa olis kyllä alkoholia ja laatikossa lääkkeitä, mutta mä haluan jostain kumman syystä jotain vielä vahvempaa, haluan pään sekasin, varmaankin vaan siks että tietäisin, etten ole muuten sekasin. vaikka toisaalta tiedän olevani sekasin. eilen toisen siskon kanssa juttelin ja olin ilonen, sosiaalinen ja jopa nauroin muutamaan otteeseen sen kanssa, ja tänään hyvä kun sanoin toiselle siskolle edes moi. enkä edes moikannu kunnolla sen poikaa, seisoin vaan ja tuijotin sitä. hymyilin kyllä, mutta... se tuntu jotenkin niin väkinäiseltä. tuli ihan ihmeellinen olo, ihan kun se olis jotenkin arvostellu ja mittaillu mua. okei se on aika hullua, sehän on vasta jotain 7 tai maksimissaan 8 vuotias... hitto, mä en edes muista minkä ikänen se on... mitä mulle tapahtuu???

syömiset jotain tähtitieteellistä taas... tai ainakin siltä tuntuu. aamupalaks oli mun versio Full English:stä, sen jälkeen jugurttia, 2 köyhää ritaria mansikoilla, ja sit vielä 3 perunaa ja kinkkua... nii joo ja 4 karjalanpiirakkaa. maha on ihan hirveän tuntunen, poksahdan varmaan kohta.

loneliness?

oon siis edelleen yksin, ja ilmeisesti tulen olemaankin yksin, koko joulun... noh, ei kai se niin haittaa. kenelläkään ei ole aikaa eikä halua tulla pitämään mulle seuraa, sisarukset haluaa olla omissa perheissään, toivat mulle lahjat ja käyttivät kaupassa, tai oikeastaan vaan siskot... ketään muuta tunnu kiinnostavan yhtään, jos niitäkään. "soita jos tarviit jotain, mutta älä huomenna, huomenna me ei liikuta mihinkään kun... tiedät kyllä." niin. tiedän kyllä ettei kukaan halua mua huomenna nähdä, pilaisin vaan tunnelman ja mitähän kaikkea... teen niinkun ne haluaa, oon hiljaa, en soittele turhaan, en pyydä tänne ketään, tyydyn yksinäisyyteen. ihan sama se mulle on. mun pitäis kai olla loukkaantunu ja tekstistäkin vois luulla niin, mutta ei mua kiinnosta, en tunne vieläkään mitään. outoa. oikeastaan mä viihdyn yksin, oon jo niin tottunu siihen että täällä päivät vaan valuu ohi, välillä nukun, sit herään taas, päivä menee ohi ja kääntyy yön puolelle, nukun ja sama taas uudestaan ja uudestaan. sellasta se on aina täällä maalla. eikä huominen poikkea muuten edellisistä päivistä, kun että aion syödä paljon kinkkua ja katsella leffoja ja käydä saunassa keskellä päivää, ehkä jo aamulla. se on vaan päivä muiden joukossa.

minun mummo tosiaan tuntee minut... sain siltä joululahjan, josta löytyi:
tee-se itse-kirja nimeltä Erinomaista! Kotitekoista!
Fazerin maitosuklaalevy
kynttilä
4:n tulitikkuaskin paketti, tollanen oikeen hieno
ruokailuvälineet (haarukka, lusikka, veitsi)
ja sellanen jumppa nauha, sellanen kuminen.

ja voi että kun meinas tulla tippa linssiin kun avasin tuon paketin ja kaikki on niin tarpeellisia ja ihania ja ääh! tästä lähtien syön kämpillä aina noilla välineillä ja alan jumppaamaan tuolla kuminauhalla ja noh... suklaan taidan säästää pahan päivän varalle. :) minun mummo on niin rakas <3

mutta tosiaan, nyt oon siis täällä porukoilla, yksin tosin, mutta silti, täällä. KOTONA.

-600 g eilisestä! MITÄ??? miten voi noin paljon taas laihtua yhtäkkiä? johtuu varmaan siitä pyöräilystä...

noin ja vatsat tehty, aamupalaa vetkutan niin pitkälle kun pystyn, alkaa ruoka käymään vähiin niin säästelen. en vaan edelleenkään tajua miten selviän kaks viikkoa porukoilla, kun röökit loppuu ja rahat kanssa... voi kun saisinkin jostain rahaa edes kympin niin olisin ilonen. ja  hupsistakeikkaa, tilille on ilmestyny satanen. Kiitos, eläkeläisten jumala!

nyt on kauhea dilemma, lähenkö keskustaan kävellen tuohon kylmään säähän vai pyydänkö kyydin joltain? hankalaa. mietin tuota vielä.

too much energy

noniin, sorruin vielä vähän syöpöttelemään, mutta edelleen kalorit alle 2000 ja liikuntaakin tullu harrastettua monessa muodossa tänään, eli toivottavasti vaaka olis kivemmalla tuulella huomenna ja näyttäis kivoja lukemia, tai ainakin siedettävämpiä kun tänään. nyt lääkkeet ja nukkumisyritys.

oli hyvää laatikkoa, otin jopa lisää. laskin tarkasti että siinä oli noin 510 kcal kun söin vielä 2 viinirypälettäkin päälle. ääh, mä en jaksa odottaa että mä saan koulun käytyä ja kaikkea, huhhuh! kohta viemään joululahja naapurille ja sitten se olis telkkarin kattelua loppuilta. saa nähdä saanko unta tänään kun tuntuu virtaa taas olevan vähän turhan paljon...

tajusin viime yönä että hemmetti, mähän valmistun kohta. enää kolme kuukautta (noin) että pääsen pois tuosta koulusta ja sitten vaan paperit menemään seuraavaan, mä pääsen kohta pois! ja sitten pitää ettiä kämppä ja muuttaa, sitten mä oon muualla ja alkaa ihan oikeasti uus elämä! tää on ihan uskomatonta...

tein sekamatelilaatikkoa, eli laitoin kaikkea vuokaan mitä kaapista löyty, saa nähdä tuliko hyvää... jos ei niin ei voi mitään, heitetään roskiin ja syödään jotain muuta. tein muuten mun kaulaliinan valmiiks. :)

new beginning...

noniin, nyt on eka aamu uudesta yrityksestä, ja ihan hyvin menee. aamutreeni vedetty jo ennen sängystä nousua puolet, eli vatsoja niin paljon kun jaksoin, sit punnerruksia sängyn päätyä vasten sama homma. sit suihku, aamupala, ja nyt pitäis alkaa meikkaamaan ja sitten ulos eli keskustaan hakemaan pyörä pois. tosi energinen olo taas, johtuu ehkä aamupalasta, ehkä siitä kun juon energiajuomaa, mutta silti, hyvä fiilis.

---

huhhuh, olipas harvinaisen virkistävä lenkki, kävelin sinne, pyöräilin takasin. pieni hiki pinnassa, mutta sehän on vaan hyvä. käveleminen tuntu aluks hirveän vaikealta ja raskaalta, mutta loppumatkasta tosi kevyeltä ja ihanalta.

---

noin nyt on maalattukin taas yks taulu alotteluasemiin, meinaa vaan maalit loppua... no se ei ole niin justiinsa. tuli värikäs taulu tällä kertaa. tein myös kaulaliinaa sen verran että enää yks lankarulla jäljellä, sitten se on valmis. voisin keksiä lisää tekemistä, että voin syödä ruuan ilman, että se menee ahmimiseks.

---

noin nyt on syöty, ja täytyy sanoa että pitkästä aikaa mulla on täys olo, vaikka ruuassa oli hädin tuskin 300 kcal, koska otin makaroonit pois. nyt sitten sitä tekemistä... hmm...

plans to be normal

rauhottavat ei toimi... otin niitä 3 kertaa enemmän kun pitäis, en uskalla ottaa enää yhtä, koska siihen voi kuulemma kuolla. no jaa, tein tylsyyksissäni listan ruuista ja kaloreista, mitä aion huomenna syödä. huomasin pystyväni syömään aika paljon, vaikka kalorit pysyy siinä tonnin paikkeilla, ihan hyvä vaan, koska mun paino tuntuu pyörivän samoissa lukemissa. vois tehdä huomiselle kunnon päiväsuunnitelman tässä samalla. vaikka en vieläkään tiedä, menenkö kouluun vai en. sen näkee aamulla, jaksanko herätä niin aikasin.

noin, nyt on tehty sekin suunnitelma. aika paljon tekemistä yhelle päivälle, mutta kyllä mä noista selviän, ei oo edes paha. 4 ruokaa, eli aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. ja SILTI noista tulee valintojen mukaan alle tai vaan vähän yli 1000 kcal. naposteltavaks mulla on viinirypäleitä, aion laittaa ylös myös sen, miten paljon niitä syön. kyllä tää tästä vielä lähtee, tarviin vaan rutiinin päiviin.

sitten kun sais sen koulunkin vielä alkuunsa niin olis vielä helpompaa. toisaalta jos alottaisin sen koulun vasta sitten pyhien jälkeen, niin olis ihan fresh start. voisin koittaa tähdätä siihen, että unirytmi olis kohdillaan siihen mennessä, eli huomenna ylös mahdollisimman aikasin ja energiajuomaa aamupalan kanssa, sit vähän ulkoilua ja pyörällä polkemista päivän aikana niin tulee liikuttuakin. kyllä tää tästä, tarviin vaan aikaa totutella. jos saisin sellasen unirytmin, että heräisin joskus 8 aikaan joka aamu, ei olis niin paha nakki herätä aikasin sitten kouluunkin.

