Jotenkin outo olo... Sekava. maanantaina kävin terapiassa, tosin se kesti vaan puoli tuntia, koska Harrilla ei ollu aikaa enempää, mutta se oli niin huolissaan että sen oli "pakko" nähdä mut. Ens viikolla uudestaan. Se pyyti mua käymään TK:ssa, koska MTT:llä ei saa aikaa lääkärille moneen viikkoon... En luvannu mennä, enkä siis menny.
Pää lyö niin tyhjää etten osaa enää edes puhua. siis oikeasti, en osaa. joka ikinen sana vaatii niin pitkän ajattelun ennen sen sanomista etten täydessä hiljaisuudessakaan osais sanoa mitään. jokainen kysymys mikä multa kysytään, saa mut hämmentymään ja melkein paniikkiin. jähmetyn vaan paikalleni ja silmät seisoo päässä enkä osaa vastata. tyhjyys humisee korvien välissä.
Migreenit on tehny paluun... tällä viikolla ei yhtään päivää millon ei olis sattunu päähän tai oksettanu. tänään ja eilen ollu tosi lähellä ettei oo lentäny laatta. ruoka ei maistu, ja jos syön, se yrittää kiivetä takasin ylös. toivottavasti loppuis nopeesti.
Oon viettäny viimeaikoina aika paljon aikaa yhen ihmisen kanssa... se pääsee mun pään sisälle ihan ihmeellisellä tavalla, ja minäkin sen. sovittiin että yritetään parantaa toistemme elämää, vaikka se onkin aika mahdoton tehtävä kummankin osalta. aina voi kuitenkin yrittää, vai?
Oon taas porukoilla, ja joudun kai olemaan täällä perjantaihin asti... haluaisin jo kämpille. hautautumaan yksinäisyyteeni. musta ei oikeen taida olla sosiaaliseks ihmiseks, ainakaan selvinpäin. en nyt sanois että oon kovinkaan masentunu, en vaan tunne yhtään mitään. haluan vaan olla yksin. Passiivinen Paska.
