sleepless

viime yönä en nukkunu ollenkaan ja nyt alkaa olla aika koomainen olo... vähän on pitäny kyllä pärinöissään ajatukset muutosta ja uudesta koirasta, jonka saan kolmen viikon päästä. koitan vaan vakuuttaa itelleni että kyllä se aika kuluu nopsaan kun on vielä niin paljon tekemistä... pitää se kämppä ettiä ja sit setviä tavarat että mitkä haluan säästää ja mitkä menee pois, ja mitkä sitten mahtuu uuteen kämppään. ja sit se ite muutto ja sinne asettuminen. en vaan malttais odottaa uutta karvakorvaa! :3

doggyyyy

minu tuleva vaava <3

muuttokin edessä, huhhu. kunhan saa kämpän nopsaan.

mieliala: parempi. paljon parempi.

fuck my life

vanhemmilla taas... saa nähdä kuinka kauan täällä sit oon, jäi vähän paska maku suuhun toissaillasta.. nyt en tiiä miten päin olisin, ajatukset ei liiku mihinkään suuntaan enkä minä jaksa tehdä yhtään mitään.

osasto olis kai vaihtoehto, mutta ei musta taida olla sinnekkään menemään.

tekis mieli vaan kuolla pois.

life is a bitch and then you die

masennus... vanha ystäväni päätti tulla taas pilaamaan elämäni. noh, onpahan jonkinlaista vaihtelua elämään.

tänään en edes jaksanu vääntää vaatteita päälleni.

haluan pois. kuolema tuntuu järkevältä ratkaisulta, helpoimmalta ainakin. en usko että tää tästä yhtään paremmaks ikinä muuttuu, joten turha edes yrittää.

vihaan itteäni, valintojani, elämäntilannettani, melkein kaikkea. ja se mitä en vihaa, tuntuu yhdentekevältä. oon takasin tässä tunteettomassa tilassa millon mikään ei tunnu miltään.. kodikasta.

haluan vaan hautautua yksin johonkin pimeään koloon ja kuolla sinne. tai ainakin viettää siellä niin kauan aikaa että tuun lopullisesti hulluks niin ei tarvii enää koskaan ajatella mitään.

not good

tuli sängyssä maatessa sellanen olo että ois ehkä kirjotettava taas jotain. tän päivän ja eilisen oon vaan hillunu lähinnä alasti kun en jaksa edes pukea vaatteita päälleni, leikitelly pääni sisällä ajatusta osastolle menemisestä.

oon totaalisen jumissa itteni kanssa. ehkä jos menis porukoille joksku aikaa niin ehkä sais ajatuksia kokoon. tekee vaan mieli paeta johonkin.

ahdistaa, masentaa ja vihaan itteäni ja elämääni.

tästä ei seuraa hyvää.

vois ruveta alkoholistiks. juon kaljaa. alotin pian edellisen postauksen jälkeen juomaan. ei vaan jaksa olla selvä nyt.

meikkasin ja nyt vaan juon kaljaa ja kuuntelen musiikkia. paskaa.

the speed of pain

masennus ja tyytymättömyys alkaa vaan lisääntyä... tekis mieli tehä itelleen jotain, en vaan tiiä mitä. tekis mieli laulaa... en kehtaa... kai. no kehtaan. vituttaa vaan. en tiiä miks. tekis mieli käpertyä johonkin pimeään nurkkaan koneen ja partaterien kanssa. ja pillereiden ja kaljan. siitä tulis nättiä jälkeä.

inhoan itteäni nyt ehkä syvällisemmin kun koskaan. vihaan ulkonäköäni, pyrkimyksiäni, käyttäytymistäni, vaatteitani, tavaroitani, saamattomuuttani, mielipiteitäni, vertani joka virtaa mun suonissani... kaikkea, mikä tekee minusta minän.

kuuntelen mansonia ja toivon olevani joku muu, jossain muualla, jossain toisessa elämänvaiheessa. vihaan elämääni.