sitten pitää tehä vielä lukujärjestys, mitä noudattaa. ajattelin ekalle viikolle 9-12 ja 9-13 päiviä, sitten lopulta 9-14 ja 8-14 päiviä. kyllä mun pitäis niillä määrillä valmistua ajoissa. ja kysehän ei ole siitä, että jotenkin inhoaisin koulua tai mitään sellasta, mä tykkään siitä, mutta en vaan saa itteäni aamusin ylös, ja en sitten enää kehtaa mennä sinne puolen päivän aikaan pyörimään. joululoman jälkeen mä alotan sen täyspäiväsesti, tai ainakin yritän tosissaan.

huhhuh, ollu aika... sekava päivä. rahat loppuu ja se stressaa, kämppä on siivottu, maalit lopussa, kaikki on hyvin ja huonosti samaan aikaan. en tiiä mitä tässä sitten vielä tekis. sekavaa, ainakin nyt kun otin lääkkeet. pöydällä pullo viiniä, jonka sain tänään, koska se on kuulemma pahaa... noh, en ollu juomassa.

tänään se himo kävi vahvemmaks kun koskaan ennen... tuijotin ja mietin, miten ja missä sen tekisin, se olis niin helppoa... mutta ei, ei vielä. vasta sitten joskus, kun kaikki on valmista. ei vielä...

nyt pitäis mennä nukkumaan, mutta mun tekee niin mieli syödä vielä, vaikka tänään oon syöny ihan oikeasti liikaa. tää kämppä saa mut ahmimaan... oksettavaa.

2 viikkoa, 20 euroa... ei hyvin mene... pakko pyytää joltain lainaan tai otettava vippiä... jälkimmäistä en mielellään tekis, koska sen joutuu maksamaan takasin rahoista, joita mulla ei ole, eikä tule olemaan vielä pitkään aikaan... liian pitkään.. mutta miten mä selviän näin vähillä rahoilla, kun pitää vielä maksaa linkkimatka ja kaikkea... ei mitään hajua. miksen ikinä osaa säästää ja olla ostelematta turhuuksia heti kun saan rahaa? miks ne pitää aina kuluttaa niin nopeasti? varmaan just tän takia, kun sitten loppukuusta ei ole varaa edes syödä. siitä se kai johtuu. tuntuu että mitä vähemmän mulla on rahaa, sitä enemmän laihdun. nyt on kyllä käyny ihan toisinpäin, oon lihonu tasasesti jo pari viikkoa. ja mä kun olin jo niin hyvässä alussa... nyt mua alkaa ällöttää, millaseks oon taas päästäny itteni. mutta ei silti tarpeeks tehdäkseni asialle jotain. tunteettomuus on niin perseestä kun ei edes halua laihtua tarpeeks. halua löytyy vaan syömiseen, sekin vaan lääkkeiden ansiosta. huoh.

happy day?

pitkästä aikaa ei oo ollu näin energinen ja pirteä ja noh, hyvä olo! jotenkin tuntuu että tää ei oo sellasta perus mania oloa vaan jotain normaalia. ihan outoa. okei en menny kouluun, en saanu itteäni ylös, mutta nyt oon käyny keskustassa kaupassa, lähisiwassa kaupassa, ja oon syöny (4 luuta grillikylkeä ja 1 porkkanapiirakka ja aamupalaks ½ hedelmäsalaatti) tiettyihin aikoihin! ilman naposteluja, mitä nyt 1 pala valkosuklaata... mutta silti! ihan mahtava fiilis, aion tänään käydä lenkillä, jos saan I:n lähtemään mun kanssa, sit ajattelin muuten koittaa tehä jotain, vaikka tuota kaulaliinaa tai maalais... tää on ihan uskomaton fiilis, kun huomaa, ettei elämä ehkä olekkaan niin vaikeaa. ja huomenna uus yritys kouluun menossa.

no eipähän musta ollu lähtemään kouluun tänää... huoh. en saanu itteäni ajoissa ylös, enkä nyt enää viiti enkä kehtaa lähteä sinne. eli siis huomenna, huomenna on pakko mennä. huomenna on keskiviikko, sillon menen, ja jos en mene, menen sitten suosiolla porukoille. laitan tänään jo laukut valmiiks, mä lähen sitten. mitäpä mä täälläkään teen. enkä mä aio juoda huomenna, en aio. koska sitten menee kuitenkin kaikki rahat, eikä sitten pääse pois täältä, enkä pysty mihinkään. otan viinapullon varmuuden vuoks mukaan sinne porukoille, jos mua sitten huvittais siellä kuitenkin juoda. tuskin, mutta otan varulta.

paino on noussu taas tähtitieteellisiin lukemiin, eihän tää voi mennä näin! tänään pidän kyllä vähän enemmän niskasta kiinni, en voi jatkaa näin. tänään salaattia, hedelmäsalaattia ja that´s it. vittu oon läski...

F33.3 ... tarviiko tässä muuta sanoa...

ääh, oksettava olo, syöny tänään ihan liikaa, maha pömpöttää ihan sen näkösenä kun olisin raskaana, taas vaihteeks... värjäsin hiukset uudestaan, kävin suihkussa, pesin hampaat pitkästä aikaa ja nyt pitäis tehä lista mitä otan joulupyhiks porukoille mukaan, kattoa vaatteet valmiiks ja kaikkea, ääh, ei jaksa kiinnostaa. ja mitenkähän mä meinasin saada itteni ylös sängystä huomenna... ei mitään hajua. keskustaan on pakko mennä huomenna ainakin, koska rahat loppu, eli jos en mee hakee rahaa nii en syö. kuullostaa houkuttelevalta, mutta kyllä mä kuitenkin käyn siellä, ja syön taas. vois kyllä joku päivä pitää paastoa, siitä on liian kauan kun viimeks pidin. ihan liian kauan

ihan epätodellinen olo, ihan kun en olis enää minä, vaan joku muu. illuusio olemisesta, illuusio minuudesta. pelkkä illuusio, peilitemppu. niin, ihan kun peilikuva. ei totta, mutta silti tässä, elossa, elävänä. epätodellinen totuuden harhakuvitelma. kaikki sekottuu keskenään, värit, hahmot, totuus ja harhat, kaikki yhtä ja samaa todellisuutta, minun omaa, päänsisäistä todellisuutta, harhaa, kuvitelmaa, unta.

illuusio

eilen tuli taas juopoteltua muisti pois... sen verran muistan että olin baarissa, taisin olla toisessakin... ja hauskaa oli ainakin, ei ainakaan muista että mitään paskaa olis tapahtunu, ja tavaratkin pysy ainakin suurinpiirtein mukana, mulla on paha tapa unohtaa mun laukku aina johonkin, koska en oo tottunu kantamaan sellasta mukanani. mutta joo, nukuin sitten taas yön HH:n vieressä. aamulla se lähti kouluun, heräsin siihen, kun se nojas sängyssä käsiinsä ja katteli mua, tais puhaltaa mun naamalle. se kysy, lähenkö kouluun, mä pudistin päätäni silmät kiinni. sitten se lähti. ehkä ihanin herätys piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan, vaikka meninkin sen jälkeen takasin nukkumaan.

olo on tosi laiha, kaikki luut tuntuu selvästi, kun vähän painaa, mutta vaaka väittää edelleen, että oon läski. niin kyllä minäkin, mutta miksei tuo paino tipu? vaikka tunnun laihtuvan, ja kaiken järjen mukaan mun pitäiskin laihtua, mutta... ei se vaan nyt näytä paino tippuvan millään. huoh.

päätin eilen, että käyn koulun loppuun maanisesti suorittaen. noh, ehkä huomenna sitten. tänään tosiaan krapulapäivä, joten taidan pysyä aikalailla kämpillä. tosin mun pyörä jäi keskustaan, ja pitäis käydä rahaakin nostamassa.... no ehkä senn verran vois liiikkua jossain välissä, sitten illalla aikasin nukkkumaan että jaksaa aamulla herätä, enkä aio mennä keskiviikkona baariin, koska nyt ihan tosissaan haluan yrittää kunnolla käydä tuota koulua.

