Siskot... Katoin leffan jossa oli siskokset ja tuli kaikkea mieleen omista siskoista. Mulla on 2. A ja N. Mulla on jonkinlainen viha rakkaus suhde niihin. Tai no, toiseen vaan vihasuhde. Se inhoaa mua avoimesti ja mä koitan vaan pitää hermoni kurissa etten vetäis sitä turpaan kaikkien nähden. Joka kerta kun jollain N:n lapsella on synttärit ja mä tulen paikalle, N kattoo mua niin halveksuvalla ilmeellä etten oo ikinä nähny kenelläkään, ja kysyy "Mitäs sä luulet saavas?!" Kertaakaan se ei oo edes laittanu mulle kahvikuppia pöytään, itse asiassa se ei ole edes päästäny mua pöydän ääreen istumaan. Muutenkin joka kerta kun ollaan samassa paikassa, se vaan mulkoilee, hymähtelee niinkun kävis jotain ilkeää keskustelua päänsä sisällä niinkun teinit yleensä käy laumassa ja "vahingossa" saattaa töniä, astua varpaille tai kaataa jotain mun päälle. N on yli 30-vuotias! Sillä on 4 lasta, se juoksee huvikseen maratoneja ympäri maailmaa, se on ympäristöinsinööri/jätevesiasiantuntija, ja se käy eduskunnassa pitämässä luentoja. Se kuvittelee olevansa jotain niin hienoa, että se käyttäytyy kun pikkukakara, kun minä tuun paikalle. Mulla vaan ei ole hajuakaan että miks. Äitienpäivänä N:n vanhin poika kysy multa että saako se tulla joskus käymään mun luona, mä vastasin että millon vaan. Poika kysy että käykö viikonloppuna, en ehtiny sanoa mitään kun N huuti melkein täysiä että "ET MENE!" Mä en ymmärrä mikä sitä akkaa vaivaa.
A taas on ihan ok, se ei ole mitenkään vihamielinen mua kohtaan, vaan se vaan... Ignoraa mut. Se on pari kertaa sanonu että se haluais lähteä vaikka shoppailemaan tai baariin mun kanssa, että sen piti lähteä jo kun täytin 18, mutta ei se oo koskaan tapahtunu. Sen sijaan se reissaa ympäri maailmaa, millon tropiikissa, millon euroopassa. Ja nyt se on lähössä N:n kanssa johonkin viikon lomalle kahestaan. A omistaa 3 yritystä ja 2 kauppaa, sillä on rikas mies ja 2 lasta. Sillä ei oo kyllä noussu raha hirveesti päähän, se ei kuvittele itestään liikoja. Mutta kyllä sekin välillä loukkaa mua... Pientä piikittelyä asioista, joista sen pitäis tietää olla piikittelemättä. Muutama viikko sitten istuin sen kanssa yli 30min autossa kahestaan, eikä me oikeastaan sanottu sanaakaan. Meillä ei oikeestaan oo mitään yhteistä mistä puhua.
Suoraan sanottuna musta tuntuu että N:n lapset on niin kiintyneitä muhun sen takia, koska mä annan niille jotain mitä ne ei saa äidiltään, eli huomiota. N ei osaa muuta kun leijua ympäriinsä nokka pystyssä, ja se tuntuu huomaavan aina vaan pienimmän lapsensa. Muut se huomaa vaan sillon kun ne tekee jotain väärää, ja sillon se akka on ihan hirveä. Se käy päälle kun ukkosmyrsky, paiskoo tavaroita, välillä huutaa ja sitten mutisee itekseen että miten lapset on niin perseestä. N myös patistaa sen vanhinta poikaa ihan liian moniin harrastuksiin, se poika on 11-vuotias. Se pelaa jalkapalloa, sählyä, laskettelee, pyöräilee ja uusimpana lisäyksenä listaan, N on ilmottanu sen ens vuoden avantouinnin sm-kisoihin. Mä en edes tiedä onko tossa kaikki, mutta mun mielestä tuossa on ihan liikaa. Se kuluttaa suurimman osan ajastaan harrastuksissa, eikä leikkimässä. Mun käy niin sääliks sitä poikaa. Oikeastaan kaikkia niitä lapsia.
Se minkä takia mä vihaan N:ää, on se että mä menetin lapseni 16-vuotiaana, ja pari vuotta sen jälkeen äitienpäivänä N sano mulle päin naamaa kaikkien nähden "Jotkut on vaan niin epäkypsiä ettei niille ikinä pitäis sallia lapsia" Kaikki jähmetty hetkeks paikalleen tuijottamaan sitä, ja se vaan hymyili sitä inhottavaa itseriittoista, nokka-pystyssä-hymyään. Siitä hetkestä lähtien mä oon päättäny kostaa sille jotenkin. Ja mikäpä ois parempi kosto kun voittaa sen omat lapset puolelleni? Siis on ne muutenkin tosi ihania lapsia, tykkään olla niiden kanssa ja ne minun, joten lyön kaks kärpästä yhellä iskulla. Ja se tuntuu toimivan. Mitä enemmän mä vietän aikaa sen lasten kanssa, sitä enemmän sitä tuntuu ketuttavan. Ja nyt kun asun mun porukoiden mökin naapurissa, missä isä viettää aikaa lasten kanssa, näen niitä vielä useammin.
Oon vähän harmissani siitä että mun ja A:n välit ei ole kovin läheiset. Vaikka se onkin ehkä vähän blondi välillä, se on rento ja mukava. Kun me nauretaan samaan aikaan, se kuullostaa ihan oudolta, koska meillä on ihan samanlaiset naurut. Olis kiva jos meidän välit vähän paranis.
N vois mun puolesta vaikka hypätä kaivoon.
Ai niin, kumpikaan siskoista ei oo pyytäny mua yhenkään lapsen kummiks. Kertoo ehkä vähän siitä, mitä mieltä ne musta on... No, ihan hyvä sinänsä, eipähän tarvii olla koko ajan ostelemassa lahjoja :D