PASKAA!

en voi sanoin kuvailla kuinka tyytymätön mä olen elämääni. ja kuinka paljon vihaan toista siskoani. se ihminen vaan saa mut aina niin huonolle tuulelle koko päiväks että ei mitään rajaa.

tänään oli siis kyseisen siskon keskimmäisen pojan 5v synttärit ja kävin siellä. lapset oli ihania ja kaikki muut jutteli mun kanssa, jopa siskon anoppi, mutta ei sisko. katto vaan pahasti, murahteli eikä edes kattanu mulle asti pöytää vaan alko aukomaan päätään siitä kun istuin pöytään muiden aikuisten seuraan. join sitten puolet mehulasistani ja häivyin sohvalle tasokkaampaan seuraan eli lasten kanssa juttelemaan. myöhemmin kävin syömässä pienen palan kakkua ja kannoin sitten lautaseni keittiöön ja sanoin siskolle "kiitos" ja tämä vaan tuhautti nenäänsä, murahti ja käänti päänsä pois kun olisin jotain törkyä. että tosi kiva. olis edes kiva tietää miks se käyttäytyy noin naurettavasti mua kohtaan. koskaan sille mitään tehny ja silti pitää kohdella mua kun paskaa. kaikkeni oon sen kersojenkin puolesta tehny, vahtinu niitä joskus jopa kaks päivää putkeen ilman että olisin edes kiitosta siitäkään hyvästä saanu. vitun kersamainen akka, yli 30v ja käytöstavat pahemmat kun 4v kakaralla joka ei kuuntele ollenkaan. ja kehtaa vielä yrittää päteä joka asiaan...joo ehkä riittää tästä aiheesta.

mutta siitä elämään tyytymättömyydestä... tuntuu etten oo saanu mitään aikaseks. enkä kyllä ookkaan. tekis mieli tappaa itteni niin saisin edes jotain aikaan. huolestuttavaa tässä on se että oon niin tunteeton paska että saattaisin tylsyyksissäni jopa tappaakkin itteni ihan vaan huvin vuoks... en siis oo masentunu tai mitään, oon vaan tyytymätön elämänlaatuuni. kyllähän elämässäkin pitäis olla palautusoikeus? jos tappais ittensä ja syntyis uudestaan vaikka planktonina... elämä ois helppoa. uis vaan ja söis ja kakkis. odottais syötäväks tulemista ja syntyis taas uudestaan ku joku pistää poskeensa. helppo elämä. oon kateellinen planktoneille.

huomenna meen takasin kotiin. lähen varmaan heti kun herään. en halua olla täällä. ei oo kotoisa olo täällä ollessa, vaikka lapsuudenkoti onkin. oon kai kasvanu täältä ulos. tai sitten täällä on vaan niin tylsää. telkkaristakin näkyy yks kanava vähemmän kun kotona. ulkonakaan jaksa käydä.

masennuskausi tulossa, ei epäilystäkään. noh, jospa tänä vuonna pysyis iho ehjänä..........

p.s. meille tulee venäjänkääpiöhamsteri. :3

hiiri

me päätettiin ottaa hiiri tai kaks, riippuu siitä saadaanko tyttöjä vai poika. mulla ei ookkaan muutamaan vuoteen ollu hiiriä. kivaa vaihtelua sellanen pieni piipertäjä.

pienistä piipertäjistä tulikin mieleen että kävin tänään veljen luona viemässä niille lautasen ja näin samalla sen pientä tyttöä, Maijaa. pikkunen repes nauramaan ihan hervottomasti kun näki mut! :D pienet hampaat vaan kimalteli kun se kikatti mulle.

huomenna on siskon pojan synttärit, vien sille rummun ja karkkia lahjaks. mulla ei oo hajuakaan paljonko se täyttää mutta tulin siihen tulokseen että 0 euron budjetilla ja sen pojan suurinpiirteisellä iällä, toi on aika takuuvarma menestys toi lahja. ainakin sellanen että se kelpaa sille. kannattaa aina välillä käydä läpi niitä tavaroita niin löytää ehkä jotain kivaa muille niistä :)

plaah, mulla on tylsää. tänään on menny vaan yks tupakka ja oon aika ylpeä itestäni. kattoo sit miten huominen menee, luultavasti hyvin sekin. keuhkoon sattuu. varmaan alkaa limat lähteä liikkeelle pikkuhiljaa.

sukulaisia ja koirakuumetta

setä kävi vaimonsa kanssa täällä. oli kiva nähdä pitkästä aikaa. istuttiin, juteltiin ja juotiin kahvit. kerrankin täällä ollessa joku puhuu mulle. isä oli täällä kans sen aikaa ja lähti sitten taas johonkin. kiva kun kukaan ei oo yhtään kiinnostunu mun kanssa ajan viettämisestä täällä... -.-"

sain sähköpostin että saisin alennusta tiibetinmastiffin pennusta 250e... tekis mieli ottaa tarjous vastaan, mutta en voi kun ei tuo anoppi halua enempää eläimiä meille. sen talohan se on... harmittaa vaan koska toi meidän koira tarviis jonkun leikkikaverin. minäkään en jaksa aina leikkiä sen kanssa.