ääh, paino noussu taas, en kehtaa edes laittaa tänne kuinka paljon painan nyt, mutta ellen pidä nyt paastoa jouluun asti, en mitenkään tuu mahtumaan siihen mekkoon, mihin haluaisin... eli no chanse. helvetti, miten osaa olla laiska ja tyhmä. eilisen mässäilyn jäljiltä kauhea morkkis, ja muutenkin.. miksen mä osaa tätä enää? vaikka kuinka yritän, paino vaan nousee ja nousee. en osaa sanoa enää ei. eilen kun olin jo menossa nukkumaan, maha oli taas niin täynnä että huhhhuh, oksensin vähän suuhuni kun käänsin kylkeä sängyssä, niin paljon mä olin syönyt. en kuitenkaan voinu mennä vessaan oksentamaan, koska jalat ei enää oikeen kantanu rauhottavien takia. niitäkin otin eilen vähän liikaa... voi vittu mikä epäonnistuja mä oon...

kolmiolääke

oon soittanu tuota biisiä jo ties kuinka monta kertaa tänään ja eilen, en tiiä miks. hyvä biisi, ja ihan osuvakin. vois ottaa tuosta yhen. alan himoita niitä taas. ajattelin jo päivällä, että vois nappasta muutaman, olis onnellisesti pöllyissä taas vähän aikaa...

väsymys painaa selkää kumaraan ja silmäluomia kiinni, en halua nukkua vielä. haluan tehä vielä vähän kaikkea, enhän mä oo tänään saanu aikaan yhtään mitään, oon ollu vaan. en ainakaan muista tehneeni mitään. treenitkin jäi välistä kun rintaa pistää ja keuhkoihin sattuu koko ajan, jopa istuminen on hankalaa, kipua koko ajan.

mietin taas sattumalta, millasen tai ainakin minkä näkösen miehen mä haluaisin... sit tuli mieleen että vois alkaa taas fanittaa sellasia bändejä ja artisteja joita oon joskus fanittanu, sit mun päähän ilmesty pakkomielteet, stalkkaaminen ja psykoosit... tervettä taas... mutta oikeastaan, mitäpä muutakaan voi odottaa kun istun vaan koko ajan kotona? alan ilmeisesti jo tottua näihin mun psykoosilääkkeisiin kun ei tunnu enää tehoavan ihan niin hyvin... kuulen taas. ja tunnen. ne vaanii taas, kohta mä taas näen ne. sitä odotellessa kolmiolääkettä kurkkuun.

kuinka siinä kävikin niin

...että söin ja söin ja söin taas. tosin vähemmän kun eilen, mutta silti. toinen salaatti, (pieni) kuppi sipsiä ja vielä pienempi kuppi muromysliä... huhhu, oksettaa.

totaalinen tyhjyys on vallannut tunne-elämäni. ymmärrän kyllä, mitä teen, mutta ei tunnu miltään tehä mitään. hankalasti selitetty, mutta annetaanpa esimerkki: kävin kaupassa, menin hyllyltä toiselle ja laitoin tavaroita koriin: tonnikalaa, muromysliä, makaroonia, sipsejä, limsaa. tutkin hetken tottumuksesta tonnikalan, muromyslin ja makaroonin kalorimääriä, ja otin ne, missä oli pienimmät lukemat. automaattisesti, ajattelematta sen enempää. tulin kotiin, purin tavarat, tein salaatin, laitoin 2 dl makaroonia kiehumaan, tiskasin, söin. syömisen päälle ½ litraa light-colaa kurkusta alas, tiskaus ja koneelle. mitään tuntematta tai sen enempää ajattelematta tein tuon kaiken, enkä oikeen tiedä nyt, pitäiskö mun olla ilonen vai häh?

koko päivän ollu muuten sellanen maailmanloppu-olo, että tää mun taistelu oli nyt tässä, ihan sama, en jaksa enää, vaikka oikeastaan jaksaisin, mutta ei. en tunne enää mitään, en halua nähdä ketään, en puhua, olla, hengittää, elää. mutta samalla en halua edes tappaa itteäni. eilen illalla viilsin taas pitkästä aikaa, mutta kyllästyin siihenkin, 7 pientä naarmua, ja siinä se. ei kiinnostanu enää. mikähän mua oikeen vaivaa... miksen tunne mitään? onko musta tullu kone? olenko mä edes olemassa enää? mitä? miks? kuka? miten? pää täynnä kysymyksiä, mutta ei vastauksia yhteenkään niistä. oon tosiaa kysymysmerkki, niinkun terapeutti sano... sehän mä olen. ja oikeastaan en edes sitä, en mitään.

worst case scenario

nyt tapahtu se mitä oon aina pelänny, eli mä söin. ja söin. ja söin ja niin edelleen. varmaan viikon edestä ruokaa ahdettu sisään ja vieläkin muka tekis mieli jotain. se alko siitä ensimmäisestä suupalasta. huomenna ihan tosissaan se salaattipäivä, muuten ratkeaa maha ja lähtee järki.

yhessä vaiheessa itketti tosiaan ihan hirveästi, mutta en osannu itkeä. oli niin tyhjä olo, siis henkisesti tai silleen, miten sen nyt selittääkään... en tuntenu mitään, mutta halusin vaan itkeä ja romahtaa. en pystyny. I´ve been standing up so long, I never learnt how to crawl...

mua pyydettiin baariin... en taida lähteä, haluan vaan nukkua tän olon pois. maha on niin täynnä että sattuu. siis ihan oikeasti SATTUU. eikä muutenkaan huvita nähdä ketään eikä puhua kellekkään, haluan vaan unohtua. mikä siinä on, kun sillon kun haluais että edes joku muistais, sillon ei kukaan muista, mutta sitten kun haluaa unohtua, tuntuu ettei saa hetkenkää rauhaa. tänäänkin olis ollu kaks ihmistä (erikseen) tulossa käymään, mutta sanoin ettei käy. ja nyt toinen niistä yrittää saada mut baariin...

tyydyin käymään tupakilla alaovella, kun kerran pyydettiin. siinä mun sosiaalinen elämä tällä hetkellä. ahdistaa nähdä ihmisiä, en osaa enää puhua mistään kenellekkään. oon jumissa. jumissa tässä olotilassa, eikä mikään eikä kukaan saa mua enää täältä ylös. olis ehkä sittenkin pitäny mennä sinne osastolle... mut se on myöhästä nyt. voi ahdistus ja itketys. huimat 3 kyyneltä valuu poskilla, siinä kaikki mihin pystyn nyt. tyhjyys valtaa alaa taas. miksen vois olla joku muu... tai kuollut.

pala siitä

Onko parempi antaa olla, kuin yrittää ottaa
kiinni kaikista niistä kuvista, joita ohitse virtaa?
Ne parantaa, mut nälkää kasvattaa

Kaukana siltä reitiltä
Jolle lähdettiin valo silmissä
Joku muutti sen
Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle

Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan

Naamiot on meitä varten
Joilla on sellaiset arvet, joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa

Helppoa oli kääntää pää kohti kaikkea, mikä vaan kiiltää
Kaiken jälkeenkin vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle

Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan

Pala siitä joka oli taivas
Tarkoitettu meidät vielä täyttämään
Painaa enemmän kuin jaksamme kantaa

syöpä

Ovelta ikkunaani
Vintiltä kellariini
Löytyy sun merkkejäsi juuri mistä etsittiinkin
Mä häpeän niin tätä
Koomista esitystä
Jota me pidetään yllä koska ei ymmärretä

Tosiasiaa, jonka idioottikin näkee
Ihan okei, helvetin okei

Päästä mut pois, päästä mut pois
Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit
Ihon aukoi, saumat ratkoi
Luulen että teit sen siksi koska sinä voit
Mitä minulle syötät?
Perkeleen työtä

Ja sisällä syntyy syöpä

Lukot ei avautuneet
Ei vaikka mitä mä teen
Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle
Asiat on jo menneet
Yli sen kipupisteen
Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue

Nämä asiat minut idiootiksi tekee
Ihan okei, helvetin okei

jep jep

söin pitsan ja lihakeiton, eli yhteensä noin 570 kcal. jos sitä vähän aikaa sulattelis ja sitten treeniä vähän. ja kaulaliinakin pitäis saada valmiiks. no se tulee tehtyä samalla kun katon telkkaria. eilenkin kudoin sitä melkein koko illan kun katoin telkkaria. siitä tulee superpitkä. hmm mitähän vielä... ai niin, mun vaatteet tuli postissa, ne on ihanat! huppari ja remmihousut, nam! sit sain vielä tilaajalahjana hiusvärin. ja tietty olihan siinä paketissa vielä ne kaks ranneketta mitkä tilasin. mutta nyt telkkaria!

---

haluan itkeä nyt enemmän kun koskaan, mutta ei pysty. outoa, itken sisäisesti.

---

nyt päähän mahtuu vaan halu laihtua.

silence

noin, nyt on kämppä siivottu ja roskatkin viety ulos taas pitkästä aikaa, eihän niitäkää ollu ku jotain 7 muovikassillista... oon tänää ollu koko päivän ihan huomaamattani syömättä, mitä ihmettä? eikä oikeastaan ole edes nälkä. en tiiä mitä oikeen haluaisin tehä. vois kai tehä jonkun maalauksen tai jotain. tai sitten treeniä. tai kävis kaupassa. en tiiä. suihkussakin pitäis käydä, mutta en tiiä käynkö nyt vai vasta treenin jälkeen, kun sillon kuitenkin pitää käydä, en viittis kaks kertaa käydä, mutta en tiiä kehtaanko mennä kauppaan tän näkösenä. hankalaa taas, joo...

oon taas laulanu pitkästä aikaa. eilen illalla ihmettelin sitä, etten oo laulanu moneen viikkoon, vaikka yleensä laulan koko ajan kun oon yksin. ei mua vaan oo huvittanu laulaa. eikä puhua. oon ollu vaan hiljaa, en tiiä yhtään miks. kaikki tuntuu jotenkin tunkkaselta ja vaikealta ja hämärältä.

