peli poikki

en tiedä oikeen että miks, mutta Nuuskun kanssa meni poikki...

ei siitä sen enempää sitten...

kohta vois yrittää nukkua vähän. kaverit päätti piristää ja otti mut mukaan Jyväskylään keskellä yötä. ihan kiva reissu oli kyllä, ei voi valittaa. :)

Giwa päivä!

tänään on ollu hyvä päivä, terapiassa haukuttiin tai noh, terapeutti haukku exääni joka tykkäs hakata mua, ja sit se anto mulle vielä 2 e että sain ruokaa vähäsen. :) H on kyllä ihan paras!

sit käytiin kaiffareitten kanssa rannassa ja ostin lopuilla rahoillani, mitkä jäi syömisen jälkeen, vielä 2 kaljaa jotka join siellä rannassa ja kuunneltiin musiikkia jajajaja... sit tultiin tänne yhen kaverin, K:n luo ja käytiin saunassa ja mikä parasta, Nuusku tulee tänne kohta! näin sen viimeks perjantaina ja on jo hirvee ikävä, ja nyt se just soitti että se on täällä!

päivä kuvien kertomana

kisuja

It ain't me

...Ja todellisuus iski vasten kasvoja. Jonkun aikaa oli ihan tosi hyvä olla, mutta nyt se alkaa taas hälvetä. kaikki menee vähintäänkin päin helvettiä taas, mieli tekee vetää pää sekasin ihan millä tahansa, mutta eipä taida onnistua kun ei ole rahaa. eikä ole lähiaikoina tulossakaan rahaa. lääkäri oli taas kussu kaiken eikä ollukkaan kirjottanu mulle sairaslomaan jatkoa, vaikka oli pitäny. sossun täditkin oli ihan mulkkuja eikä suostunu antamaan euroakaan. maanantaina taas lääkäri ja sieltä suoraan kelalle tod.näk... saa nähdä pistääkö se mulle uudet lääkkeetkin, kun ei näillä oikeen pärjää mitä mulle nyt on kirjotettu.. nukkumisesta ei tuu lasta eikä paskaa, ja jos se onnistuukin, herään ihan väsyneenä ja nuokun kaikki päivät vaan.

tulin taas porukoille viikonlopuks, koska mun pitää pestä pyykkiä... kun vaan jaksaisin. yhen koneellisen pesin jo tänään heti kun tulin tänne. nyt jäin taas yksin, enkä tiedä ollenkaan millanen tästä yöstä tulee kun nämä yhet päätti jättää mut yksin tänne... ihan kiva, paitsi että mun pää on sen verran huonossa kunnossa, etten saa ajaa autolla, kulkea yksin kadulla tai viettää öitä yksin... ja sitten on vaan pakko olla yö yksin... toooosi kiva. saa nähdä mitä yö tuo tullessaan, varmaan ainakin tyhjennän tuon lääkekaapin kitaani...

paniikki ja vainoharhaisuus alkaa hiipiä ympärillä kun pitäis yrittää rauhottua... ei tää paska vaan osaa loppua... toivottavasti saan maanantaina jotkut tyrmäysnapit niin sais edes joskus oltua rauhassa yksin ilman että tarviis pelätä.

tosin tää nappien syöminen on varmaan aikalailla tehny hallaa mun aivoille, koska en osaa enää ajatella tai edes puhua kunnolla. ihmettelen miten joku saa edes mun puheesta välillä mitään selvää... enkä mä muista yhtään mitään.

Mun PITI olla sinkkuna pitkään, mutta suunnitelmiin tuli muutos kun tajusin että on ihan turha odottaa jotain mitä ei ehkä koskaan tapahdu, varsinkin kun paras ystävä on aina kiinnostanu sillä toisellakin tavalla... :) siinä kävi nyt niin että meistä tulikin pari. :) se oli mun luona viikonlopun ja mä tulin itse asiassa vähän aikaa sitten sen luota, olin pari yötä siellä.

Täytyy sanoa että tää on lähimpänä onnellisuutta kun pitkään, pitkään aikaan. Heh, tuli mieleen Nuuskun äidin reaktio kun menin niille ja sanoin että "Hei, anoppi." :D se oli ihan innoissaan, hyvä kun pysy tuolillaan :D se halus jo kauan sitten että mä olisin sen miniä mutta sillon Nuuskulla oli toinen tyttöystävä niin sillon ei onnistunu. Nyt sitten kun asia on niin, se ei meinannu uskoa sitä vaan kyseli että ethän sä nyt pilaile? :D

Ehkä tässä elämässä sittenkin on jotain hyvää kissojen lisäks. :3 tosin onhan mulla ihania ystäviä joiden kanssa on mukava viettää aikaa, mutta sekään ei oo oikeen riittäny tähän mennessä. en tiiä miks. viimeset pari viikkoa on ollu aivan mahtavia muutenkin, yhtä episodia lukuun ottamatta, mutta en halua ajatella sitä enää. nyt on niin hyvä olo etten halua pilata sitä.