mieliala alkaa taas menemään alaspäin. harmittaa vähän kaikki. ei kuitenkaan oo ihan toivoton olo, mutta pelkään luisuvani taas masennukseen. täytyy vaan yrittää jaksaa.

en saanu aikaseks käydä tavaroitakaan läpi, en vaan oo kiinnostunu mun kamoista. vois myydä vaan kaikki pois, pääsis helpommalla. täytyis äitin kanssa jutella siitä jos se ottais kirpparipöydän mun puolesta täältä ja hoitais kamat myyntiin. mun pitäis kyllä hinnoitella ne ite kun äitillä ei oo hajuakaan kuinka arvokkaita tavaroita ne on.

haluan eroon kaikesta turhasta ja jättää jäljelle vaan tarpeelliset. onneks niitä ei oo kovin paljoa. mieluummin liian vähän kun liikaa. pääsen sitten niillä myyntituloilla ostamaan tarpeellisia tavaroita lisää. en vaan jaksa tätä sotkua.

tulin vanhemmille, koska näen huomenna setääni pitkästä aikaa täällä. petyin vähän kun alle tuntia ennen tänne lähtöä toinen sanoi ettei haluakkaan lähteä... noh, kai mä pärjään yksinänikin. tai no en mä yksin oo, on mulla koira mukana.

tänään käytiin hammaslääkärissä ja toiselta revittiin yks hammas irti, mä katoin vierestä, oli jännää. sen jälkeen käytiin hakee mun paketti missä tuli kaks sormusta. ne on hienot. laitoin heti sormeen ne.

polttamisen lopettaminen sujuu ihan jees, tänään oon polttanu kolme vajaata tupakkaa. ei vaan pysty enää polttamaan kokonaisia, sattuu suuhun. yhet lääkkeetkin loppu tänään. ihan hyvä vaan, aion lopettaa nekin pikkuhiljaa. en halua käyttää mitään enää kesällä.

ajattelin tässä loppuviikon aikana käydä tavaroitani läpi täällä ja merkata myytävät tavarat niin sais ehkä joskus roudattua ne myytäväksi johonkin tai koittaa myydä netissä. sais vähän rahaa.

dreaming.....

en saa unta. toinen kituu hammaskivuissaan sängyssä enkä minä halua kuulla. haluan nukkua. viime yönä menin psykoosiin pitkästä aikaa ja se oli ihanaa. olisin halunnut jäädä sinne.

mulla on oma maailmani unissa, ja se on kaunis. viime yönä ahdisti, mutta se meni ohi ja sen jälkeen koin jotain niin kaunista, etten osaa kuvailla sitä sanoilla. olin koulussa, mutta en ollut. olin kaunis, tavoittamaton ja synkkä, silti pirteä. koristelin alttaria keskelle pitkää, leveää ja korkeaa marmorikäytävää. se oli niin kaunista.

vähän sen jälkeen menin yhteen huoneeseen, jossa oli "opettaja" mies, jolla oli pitkä pukinparta ja keltainen viitta. minä leijuin katon rajassa. viitta alkoi sekoittua ympäristöön ja me pyörimme ympyrää. mies uhkaili minua, mutta tiesin sen olevan vain koe, joten pidin pintani. ympärillä pyörivä värien kirjo yltyi pyörremyrskyksi kunnes yhtäkkiä kaikki pysähtyi. miehestä ei ollut jäljellä kuin kasvot, käsi ja viitta. hän katsoi minuun osoittaen samalla minuun päin kädellään. sain hyväksynnän ja mies katosi.

jäin yksin kaiken sen värienkirjon keskelle, leijumaan niin kevyenä ilmassa, kuin olisin ollut höyhen. palasin koristelemaan alttaria ja tiesin siitä tulevan kaunis. olin kuin transsissa. oloni oli kevyt, olin ylpeä koristuksistani ja olin iloinen. pakkasin laukkuni ja lähdin ovesta ulos, katosin kirkkaaseen valoon ja heräsin uuteen uneen, josta en muista mitään.

haluan maailmaani, omaan turvapaikkaani. en kuitenkaan tunnu pääsevän sinne tänä yönä, en ainakaan tällä menolla. mahaankin sattuu kaikenmaailman pillerien popsimisesta. jos kuitenkin yrittäisin vielä. kyllä se uni tulee jossain vaiheessa, pakkohan sen on tulla.

tänka på

armottoman tylsä päivä... oon tehny kaikkia kotijuttuja ja käyny kaupassa ja kattonu telkkaria ja nukkunu. nyt ei enää nukuta eikä oo mitään tekemistäkään niin tuli vähän tenkkapoo. mitä tässä vois muka tehdä?