ääh, en sitten saanu itteäni ylös sängystä aamulla. no jaa, ei voi mitään. paino laskenu eilisestä 400g, jes. tänään tiedossa siivousta ja treeniä, ruuaks salaattia ja illalla puuroa. nam <3 ihan ekaks vois vetää vähän vaatteita niskaan.

robotgirl

harvinaisen kamala olo. syöny ihan liikaa, joka paikka taas vaihteeks turvoksissa ja oksettaa. kiva.

isä ja äiti kävi tänään, ne lähti lomalle ja toivat mulle joululahjoja; kissanhiekkaa, karkkia, pähkinöitä, rahaa... vähän kaikkea. aloin miettimään, että pitäiskö mun sittenkin mennä kotiin jouluks, vaikka ne ei siellä olekkaan. varmaan, eihän se niin paha paikka ole..? yksin isossa talossa... ei houkuttele, mutta mitäpä mä täälläkään tekisin yksin... sama kai se. ongelma on vaan se, miten pääsen sinne, kun pitää ottaa kissatkin mukaan ja kaikkea, vaatteita ja kone yms. kai joku mut voi sinne viedä... toivottavasti.

osastolta soitettiin, että olisinko menossa... puhuin sen hoitajan pyörryksiin alle minuutissa. ei tarvii mennä sinne, kun on "noin hyvin asiat" ... mutta onko? jaa-a. ei ole, mutta ei oikeastaan oo huonostikkaan. ongelma on kai siinä, ettei mulla ole niitä asioita alkuunkaan. tai siis... kaikki on tyhjää ja merkityksetöntä, tunteetonta. kai se on parempi kun olla masentunu tai itsetuhonen, mitä kyllä mieluummin olisin tällä hetkellä. sekin on parempi kun tää loputon tyhjyys, kun mikään ei tunnu miltään. mun päähän mahtuu vaan se yks ja ainoa ajatus edelleen, ja se voimistuu koko ajan. en tiiä enää kuinka kauan jaksan lykätä sitä, vaikka enhän mä tässä elämäntilanteessa ja terveydentilassa voi sitä tehdä... odotan siis vielä, vaikka se on ainoa asia joka saa mut tuntemaan yhtään mitään. pidän sen piilossa vielä. kaikilta. odotan.

miten huomenna voi olla jo perjantai..? aika menee liian nopeasti, tai ainakin tuntuu siltä. kaikki valuu ohi, ja minä katson sivusta. ehkä en edes halua sekaantua mihinkään, ehkä haluan vaan katsella kun muille tapahtuu asioita. jäädä kaiken ulkopuolelle. niin. ehkä on vaan parempi olla olematta hetkisen. unohtua. haihtua ilmaan ja tulla takasin olevaksi vasta joskus, sitten kun kaikki on ajateltu loppuun asti.

puhelin on soinu tänään ihan liian monta kertaa, alko ahdistaa. laitoin sen äänettömälle enkä vastannu puheluihin enkä viesteihin.. en halua tietää, en halua puhua. kunpa mut vaan unohdettaisiin.

koko päivän ollu ihan ihmeellinen olo. ei krapulaa, mutta sellanen pöhnä olo. lihakset nykii ja kaikkialle sattuu, varsinkin käsiin. mitähän mä oon tehny... varmaan nostin liian monta kertaa lasia huulille eilen... heh. miten voikin olla näin hnkisesti tyhjä olo... jospa se olis vaan sen viinan tekosia... jospa tää kaikki johtuis vaan siitä... tuskin, mutta ainakin voin aina kuvitella niin.

terapiaa seuraavan kerran vasta ens vuonna, mitenkähän mä pärjään sinne asti... kai se on pärjättävä. sitten alkaa koulukin ihan oikeasti, tai ainakin olis tarkotus. ja haluankin kouluun. meinasin tänäänkin mennä vaikka oli krapula, mutta kello oli jo niin paljon, enkä viittiny viinanhajusena lähteä... huomenna sitten. kuolen jos mun työpiste on vallattu tai jotenkin sotkettu kun jätin tänään menemättä. se on instant panic siinä vaiheessa. vois ottaa lääkkeet mukaan. varmuuden vuoks. ... tuntuu että mun on nyt parempi keskittyä vaan kouluun ja antaa kaiken muun vaan olla. selvittää ittensä... mun pitäis selvittää ensin oma pääni ennen kun alan taas sekottaa muiden päitä ja asioita. kun vaan tietäis miten. maalaaminen ja piirtäminen auttaa kai jotenkin. sain tänään porukoilta jopa piirtämis-setin missä on erilaisia kyniä sun muita... miten ne osaskin hommata jotain sellasta just kun mä oon alkanu taas piirtää ja maalata? ihmeellistä.

lääkkeet naamaan ja viimeset iltatoimet telkkarin kera, jos tää tästä suttaantuis taas...

hangover

eilisestä ei juurikaan muistikuvia... paitsi se, että söin... ihan vitusti, varmaan kahen päivän normaaliruokien verran. salaattia, keittoa, riisiä ja jotain lihaa.... ihan hirveästi. sitten menin sänkyyn ja sammuin. aamupaino jotain tähtitieteellistä, oksettaa. koulu jäi välistä, jos huomenna sitten. pitää alkaa vähän vahtimaan tuota rahankäyttöä, eilen meni ihan hirveästi, eikä nyt oo enää juuri ollenkaan rahaa elämiseen. noh, onhan porukoiden luo meneminen keksitty, eikä ne ole edes kotona, niin ei voi kukaan vahtia syömisiä. mä haluan olla sairas, laihtua tosi tosi pieneks ja sairaaks. tällä hetkellä oon ihan jotain muuta ku sitä. oon vaan lihonu. tuntuu että mitä enemmän yritän laihtua, sitä enemmän lihon. nyt vois alkaa salaattikuuri, ainakin viikoks. eikä juomista, paitsi noi mitä eilisestä jäi. eli pullo viinaa, toinen viiniä kolme kaljaa ja kolme lonkeroa... huoh. miten mä oon päästäny itteni taas tähän kuntoon? laiskuuttani. eikä taaskaan uskalla treenata kun krapula. + joka paikkaan sattuu niin paljon että hyvä kun pystyn liikkumaan. jos huomenna olis taas helpompi, pääsis kouluunkin taas.

keskiviikko

puuroa, marjoja sekä ½ banaani eli ~300 kcal ja vielä jäi mukamas nälkä. huoh. taidan mennä kouluun tänään. ainakin silleen pirteä olo että vois mennäkkin, kun nyt oon tähän aikaan hereillä. vielä pannu teetä kun odottelen laukun kuivumista, en halua että se haisee joten pesin sen eilen, nyt se tosin on ihan kostea. jospa se kohta olis tarpeeks kuiva ku laitoin sen lämpöputken päälle.

niin joo ja eilisestä -200g! eihän se paljon ole mutta tästä se taas lähtee. pitää vaan kituuttaa koulussa niin kauan kun jaksaa ja sit keksis jotain muuta tekemistä hurjasti tälle päivälle, illalla baariin tai johonkin muualle juopottelemaan. tälle päivälle nimittäin vielä hedelmäsalaatti ruokalistassa, niin täytyy pysyä kiireisenä ettei tuu syötyä enemmän ku se. näytän valaalta peilissä. yök. noh, 30 min kävely koululle ja toiset 30 takasin, illalla jos baariin meen niin samat vielä lisää. eli 2h kävelyä tänään tiedossa, ehkä jopa 3 kun mulla on terapiakin. en vaan tiiä vielä kuinka kauan jaksan istua koulussa, nimittäin se terapia on vasta 2lta ja kello on nyt 8. siis en tiiä tuunko kämpille ennen ku meen terapiaan. kattoo ny.

---

kävin koululla ja sain jopa jotain aikaan. ulkona on kyllä ihan hirveä kävellä kun tuota loskapaskaa joka paikassa, vielä ku on niin pitkä takki että se ui joka vesilätäkössä minkä ohi kuljen niin jee. mutta tulipahan käveltyä neljä kerrosta portaita ylös alas kun pyörähdin kaverillakin tuossa välissä ja loskapaskassa kävelyä tuli sellaset 40 min + 40 min. vielä pari kertaa sama edessä tänään nii jee. kohta pitäis käydä vielä kaupassakin hakemassa tupakkaa ja mun paketti, jos saan sen ilman sitä lappua. sitten alkaa taas armoton naaman ja hiusten laittaminen. mutta terapiaan menen kyllä pyörällä, en jaksa pysty kykene kävelemään enää tuolla ku tuntuu ettei pääse eteenpäin ollenkaan.

tilailin taas vaikka mitä kivaa 114 e:n edestä. sieltä tulee huppari, housut ja pari ranneketta, nam! tulee varmaan olemaan mun lempparivaatteet kyllä. tekis mieli tilata vielä yhet aivan ihanat kengät, mutta taidan nyt hillitä itteni, koska kyseiset jalkineet maksaa yli sata euroa... damn, ne olis kyllä aivan ihanat ja herättäis huomiota. no toisaalta mä herätän huomiota jo nyt, varsinkin toi takki päällä, nimittäin tänään kävellessäni keskustassa huomasin että ainakin viis ihmistä tuijotti mua samaan aikaan. hihi, mää tykkään shokeerata!