Tosin viime yönä pelotti taas sen verran etten uskaltanu nukahtaa kun vasta 4 jälkeen, vaikka tiesin että pitää herätä ennen 7. jos olisin herättäny Nuuskun heti kun alko pelottaa, olisin saanu nukuttua enemmän, mutta en viittiny kun sillä on tänään työpäivä niin ajattelin että se tarvii unta enemmän kun minä. matkalla keskustasta tänne mun luo, tuntu taas että joku olis seurannu, ja se tunne oli niin vahva että oli pakko kääntyä kattomaan että seuraako joku mua oikeasti, koska kuulin askeleet pusikossa ihan selvästi, mutta ei siellä tietenkään ketään ollu. ens yö vähän kyllä pelottaa taas kun oon taas yksin.

Aloin melkein itkemään aamulla kun istuin linkkiin, koska mulla ei ole mitään hajua millon näen Nuuskua taas. viikonloppuna se ei onnistu ainakaan, kun sillä on menoa, se menee yhteen... mikskä sitä nyt sanois... tapahtumaan ja sit se käy kattomassa poikaansa, eikä kummallakaan oo rahaa lähteä toisen luo. menee varmaan seuraavaan viikonloppuun, ellen minä saa jostain rahaa ja kissanvahtia että pääsisin käymään siellä taas.

Kohta pitäis lähteä kävelemään takasin keskustaan kun mulla on klo 11 aika sossuun ja klo 13 ois terapia. kelallakin pitäis käydä jatkamassa eläkettä, kun unohdin viimeks sitä jatkaa. vein kaikki muut paperit mutta en sitä kaikista olennaisinta :D Fail.

back to the hole

Alkuviikko oli aivan ihana... aamu oli vielä ihana, eikä päivässäkään ollu valittamista. ja sitten tuli ilta ja tyhjyys.

sisällä on niin tyhjä olo etten oikeen tiiä mitä tekisin. tuntuu että oon tulossa taas hulluks. tää selvinpäin oleminen ei oikeen oo mun juttu.

ihan kun vajoaisin pohjattomaan kuiluun jossa ei ole mitään muutta kun tyhjyyttä ja piilevä pahuus.

terapia perjantaina, eikä mulla ole muuta vaihtoehtoa kun olla sillon selvinpäin, vaikka en tykkää tästä yhtään. koko ajan tekee mieli vaan itkeä ja harhailla ympäri kämppää, oikeen kutsua psykoosia ettei tarviis tuntea tätä sen esiastetta... vaikka ei se psykoosikaan kovin mukava ole, sillon vaan on, eikä voi tehdä mitään. mua inhottaa tämä kun tiedän miten voin tän estää, mutta mulla ei ole rahaa joten en saa sitä pois mitenkään. jääkaapissa tosin on pari kaljaa, mutta ei ne mitään auta, kun niitä on vaan 2. 20 vois riittääkkin.

en tiiä... kai tää on vaan taas kestettävä.

kävin tänään muuten uimassa, oli lämmintä vettä.

be my friend

tää on ollu ihan mahtavaa kun A on ollu täällä eilisestä lähtien... on pystyny taas unohtaa vaan kaiken. kuunneltu vaan musiikkia ja fiilistelty, tanssittukin vähän. naurettu ihan liikaa... eilen olin täysin valmis kuolemaan, sen verran hyvä olo oli ja on kyllä vieläkin.

tänään pitäis lähteä kuulemma rannalle. tuo nyt nukahti tuohon sohvalle joku aika sitten, voisin tässä vähän siivoilla ja ehkä herättää sen... mutta antaa nyt nukkua vähän aikaa. ite en oo nukkunu juuri ollenkaan, sen verran että vähän ummistin silmiäni tuossa aamuyöllä. ei kyllä väsytä yhtään.

sain jopa sinne sossuunkin soitettua ajan. ihan hyvä koska en tiiä miten oikeen selviän tässä... vuokrakin pitäis jollain maksaa. käytävä varmaan kelallakin tänää. jos muistaa. :D

childhood re-lived

Ei oo vähään aikaan vissiin tullu kirjoteltua tänne. oikeastaan en oo muutenkaan jaksanu pitää hirveetä meteliä itestäni. mutta nyt vähän päivittelen

elikkäs noh, kolme viikkoa tässä pää sekasin olleena, edelleenkin pöllyssä olevana voin sanoa että selvä ja normaali elämä ei oo mua varten. näin on parempi. paitsi että kun ei jaksa välittää mistään, loppuu rahatkin aika usein.

luottarit on menossa kovaa vauhtia, en tiiä miten maksan tän kuun vuokran tai muutenkaan mitään, mutta aina sitä jotain kai keksii.

tää päivä on ollu taas aika hyvä, ajeltu, poimittu kukkia, puhalleltu saippuakuplia, moikattu kavereita, fiilistelty hyvää musiikkia... melkeenpä täydellistä. tekee vaan mieli lähteä nyt yöllä keräämään kukkia ja riehumaan eli leikkimään johonkin leikkipuistoon. tein niin tuossa toissapäivänäkin yhen kaverin kanssa. :)