I put a spell on you

Mulla on enää yksi ystävä, A. Se on hippi, ja aivan uskomaton ihminen. Meillä on aina ollut tietynlainen yhteys, mikä ilmenee niin että me kaivataan toisiamme aina täsmälleen samaan aikaan, ajatellaan ihan samoja asioita, lopetetaan toistemme lauseita ja...

Se pääsee sisälle mun sieluun tai mikä se nyt onkaan, mutta kuitenkin: Eilen juteltiin ja sanoin että mulla on merkityksetön ja tyhjä olo. se ei sinänsä lohduttanu mua mitenkään, vaan huomioi sen ja jutteli sitten niitä näitä parisen tuntia. Sitten yhtäkkiä huomasin että mulla oli paljon parempi olo, joten kysyin siltä: "Did you put a spell on me again?" ja se vastas: "Guilty. :)" Musta tuntuu että se pystyis auttamaan mua niin paljon... Ihana ystävä. :) Tänäänkin herätessä oli, ja on edelleen, hyvä olo. Ja me mennään yhessä, jos sellanen mahdollisuus tulee, shamanismi-istuntoon... se olis kanssa "puhdistava" ja parantava kokemus.

Oon tässä muutaman päivän miettiny ja taidan olla valmis päätökseen... Lopetan lihan syömisen. Koska jos meinaan itkeä joka kerta kun näen kissojen tappavan jotain elukkaa, musta se olis tekopyhää syödä muita eläimiä jotka joku muu on tappanu. On siinä syvempikin merkitys, mitä en osaa pukea sanoiks. Oon ollu tässä jo pari päivää syömättä lihaa, eikä oo tuottanu vaikeuksia. Oon ennenkin ollu pitkiä aikoja syömättä lihaa, enkä muista että se olis hirveesti tuottanu vaikeuksia. Ja itse asiassa sillon oon aina laihtunu jonkin verran, ekalla kerralla tais lähteä 10 kiloa, vaikka en sillon edes ollu mitenkään iso, vaan itse asiassa mun mittapuulla laiha jo ennestään. Nyt kun painoa on vähän turhankin paljon, laihtuminen ois vaan hyvä asia.

How to Fight Loneliness

Oon ollu aika yksinäinen ja jumissa viime aikoina... pitäis ehkä vetää kännit taas tässä joskus ja vähän nollata... en vaan tiiä huvittaako mua.

elämä tuntuu jotenkin tyhjältä... oon miettiny koiran hommaamista että uskaltais olla yksin kämpillä... (viime viikolla joku ihan random jätkä koputti mun oveen neljältä aamuyöllä, joten luulin että siellä oli joku kaveri, menin avaamaan ja se äijänkäppänä tunki mun kämppään sisälle... ) onneks sit yks kaveri tuli häätämään sen pois sieltä...

että silleen... vähän pelottaa olla nyt sitten yksin kämpillä, joten tulin tänne porukoille taas. tosin porukat lähti lomalle, ne tulee tänään takasin, joten täällä oli yks kaveri pitämässä mulle seuraa sen pari päivää ja yötä... en tiiä yhtään millon meen taas kämpille. varmaan tällä viikolla. kai.

lopetin psykoosilääkkeet ja unilääkkeet tuossa pari päivää sitten... enää on vaan rauhottavia jälellä. niitä syön iltasin ja sit jos tulee paniikki. oon syöny vitamiineja siinä toivossa että ne piristäis mutta eipä ne hirveesti oo auttanu. energiaa ei oo juuri mihinkään, makaan vaan sohvalla kaikki päivät täälläkin.

olo on jotenkin tyhjä koko ajan, enkä halua edes jutella kenenkään kanssa...

cheer up and smell the air

tänään on parempi päivä. näin kyllä ihan friikkejä unia, mutta ne lähinnä naurattaa nyt. lueskelin ruoka-ohjeita ja yrttijuttuja, joiden seurauksena tein aasialaista ruokaa johon laitoin hirveästi chiliä ja inkivääriä, joiden pitäis helpottaa oloa kun masentaa. ja kappas vaan, niinhän siinä kävikin että piristyin. :)

tänään meen takasin kämpälle, ja aion pyytää äitiä käyttämään mua kaupassa, että sais jotain ruokaa kaappeihin. aion myös käydä kasvimaalla pöllimässä mukaani kaiken mitä noissa piristysruuissa tarvii, koska en halua ostaa kaupasta nahistuneita vihanneksia, kun niitä saa täältä pellostakin.

otan mukaan esim. kissanminttua, sokeriherneitä, ruohosipulia, ilmasipulia ja ehkä mansikoita. kissanmintusta teen teetä, jota juon sitten illalla nukkumaan mennessä. sen pitäis rauhottaa, mutta en vielä tiiä toimiiko. luulis kyllä toimivan, kun siitä on yrttikirjoihinkin kirjotettu.