---

niin sitä tuli taas törsättyä toinenkin satanen liikaa ellei enemmänkin. piti ostaa vaan yks lahja, mutta loppujen lopuks siitä tulikin 10... huoh, joulu on petollista aikaa. mutta oli kiva päästä pois kämpiltä, ja vielä T:n kanssa, joten se oli väistämättäkin mukavaa. nyt jos purkais nuo kassit ja siivoilis vähän, sit alkais juopottelee Daddyn kanssa, kunhan se tulee sählystä. kiva ilta tulossa.

tänään pystyin hillitsemään suklaanhimoni, enkä menny kauppaan sitä hakemaan. jostain kumman syystä oon himoinnu valkosuklaata viime päivinä. söin sitten puuroa.

sain piirrettyä yhen levynkannen jo melkein valmiiks, huomenna vois jatkaa sitä. ajattelin huomenna mennä kouluunkin, jos saisin jotain aikaan siellä... tai ehkä jos heräisin vaan aikasin, siivoaisin, tiskaisin ja pesisin pyykkiä, sit kävis keskustassa ja kaupassa ja piirtäis. kuullostaa hyvältä vaihtoehdolta. tosin ehtisin nuo kaikki vaikka menisinkin kouluun huomenna. noh, laitan varmuuden vuoks kellon soimaan 7:ltä, jos päätän mennä kouluun. jos en mee, herään 10:ltä.

väsyttää, eli suihkuun ja nukkumaan. ennätysaikasin.

tiistai...

miten voi olla mahdollista että oon lihonu? enhän mä eilen syöny edes mitenkään hirveästi... ahdistavaa. oli tarkotus mennä kouluunkin tänään,  mutta en saanu itteäni ylös sängystä, vaan nukuin 6 tuntia liian pitkään. en kyllä anna itteni lihoa enää yhtään enempää, nyt alkaa treenikausi eli kuntopyörää niin paljon että jalat huutaa armoa ja elän salaatilla. nyt pitäis vaan saada itteni sen verran hereille että onnistuis tuo kuntopyöräily... mä haluan mahtua noihin yksiin housuihin vielä tän vuoden puolella, joten vois alottaa kunnon dietin nyt, heti tänään. eli max 500 kcal/päivä. ja siihen päälle vielä treenit niin eiköhän ala paino tippumaan taas nopeammin. ahdistaa olla näin läski.

väsyttää... huono olo... oonko mä nyt sitten tulossa kipeeks?

söin taas ihan liikaa... ylitäys olo. huomenna vois koittaa mennä kouluun pitkästä aikaa. jos sais jotain jopa tehtyäkin.

ahdistus tyhjästä, kiva. ei viiti ottaa rauhottavaakaan ku nukahdan sit kuitenkin, enkä halua vielä nukkumaan. toisaalta ei se mitään haittais vaikka menisinkin jo, mutta silti... kaikki tuntuu olevan taas vähän kiven alla. tais ottaa kuitenkin vähän turhan koville se kauppareissu.

uus takki tuli, se on ihana. sain itteni jopa citymarkettiin, vaikka ahdisti ihan sikana. ostin kivennäisvettä ja salaattijuustoa, mitä ei valitettavasti saa tällä kylällä mistään muualta. söin sitten sitä ja salaattia, päivän eka ruoka, hups. keräsin taas katseita massasta poikkeavalla tyylilläni, ja nautin siitä. en vaan oikeen handlaa noita isoja kauppoja, en tiiä miks. haluan aina vaan mahdollisimman nopeasti pois, kerään ostokset (aina ne samat) ja hiihdän puolijuoksua kassalle ja ulos. nyt oli onneks HH mukana niin ei tullu ihan järjetön paniikki. vähän kyllä tärisytti yms.  mutta selvisin. nyt jos uppoutuis telkkarin ihmeelliseen maailmaan.

eilen humala. yöllä unettomuus. tänään...? en tiedä. äiti soitti. mun marsu on kuollut. en tuntenu mitään, en edes pientä pistoa. äiti yritti ylipuhua menemään osastolle. en aio mennä. pärjään kyllä ilmankin. pärjään ihan hyvin yksinkin. keskityn vaan kouluun ja laihduttamiseen. kouluun meen huomenna, tänään ei pysty.

pirteyksissäni tilasin taas kaikkea kivaa itelleni. rastaklipsejä, huulikoruja, meikkejä, hiusvärin... kaikkea. rahaa meni paljon, mutta ei jaksa kiinnostaa, koska saan keskiviikkona lisää.

haluan liikkua. mutta ei viittis treeniä tehä krapulassa kun ei sydän tykkää. kävelis keskustaan hakemaan rahaa, se saa riittää.

jjebouu...

tänään syöty siis puuro (208kcal) ja lihakeitto (90kcal) sekä taksari... eli ihan liikaa... no mutta, jospa tuo ei hirveästi kostautuis... sen näkee huomenna.

verta jokapuolella... lävistys gone wrong... noh, koitetaan toinen kerta uudestaan.

parin tunnin päästä pitäis nousta jo ylös... ei onnistu. vieläkin humalassa, pitäis nukkua, pitäis soittaa opettajalle, pitäis sitä ja pitäis tätä. ei pysty. ei tänään. ehkä huomenna.

lääkkeet ja tyhjyys. joko saa nukahtaa?

sittenkin...

en mä halua sinne osastolle, kyllä mä pärjään ilmankin. ei mun tarvii sinne mennä, kuitenkin tylsistyn siellä ja lähen pois kesken kaiken... ei mitään järkeä mennä sinne, en pysy siellä kuitenkaan. ja mä pärjään ihan hyvin näinkin, voisin jopa lopettaa terapian, jättäisin vaan sanomatta kaikille niin olis ihan jees, menisin vaikka porukoille viikoks, en mä halua osastolle, mä en halua! eikä mun tarvii. nää lääkkeet riittää ihan hyvin, ei mun osastolle tarvii mennä. keskityn vaan kouluun ja laihduttamiseen nii selviän kyllä.

kahen viikon päästä on joulu... en taida viettää sitä mitenkään. yhen lahjan lupasin ostaa ja siihen se sitten kai jääkin. en jaksa kiinnostua joulusta tänä vuonna. menköön ohi vaan.

ihana nälkä. melkein 4 tuntia syömättä ja alkaa jo tuntua. en oo kyllä edes juonu mitään tänä aikana. jos se olis colapelastus tähän väliin.

joululoma alkaa 21.12. ja loppuu 2.1. eli melkein pari viikkoa... 7 päivää koulua sitä ennen, ihan hyvin. nyt mä haluan ihan oikeasti alkaa käymään siellä. koulu loppuu 1.6. eli mulla on puoli vuotta aikaa suorittaa loput kurssit mitä mulla on jälellä. tulee ehkä kiire, mutta se ei haittaa, parempi vaan kun on tekemistä. ja huomenna mä alotan. herätys kello 6:00 sit aamupala, kävellen kouluun, koulussa niin pitkään kun viihdyn, kävellen kotiin, kauppaan, ruoka, treeni, iltapala ja suihku, nukkumaan. maalaustakin vois mahduttaa johonkin väliin ja kirjottamista myös, jäi se tarina kesken minkä alotin.

nää lääkkeet tuntuu tosiaan toimivan, en oo nähny tai kuullu harhoja pariin päivään, tai no ainakaan en tänään, eilisestä en oo ihan varma. mä en ehkä uppoakkaan.

tekis mieli tehä taas uus lävistys huuleen mutta en taida jaksaa, sitäpaisti mun huuli olis taas ihan kauhean näkönen ku se turpoaa.

mä haluan tehä jotain, oikeasti tehä jotain, mutta en vaan keksi yhtään mitä. oon kai tylsä ihminen. haluaisin lähteä johonkin jonkun kanssa, mutta en saa ketään kiinni, enkä tiiä yhtään kenen kanssa menisin ja minne menisin. ja mitä tekisin. tylsää.

ihan kiva läskiahdistus päällä... aamupalaks puuroa ja marjoja, noin 208 kcal ja silti ahdistaa. mä tärisen ja vapisen kauttaaltaan, eikä mitään hajua miks. jotenkin heikko olo. pitäis alkaa tekemään päivän treenejä, joita eilen päätin olevan kaks. kun vaan vielä jaksais.

keksin just että toteutan tatuointihaaveeni ens viikolla, jos sillä yhellä on aikaa tehä mulle sen/ne... kun mulla tuota rahaa tulee taas ihan kivasti ens viikolla, eikä se kovin paljoa siitä varmaan ota. olis sitten kivasti sekin homma alta pois.

tajusin että mun elämä on tosi tylsää, eikä mulla oo oikeen intohimoa enää mihinkään, ei kunnolla edes laihduttamiseen, mikä ärsyttää, koska kuitenkin haluan olla laiha. ja nyt ei sitten innosta edes se. mitä mulle oikeen tapahtuu? kaikki vaan valuu ohi.

pitäis jotenkin saada energiaa että jaksaisin tehä jotain, mutta ei vaan innosta, jaksa eikä kiinnosta tehä mitään. ei edes oikeen kirjottaa... laiskuus iski. mutta helvetti, pakkohan mun nyt jotain on tehdä! okei, jos mä kohta koittaisin sitä treenausta.