siis aivan uskomattoman tylsää! ei mitään järkeä! kurkkuunkin sattuu, toivottavasti en tuu kipeeks.

rikkaana ois hauskempaa

harhauduin sitten tilaamaan yhden takin. sain kympin alennusta, eikä mulla ole sellasta talvatakkia mikä päällä kehtais ulkona olla joten päätin vähän irrottautua arjeesta ja tilata sellasen mikä päällä kehtaa liikkua.

nyt en kyllä tilaile enää mitään vaikka mieli tekiskin ihan hirveästi. pitää malttaa siihen asti että tulee oikeasti sitä rahaa millä ostella.

shoppailuhimo

oon päässy aika hyvin koirakuumeestani yli, mutta olishan se kiva kun olis vähän enemmän tekemistä, varsinkin kun tuo yks alottaa pian työt niin joudun olemaan yksin monta tuntia päivässä.

en jaksais odottaa että mun tilaamat sormukset tulee, ne on niin hienot! ja oli aika kalliitkin, mutta minkäs sille nyt enää mahtaa. tilasin ne siks kun luulin että mulle jäis vähän ylimäärästä tässä kuussa, mutta ei jääkkään, koska vuokranantaja perii vielä tältäkin kuulta vuokran, vaikkei siellä asuta enää. noh, ens kuussa tuleekin sitten sieltä takasinpäin rahaa, toivottavasti. jos ne ei siitä avaimesta hirveesti verota.

mun tekis hirveesti mieli shoppailla. haluaisin vaatteita ja kenkiä. oon jo katellu netistä valmiiks sitä varten kun tulee rahaa jostain suunnasta niin tiedän mistä tilaan. yhet kengät on aivan ihanat ja mun on ihan pakko saada ne, mutta ne maksaa melkein 200 niin pitää odottaa että on varaa hankkia ne.

oon päässy selville mun tyylistä. haluan naisellisen tyylin. kauniin tyylin. sitä varten mun pitää värjätä hiukset. ehkä ruskeaks tai vaaleaks raidoilla. en oo vielä päättäny. tällä hetkellä mulla on muuten punaset hiukset mutta noin neljän sentin harmaa juurikasvu niin ei kovin viehättävä näky... olispa pitkät hiukset... koitan kovasti kasvattaa niitä kyllä.

http://www.backstreet.fi/naisten-vaatteet/korsetit-ja-hihattomat/aria-burnout-lace-panel-vest.html
http://www.backstreet.fi/naisten-vaatteet/naisten-hupparit/cara-cardigan.html
http://www.backstreet.fi/naisten-vaatteet/mekot/zombie-killer-long-t-shirt-white-red.html
http://www.backstreet.fi/naisten-vaatteet/naisten-housut/gossip-trousers-black.html

tuossa esimerkkejä vaatteista jotka haluan. ei ehkä nyt niin naisellisia, mutta ainakin askel oikeaan suuntaan. tällä hetkellä on ihme jos edes vedän farkut jalkaani, muuten himmailen vaan ikivanhat lökäpöksyt jalassa ja jonkun toisen huppari päällä, en edes tiedä kenen. menis noin 200 euroa jos tilaisin nuo kaikki. pitää vaan odottaa ja odottaa vielä.

kaikenkaikkiaan menis siis noin 400 euroa vaatteisiin ja kenkiin jotka haluan. periaatteessa mulla olis varaa ostaa nuo vaatteet jo nyt, mutta taidan kuitenkin odottaa kuun loppuun, tai ainakin siihen että kaikki laskut on selvillä. tein äsken laskelmia ja huomasin että mulle jäis vielä 180 e laskujen jälkeen, mutta en laskenu siihen mukaan niitä sormuksia mitkä oon tilannu. ei vaan jaksais odottaa...

jos pääsis johonkin missä olis seppälä niin pääsisin vähän shoppailemaan, kun sain joululahjaks murulta 20e lahjakortin sinne. helpottais vähän shoppailuintoa.

yääh

ihan hirveät myrkyt iskivät mulle... en kyllä syö. kaks päivää niin vaikea olo että ei mitään rajaa, vieläkin vähän huono olo. levozin jää kyllä syömättä ja en kyllä suurenna sitä peratsininkaan annosta. pärjättävä vaan näillä... olis kyllä ihan kiva nukkua. viime yönä meni ihan hirveesti opamoxeja, kun oli niin hankala olo ettei mitenkään pystyny olemaan.

tänään siis jo hieman helpompi olo. sain vähän siivottuakin. nyt vaan iski tylsyys ja hankala olo yrittää tulla takasin. en tiiä mitä tekisin.