oon tässä pari päivää miettiny reissua kirjastoon... voisin alkaa lukemaan huvikseni kvanttifysiikan kirjoja, koska se on aina kiinnostanu mua aika paljon. ja sais sentään tekemistä, muutakin ku telkkarin tuijottamista tai koneella istumista.

toivottavasti tää hyvä olo pysyis nyt jonkin aikaa, koska en halua taas masentua ilman mitään syytä. eilinen päivä meni lähinnä itkiessä tai itkua pidätellessä, peittoon kääriytyneenä sohvalla. en halua palata siihen. haluan piristyä ja keksiä jotain elämää.

piristymiseen kuuluu tällä hetkellä ruokavalion muutos ja vitamiinien syöminen, jos silleen sais vähän lisäpuhtia, ja jos yrteillä sais hoidettua ittensä sen verran parempaan kuntoon että pystyis lopettaa lääkkeetkin jossain vaiheessa. en halua syödä nappeja koko loppu ikääni. varsinkaan kun parempiakin vaihtoehtoja on olemassa.

viime yönä yks hippiystävä soitti ja sano että sille tuli sellanen olo että sen pitää soittaa, ja sillä hetkelläkin olin ihan hirveän masentunu. se lähetti mulle hyviä viboja niinkun aina tehään toisillemme, ja siinä kävi sitten niin että nukahdin hymyillen. täytyy tänään palauttaa sille vähän hyvyyttä. :)

its normal to cry

ahdistaa... ahdistaa ihan hirveästi... ja toisaalta sitten taas ei. mitään ei huvita tehä, mikään ei kiinnosta... oon vaan uppoutunu kattomaan yhtä sarjaa, ja enää viimenen jakso on kattomatta. huomenna jos sen kattois ja sitten miettis että mihin sitä aikaansa alkais tuhlaamaan. en jaksa mennä kämpillekkään, siellä ahdistuu vaan vielä enemmän kun ei uskalla edes ulos lähteä...

tunnen itteni taas hyväksikäytetyks idiootiks... ei pitäis mitään yrittää kun kaikki menee päin helvettiä kuitenkin... rintaa pistää... henki ei kulje... tosi kiva.

kun vaan vois ryömiä peiton all piiloon, unohtaa kaiken ja kuolla pois...

if you feel tired, you need to rest

väsyttää... oon ollu hirveän väsyny jo parisen viikkoa... mitään ei saa aikaseks, eikä mitään kiinnosta tehä. nyt oon porukoilla pesemässä pyykkiä taas vaihteeks.. kissoilla on ollu kivaa kun ne on päässy ulkoilemaan. yks on ollu koko päivän ulkona. alkaa vähän huolestuttaa kun näin sen vaan nopeasti aamupäivällä. toivottavasti se osaa tulla takasin.

äiti osti mulle monivitamiinia jos sillä sais itteä vähän pirteämmäks... ruoka ei maistu eikä ulkona huvita olla. ihmisiäkään ei huvita nähdä. lähinnä vaan ärsyttää ihmiset... en tiiä miks.

pitäis pestä pari mattoa, mutta ulkona on kylmää ja pilvistä, joten ei ne taida kuivua kunnolla huomiseen mennessä. huomenna pitäis mennä takasin kämpille. tai no, ei pidä, mutta haluan.

pessimissistissististisyydessäänkin

sen siitä saa kun uskaltaa edes yrittää, sit vaan sattuu. nyt loppu... mulle riitti. se oli siinä. finito.

the möömöö

jotenkin tuntuu että ei ketään kiinnosta ellei mulla ole jotain mitä muut haluaa. oon se idiootti jonka tunteista ei tarvii välittää ja jolle ei tarvii velkoja maksella.

ahdistaa myös se, että mieleen alkaa juurtua aika syvälle sellanen ajatus, että tuun viettämään loppuelämäni yksin. seurustelusta ei tarvii edes uneksia... rikottu liian monta kertaa.

alkaisin mielelläni vihaamaan maailmaa, mutta se ei oikeen sovi sen kanssa yhteen, että olen hippi, joten tyydyn etsimään maailmasta väkisin jotain hyvää ja kaunista.

ystävät häviää pikkuhiljaa ympäriltä, ja kavereita ei oo aikoihin näkynytkään. tuntuu ettei mulla ole enää ketään. hoitajakin jää kesälomalle, huomenna viimenen kerta kun nähdään ennen sitä... pelkään että romahdan silläaikaa kun se lomailee.

sille ei sitten voi mitään... ei oikeen millekkään voi. antaa elämän vaan rullata ohi, tartun siihen taas kun oon paremmalla mielellä ja kun maailma tuntuu taas paremmalta paikalta elää.