--

tein tatuoinnin suunnittelukuvan ja tykkään siitä, nyt pitäis vaan kääntää se toisinpäin ja kopioida se toiselle paperille. jos sen sais tässä joku päivä jo nahkaan niin olis kyllä maukas. sain siitä aika hyvin energiaa, yhen treeninkin vetäsin tuossa... nyt haluan tehä jotain kivaa, mutta en tiiä yhtään mitä.

pointless

oon ihan jumissa. vieläkään en pysty ajattelemaan mitään, kaikki vaan valuu ohi. oon saanu taas sellasia pieniä ymmärryksen aaltoja, mutta en enää muista, mitä oon ymmärtäny. ärsyttävää. tekee mieli vaan luovuttaa ja kadota, haihtua vaan pois. miten turhalta kaikki taas tuntuukaan... vielä krapulapäivä nii ei uskalla treenatakkaan, sydän ei tykkää hyvää.

yritän löytää kropastani kohtia, joista pitäisin, mutta niitä ei löydy. joka puolella on läskiä, läskiä, läskiä... hyi helvetti...

ajatus muuttamisesta tuntuu niin kaukaiselta, en mä kuitenkaan pysty täältä ikinä lähtemään... ja jos lähen nii se on kuitenkin takasin sinne mistä tää kaikki alko... ei mulla oo pokkaa lähteä ihan uudelle paikkakunnalle, tai jättää kaikkea taakse. siinä käy kuitenkin niin, kun just en halua... mä haluan pois, kauas pois, mutta en tiiä pystynkö siihen. haluan alottaa kaiken ihan kokonaan, perusteellisesti alusta. uus kaupunki, uus kämppä, uus elämä, uus minä... mutta en mä kuitenkaan siihen pysty. hajoan taas ja kaikki jää kesken.

mitä mä oikeastaan siellä osastollakaan oikeen teen? no okei, siellä ehkä saan vähän parempaa hoitoa, voin rauhottua ja ajatella asioita kunnolla ilman että tarvii stressata mistään ja muutenkin pääsen ehkä vähän paremmin kartalle siitä, miten mulla nyt oikeasti menee ja mikä mua vaivaa. syömisiin en anna kenenkään puuttua, ja oonkin kieltäny kaikki syömisongelmat. enhän mä oo tarpeeks laiha syömishäiriöiseks.

mä kyllä vähän meinasin lopettaa tuon terapian, painaa vaan koulun väkisin läpi ja keskittyä pelkästään siihen, mutta ehkä se ei olis viisasta, miten mä muka saisin sitten kaikki lääkkeet yms... mutta joululoman jälkeen mä aion keskittyä kouluun ja viedä sen kunnialla läpi. vielä tän lukuvuoden puolella, sit hakemusket menemään johonkin lukioon ja sit muutan muualle... olkoon olo sitten millanen tahansa, mä haluan alottaa kunnolla alusta, jos vielä joskus olisin nätti ja tulisin toimeen itteni kanssa.

mun tekee mieli perua se osasto. jos mä yrittäisin vielä kerran... mut enhän mä voi, kun se on jo sovittu että meen sinne. ja sen avulla saan taas syömisenkin kuriin, kun ei siellä voi napostella koko ajan. ehkä mä uskallan taas tuntea nälkää. ehkä mä laihdun siellä... se olis ihanaa.

mä saan kelalta rahaa... paljon. taas. asumistuki nousi ja saan sitä takautuvasti. voisin säästää vähän. jos ostaisin sitten jossain vaiheessa toisen sohvan, kunnon sohvan... ja yöpöydän... laittaisin kaiken uusiks pikkuhiljaa. jos tää olo pysyis maanantaihin asti, voisin mennä taas kouluun. saisin ehkä jotain aikaan siellä, tekisin suunnitelmia. olis edes jotain edistystä. mun pitää saada jotain tekemistä. ei olis koko ajan ruoka ja syöminen mielessä... mun pitää päästä ulos täältä kämpästä, nähdä ihmisiä muutenkin kun baareissa.

huomenna on sunnuntai, eikä mulla oo mitään tekemistä. pitää keksiä sitä. vois vaikka siivota ja treenata ja käydä ehkä jossain, nähä jonkun... en tiiä. ei tää kotona istuminen varmaan kovin hyvää tee... vaikka kuinka haluan olla rauhassa niin silti. pitää olla jotain muutakin elämää kun koneella istuminen ja kissoille puhuminen. mä haluan olla aktiivinen, just sellanen mitä oon aina inhonnu.

mulla ei oo hajuakaan siitä, kuka mä oon. tai minkälainen mä oon. ja se mun pitää ottaa selville. ainoa vaikeus tässä on vaan se, että miten?

viime yönä mun maha oli vielä mukavan litteä, mutta nyt se pömpöttää ihan kun olisin viimesillään raskaana. inhoan itteäni, miten mä oon voinu taas syödä näin paljon? oksettava ryhävalas... onneks alkaa taas loppua ruoka täältä kämpiltä, en aio ostaa lisää mitään lihottavaa. nyt mä alotan ihan uudenlaisen dietin. en vaan vielä oikeen tiiä millasen. leipä ainakin menee suoraan kiellettyjen listalle, oon syöny sitä ihan liikaa, enkä pysty hillitsemään sitä yhtään. samoin tietty kaikki herkut, eli sipsit ja karkit yms. voisin koittaa sellasta kasvispainotteista ruokavalioa, tietty jugurtin vois ottaa taas ruokalistalle. hmm, voisin tehä listan sallituista ruuista ja ostella sit pelkästään niitä. ja sitten, kun pääsen ekaan tavoitteeseeni, voin ostaa itelleni jonkun kivan vaatteen palkinnoks. viimeks pääsin jo kilon päähän siitä, nyt mä aion onnistua ja päästä vielä alemmas. kaipaan sitä kevyttä oloa, sitä nälkää ja heikotusta. nyt mua lähinnä oksettaa kun vaan syön koko ajan. oon turvonnu joka suuntaan ja mua inhottaa kattoa peiliin. ei se silleen ahdista niinkun ennen, johtuu varmaan lääkityksestä tai jotain, mutta en mä halua olla näin läski. kaikki alko menemään taas kirjaimellisesti läskiks sen yhen kokonaisen pitsan jälkeen. nyt mä en enää tee sitä virhettä. huomenna tyhjennän kaapit roskikseen ja vien ne ulos asti. tää läskeily ja selkärangattomuus saa nyt riittää, oli joulu tulossa tai ei.

oksetuksen ensiaskeleet

sipsiä, suklaata, karkkia, pinaattikeittoa... sellanen mässäily ollu taas päällä että mahaan sattuu. eikä mulla oo edes ollu nälkä koko päivänä, oon muuten vaan ahtanu itteni täyteen kaikkea mitä oon löytäny.

ahdistaa. ihan tyhjästä tuli taas. tai no ei ihan tyhjästä, eilinen juominen vaan kaduttaa vähän... onneks en kuitenkaan ihan hirveesti örveltäny... kai. miks kaiken pitää tuntua niin pahalta?

pitäis alkaa kai miettimään, mitä otan mukaan sit sinne osastolle... sinne meneminen pelottaa, mutta tiiän että se on mun omaks parhaaks. ja että en mä pärjää yksin, vaikka kuinka on lääkitys päällä.

mä haluan pois, haluan olla joku muu jossain muualla. ilman kaikkea tätä paskaa. kun voiskin vaan alottaa kaiken alusta.

eilen tuli taas juotua... ja sinne meni sitten rahat taas melkein kaikki. paino laskenu, vaikka eilen söin taas ihan hirveästi suklaata ja kaikkea. outoa. en muista paljoakaan koko illasta, mutta sen muistan, etten nukkunu yksin. HH saatto mut kotiin ja jäi yöks, nukahdin sen kainaloon... jotenkin lohdullista, kun ei tarvii esittää sille olevani jotain muuta kun oon, se tuntuu silti hyväksyvän mut. vaikka se tietää melkeinpä kaikki mun ongelmat, oon kertonu sille jopa mun oksentelusta...

aivot lyö tyhjää. ei oo nälkä, ei janota, ajatukset takkuilee enkä saa mistään kiinni... tyhjyys.

yöööök

nonni, sorruin. ostin levyn valkosta suklaata (söin 3 riviä), levyn jogurttisuklaata (söin 2 riviä), 2 kinder buenoa (söin toisen), sit vielä pussin turkinpippureita (söin yhen). noista siis yhteensä 750-800 kcal ylimäärästä, sen lisäks että oon tänään syöny "kunnon" ruokaa 810 kcal edestä...eli yhteensä jotain 1600 kcal! ei näin... ja kellokin on vasta neljä, nyt ei onnistu, nyt ei tosiaan onnistu... mahaankin sattuu ku syöny niin paljon... haluan oksentaa kaikki pois...

I made myself sick just to poison you..

joo-oh, oon lihonu taas... vaikka eilen oksentelin ja pureskelin ruokaa nielemättä sitä... heräsin ennen kun kello soi, näin taas outoja unia. nyt pitäis jaksaa laittaa meikit naamaan ja lähteä sinne lääkärille...

väsyttää. eka tupakka sai maailman pyörimään. oksettaa. aamupalaks puolikas omena, puuroa ja marjoja. jos pysyis nälkä poissa... edes muutaman tunnin. mitä mä tänään tekisin? oon näin aikasin hereillä, mitä mä teen koko päivän? kuitenkin mun tekee mieli taas vaan mässäillä kaikkea. en mä voi, en halua lihoa enempää, oon jo ihan kauhean näkönen muutenkin. maha pömpöttää ja reidet hyllyy ja löllyy... oon oksettava. oon niin väsyny. haluaisin vaan oksentaa ja mennä nukkumaan, ei musta ole mihinkään tänään. kun voiskin nukkua niin kauan että olisin laiha. ahdistaa. mulle on kasvanu jopa ällöttävä, oksettava kaksoisleuka.. mulla ei ollu tällasta edes sillon, kun olin 10 kiloa painavempi, miks nyt? miten mä oon voinu päästää itteni tällaseen kuntoon? oon ihan hirveän näkönen, oksettava paska. läski...

voisin kokeilla jos menisin pyörällä sinne lääkäriin... kaadun sillä ihan varmasti, mutta ei voi mitään. jos kävelen keskustan halki, jätän pyörän johonkin piiloon taas. ja tänään voisin vetää parit treenit kuntopyörällä, siinä menis tunti... lääkärireissulla tulee sellanen puolisen tuntia, jos meen puolet pyörällä ja puolet kävellen. apua, en oo suunnitellu ruokia tälle päivälle, ahdistaa. eilen piti pyyhkiä koko viikkosuunnitelma kun porukat kävi, siinä oli kaikki kalorit ja kaikki esillä ja nyt mun pitää kerätä ja laskea ne uudestaan! helvetti...

----

noin, mä kävin siellä lääkärillä, sit terapeutti halus jutella vähän aikaa... en voi edes kuvailla sitä aggression määrää, minkä tunsin istuessani siinä tuolissa... ei mulla ollu edes mitään syytä tuntea niin, mä tärisin ja halusin vaan alkaa huutamaan ja riehumaan siellä, mutta mä vaan istuin hiljaa ja tuijotin maahan, raavin päätäni niin kovaa että nyt jälkeenpäin kirvelee... mikä mua vaivaa..? mulle kuulemma soitetaan siitä osastopaikasta ens viikolla. nyt mua kaduttaa, en mä ehkä haluakkaan sinne... mut kai se on nyt pakko.

kävin kaupassa, seilasin ympäri hyllyjä ja mietin, mitä mä ostan, mitä mä voin syödä? missä on vähän kaloreita? mukaan tarttu sit 3 kahen litran light-cola pulloa, 2 pinaattikeittoa, 4 kananmunan paketti, 1 lihakeitto, 1 jauhelihakeitto ja tupakka-aski.

mulla on nyt jo mukamas nälkä!? ei voi olla, söin vasta pari-kolme tuntia sitten... jos mä söisin tunnin päästä jotain? keksisin jotain tekemistä siihen asti. laittais vaikka vaatteet paikoilleen, siivoais, jotain. kun oliskin intoa tehä jotain...

mun kädet ja sormet on ihan turvoksissa, minkähän takia... jalat tuntuu ihan oudoilta, hankala kävellä. ihan kun olisin turvoksissa joka puolelta.

ääh...

meni se väsymys sitten ohi... olis vaan jääny päälle. nyt kun pitäis sitten alkaa nukkumaan, ei väsytä yhtään. no jospa se kohta alkais taas ku otin lääkkeetkin, huomenna pitää herätä jo kuudelta nii ois ihan jees jos sais nukuttuakin sitä ennen. huomenna siis se lääkäri heti aamusta. jännittää vähän että mitä ne sanoo, pääsenkö sinne osastolle ens viikolla vai en. laitoin jo kaikki valmiiks aamua varten, jos mä en jaksakkaan ihan heti nousta kun kello soi. toisaalta, eihän se maailma siihen kaadu, jos en mene sinne lääkärille huomenna. voihan sen lähetteen ja muut tehä joku toinenkin päivä. kai. jospa nyt sitten yrittäis sitä nukkumista...

3 leipää, 3 oksennusta... en mä voinu vaan olla tekemättä mitään enkä antaa niiden pysyä sisällä.

...se oli helpompaa kun muistinkaan...

väsyttää ihan hirveästi, vaikka heräsin vasta joskus 3 aikaan... isä ja äiti toi mun uuden sängyn ja kasattiin se.

oon syöny ihan liikaa... noin 1600 kcal. mahaan sattuu ja tekis ihan hirveästi mieli oksentaa. miks mun piti taas syödä vaikka ihan hyvin olisin voinu olla ilmankin? ei mulla oo yhtään itsekuria... noh, hyvä puoli tässä on se, että leipä loppu, enkä aio ostaa sitä enää. tästä lähtien saan luvan pärjätä hedelmillä ja puurolla sen yhen päivittäisen lämpimän ruuan lisäks.

mä oon niin väsyny ettei tää kirjottaminen edes tahdo onnistua. tekis mieli mennä nukkumaan jo, mutta en viiti. jos kattois vielä salatut elämät ja sit ottais lääkkeet ja menis vasta sitten nukkumaan... vaikka mä haluan jo nyt... ääh, ihan hirveetä. miten mua voi muka väsyttää näin paljon vaikka nukuin niin myöhään tänää? en tajua.

mutta mua kyllä ahdistaa nyt... mun pitää ihan tosissaan ottaa itteäni niskasta kiinni ton syömisen suhteen. eihän tästä tuu yhtään mitään.

ah-dis-tus.

joo hyi hitto, tänään syöty 1874 kcal... ihan vitusti liikaa, kiitos suklaalevyn ja sipsien... mutta noh, kävelin tänään sentään melkein 2 tuntia, joten eikai se niin paha oo? -on se!

kävin baarissa istuskelemassa ja pelaamassa bilistä T:n, K:n ja O:n kanssa, oli siellä kyllä muitakin, mutta niiden kanssa olin enimmäkseen... oli ihan ok, mutta puolikkaan tenoxin jouduin ottamaan ku alko ahdistaa...

eka psykoosilääke mahassa, mitähän tää saa aikaan... katotaan. kumma kyllä tänään oon ollu aikalailla paikalla, jotain pieniä paranoian häivähdyksiä, mutta ei suurempaa.

mä haluan syödä leivän. mutta annanko itelleni luvan siihen? mä en tiiä, mä en tosiaan tiiä... menis jo yli 2000 kcal... ihan liikaa, en mä tarvii noin paljon... oon ahne läski itsekuriton paska, en ikinä laihdu jos syön sen leivän!  mitä mä teen? eihän mulla toisaalta ole kyllä nälkä, mutta toisaalta on, ja mä himoitsen sitä leipää, ja huomenna voin olla kyllä koko päivän kämpillä, kasata uuden sängyn ja treenata, syödä vähemmän tai en mitään... mutta olisko se oikein? -ei, koska sä syöt silti tänään liikaa kaloreita, huomenna ku meet vaa´alle nii oot taas siinä samassa pisteessä, saatanan sika! et ikinä laihdu tolla menolla.  nii... niinhän se on. 

kellokin on jo noin paljon, voisin vaan ottaa lääkkeet, kattoa jonku vaikka skins-jakson ja mennä nukkumaan. jäis ainakin syömiset vähemmälle... no vittu! ei voi olla näin vaikeeta päättää, syönkö YHEN LEIVÄN vai en!

helvetti...

quotes...

"sä oot vähän sellanen kysymysmerkki meille kaikille. sä taidat oikeastaan olla kysymysmerkki jopa itelleskin. me ei oikeen tiedetä, mitä sulle pitäis tehdä..."

"nähään keskiviikkona, ellet oo jo sairaalassa."

nuo siis tänään mun terapeutin suusta... nii, siinähän tää kaikki on aikalailla kiteytettynä.

pillericoctail...

olin terapiassa... joo meni ihan ok, sain vihdoinkin ne antipsykootit, apteekista mukaan vielä tenoxeja noiden oxaminien lisäks rauhottamaan ja nyt taas kotona. mitähän... sitä sitte?

tänään syöty n. 250kcal, eli vielä max 1000 syömättä. en kyllä tiiä. kai sitä vois. ehkä. pääsis jo nukkumaan.

perjantaina aika lääkärille, se tekee mulle kai lähetteen osastolle. mutta mä voin lähteä vasta aikasintaan viikon päästä! no jaa, kai sen voi jotenkin sumplia... toivottavasti. aion olla joulun osastolla.

noi antipsykootit kuulemma lisää ruokahalua... damn! paree pitää liikunnasta kiinni sit ja välttää ostamasta liikaa ja lihottavaa ruokaa.

äiti tuo kai mulle uuden sängyn huomenna. en halua päästää tänne ketään, mut kai se on pakko...

paino tippunu 900g tässä 5:nnen päivän jälkeen. jes.

joko saa mennä nukkumaan?      -EI.

empty... trauma...

mun pää lyö tyhjää, en saa yhestäkään ajatuksesta kiinni... haluan syödä, mutta pieni visiitti vaa´alla sanoo toista... + vielä se pieni tosiasia, että oon syöny tänään jo 1381 kcal... ihan vitusti liikaa. repsahdin sitten syömään leipiä, en vaan yhtä, vaan kolme... you worthless peace of shit! 

päässä kaikuu huutoa, sitä huutoa, jonka toivoin jo hävinneen lopullisesti... siitä on vuosia kun kuulin tätä viimeks, lapsena... viekää joku nää äänet pois! kaks rauhottavaa eikä auta... mitä mä teen? ajatukset muualle, ajatukset muualle... ei ne voi mua satuttaa, ne on vaan ääniä. jotka halkasee mun pään ja käy päälle uskomattomalla voimalla, mä en pysty pistämään vastaan, ne nielee mut kokonaisena, auttakaa jumalauta!!!  I feel like that little girl who was beaten and then sent to her room to cry, and she could hear all those evil words and the beating and screaming of her brother´s. she is too scared to come out, to ask for help, to cry out loud. she goes to her bed, under the blanket and she whishes she was someone else. her tears fall down to the pillow, and she tries to be quiet, so that she wouldn´t be hit again. but the words keep ringing in her ears and they become stronger every time this happens. she can´t fight them, they will always stay inside her head, although no one is screaming anymore. 

... miksen mä osaa kirjottaa noita sanoja suomeks... 

I make myself sick, such a disgusting, worthless, fat moron, i should do a favor to everyone and kill myself.

koko päivä tuntuu menneen taas ihan harakoille, vaikka oon pessy 3 koneellista pyykkiä, siivonnu koko kämpän, tiskannu, treenannu... mitähän vielä... tuntuu vaan että en oo silti tehny tarpeeks. outoa. päätä särkee kaikki tää pesuaineiden huuru, mutta ei voi mitään. kyllä se ohi menee. mä en tiedä mitä mun pitäis vielä muka tehdä, ajattelen vaan koko ajan pakonomasesti yhtä ainoaa asiaa, mitä mun ei pitäny ajatella... en vaan saa sitä päästäni. no jaa, ainakaan se ei oo mikään paha asia. syömisiä oon tänään sentään onnistunu rajottamaan, jopa enemmän kun suunnittelin. ihan hyvä. ääh! mä oon ihan sekasin... ei ajatus kulje nyt yhtään.

sellanen olo...

että himoitsen kaikkea pehmeää, villaista ja lämmintä... tai siis, kun kattelee kuvia laihoista tytöistä joilla on päällä ylisuuri villatakki, söpöt karvatossut tai -kengät, tulee sellanen olo että aaw, mäkin haluan olla tollanen, noin söpö, kaunis, siro... kaikkea. mutta en ole, joten... ei muuta ku treeniä horo, treeniä... tänään syöny 1186kcal ja liikkunu sen 1h 40min~ eli mun pitäis tällä menolla laihtua aika nopeesti, ilman ketoosioloja, minkä suhteen mulla on aika ristiriitaset tunteet, btw. mutta tässä kävi taas näin, mä en osaa liikkua kohtuudella, koko ajan tekee mieli vaan tehä jotain, meen taas maaniseks eikä siitä oo hyvä seurannu ennenkään... aina kun mä alan liikkumaan, saan siitä ihan uskomattoman boostin, enkä pysty sitten enää lopettamaan. sit jää unet ihan liian vähälle, mikä johtaa siihen, että menee vielä lujempaa, mikä taas johtaa siihen että mun harhat lisääntyy ja voimistuu, mikä puolestaan johtaa pahimmassa tapauksessa taas totaaliseen lamaantumiseen ja sitä kautta mahdollisesti (ainakin tässä tilanteessa) lopulliseen sekoamiseen... onneks oon tällanen itseäni ja muita liikaa analysoiva kyyninen paska, että oon tajunnu laittaa tuon kierteen merkille, eli osaan pelätä ja järjestellä asioita etukäteen. en vaan osaa vieläkään pysäyttää tuota... hillitä kyllä jotenkin, mutta en pysäyttää.

oon miettiny tänään aika paljon joulua... mä varmaan tuun viettämään sen joko yksin kämpillä tai sit daddylla tai osastolla... enkä tiiä yhtään, miten mä selviän... eka joulu ikinä ilman porukoita... ja muutenkin koko muuta perhettä; 2 siskoa ja niiden miehiä ja yht. 6:tta lasta, 2 veljeä ja niiden (avo)vaimoja, elukoita, vanhempia, sitä hirveetä hössötystä... tänä vuonna me kaikki ollaan erillään, vanhemmat lähtee ulkomaille ja sisarukset viettää joulua omillaan, mutta entäs minä? siskot halus että menisin joulukuuks niille, mutta en mä voi. en halua että lapset näkee mut tässä kunnossa, enkä halua näyttää niille huonoa esimerkkiä kun poltan... ja muutenkin... en mä kuulu siihen kuvaan. kaikilla niillä on omat perheensä ja ympyränsä, mä oon yksin enkä kuulu minnekkään. mietin myös sitä, että jos nyt menen sinne osastolle niin kuka tuo mulle esim. vaatteita jos niitä tarviin, kun äiti ei oo maisemissa sen loman aikana? se on ainoa joka jaksaa auttaa ja jolla tuntuu olevan edes vähän mielenkiintoa mun asioihin... tuntuu niin yksinäiseltä ja turhauttavalta kun huomaa, että muilla menee niin hyvin ja ite on vaan tällanen... enkä oo saanu mitään aikaseks, eihän mulla ole edes miestä... tai naista... mulla on vaan mun elukat ja harhat, ei muuta. oon kyllä ajatellu yhtä vastausta tuohon ongelmaan, mutta oon päättäny lykätä sitä siihen asti, että pärjään ilman lääkkeitä ja muutenkin elämä vähän paremmalla tolalla, mutta ei siitä sen enempää, koska nyt pitäis tehä se mahdolliseks. kysymys kuuluu: miten? 

 analysointi jatkukoon...

huhhuh!

tein sitten vielä kunnon treenin pyörällä tuon alkupäivän säätämisen jälkeen, ja tulipahan hyvä olo! bongasin telkusta amerikan huippiksen uuden tuottarin ekan jakson ja ne tytöt oli niiiiiiiiiin kauniita, niin siinäpä sitten samalla poljin hiki hatussa ku katoin sitä, tuosta vois tulla mun maanantairutiini kyllä, ihan uskomaton olo! tai siis, kun en oo moneen viikkoon/kuukauteen jaksanu vääntäytyä kunnon treeniin, vaan oon aina luovuttanu kesken kaiken. nyt piti kyllä pitää huilitaukoja kun meinas lähteä taju ja hakata sydän ulos rinnasta, mutta silti, mä tein sen! nyt jos vielä vähän colaa ja täykkäreitä... <3

hmm, oon yrittäny olla syömättä ja oon yrittäny siivota ja tehä vähän treeniä, mikään ei tunnu onnistuvan... okei söin aika vähän tavalliseen verrattuna, mutta silti... ja sain poljettua pyörällä jonkun verran, tein vatsoja n. 15 min... siivoilin vähän... pesin pyykkiä... ei riitä. pitäis tehä enemmän. tuntuu koko ajan että mä oon unohtanu tehä jotain ja että en oo tehny tänään yhtään mitään, vaikka oon tehny enemmän ku eilen, paljon enemmän ku eilen... mitä mä teen...? yhtä sumua kaikki. oon ajatellu tänään paljon kaikkia asioita, mutta nyt en muista yhtään mistään mitään. toisaalta vois olla ihan hyvä olla välillä ajattelematta kaikkea paskaa... mut eihän mulla oo mitään muuta ajateltavaa. mno jaa... on ajatellu ainakin sitä osastoa, edelleen aika ristiriitaset tunteet siitä, mutta kyllä mä sen tajuan että mun on parempi mennä sinne. en ainakaan olis koko ajan yksin. ja ehkä joku osais siellä auttaakkin... enkä pystyis syömään ihan koko ajan, sitä mä kaipaan osastossa eniten, kun on ne tietyt ruoka-ajat, eikä voi napostella kaikkea paskaa ihan mielin määrin, se on jotenkin niin vapauttavaa kun tietää tasan tarkkaan, millon voi syödä ja millon ei. mun piti tehä itekkin sellanen rytmi, mutta eihän siitä mitään tullu ku koko ajan ruokaa ympärillä. I´m such a failure...

foggy

koko päivä on ollu taas yhtä sumua. heräsin yhen aikaan kun äiti soitti että se on laittanu mulle rahaa, kysy miten viikonloppu meni yms... sanoin että ihan hyvin, siinähän se. vaikka olis ehkä pitäny sanoa että alan olemaan jo siinä kunnossa että itteäkin pelottaa.. sit tuskailin vähän aikaa itteni kanssa, että lähenkö keskustaan kävellen vai soitanko joltakin kyydin. laitoin yhen viestin ja vastaukseks sain "ei jaksa" mietin vielä vähän aikaa, olis pari ihmistä joilta saisin varmasti kyydin, kävelenkö vai soitanko? kävelenkö vai soitanko? -kävelin. en meinannu pysyä yhtään pystyssä, huojuin ja hoipertelin koko matkan sinne ja takasin, jalat meni melkein heti maitohapoille, poltteli ja sattu ihan hirveästi... jatkoin silti, kävin kelalla, eläinkaupassa ostamassa hiiren käärmeelle, sit kotimatkalla vielä kaupasta ruokaa itelle ja kissoille... söin kolme leipää, ihan hirveä olo siitäkin... oon taas lihonu, ihan liikaa. oon samassa painossa kun pari kuukautta sitten, mua oksettaa kattoa peiliin. mä taidan alkaa taas sen rääkin, en pysty kattomaan itteäni tän näkösenä... kun osais vaan hillitä syömistään taas, koko ajan hirveä nälkä vaikka syön mitä... liikkuminen on jostain syystä yhtä helvettiä, en tiiä mikä mua vaivaa... yritän silti, en mä saa lihoa tästä enempää. laiska paska...

kateus ja kaipuu

isä...

mikset koskaan ollu paikalla kun sitä tarvitsin? minkä takia teet kaikkia isä-tytär juttuja mun serkun kanssa? entä minä? L on niin täydellinen ja kiva ja halittava ja sulonen, minä en, niinkö? mikset ikinä oo halannu mua kun tuun käymään, mutta aina kun L tulee käymään, halaat sitä pitkään ja nostat sen ilmaan... mua et huomioi ollenkaan... niin se on ollu aina. mikä mussa on vikana? mitä mä oon tehny, että et halua olla mun lähellä tai yhteydessä muhun? soittelet L:n kanssa ties kuinka paljon, mulle soitat ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään... mikset vois edes kerran halata mua ja sanoa että rakastat mua? tai edes että välität? mitä mä oon tehny? MITÄ HELVETTIÄ MÄ OON TEHNY!? mikset välitä? oon tehny kaikkeni, mutta jos se ei riitä niin anteeks. anteeks että oon tällanen, anteeks etten oo jo kuollu.