...Ja todellisuus iski vasten kasvoja. Jonkun aikaa oli ihan tosi hyvä olla, mutta nyt se alkaa taas hälvetä. kaikki menee vähintäänkin päin helvettiä taas, mieli tekee vetää pää sekasin ihan millä tahansa, mutta eipä taida onnistua kun ei ole rahaa. eikä ole lähiaikoina tulossakaan rahaa. lääkäri oli taas kussu kaiken eikä ollukkaan kirjottanu mulle sairaslomaan jatkoa, vaikka oli pitäny. sossun täditkin oli ihan mulkkuja eikä suostunu antamaan euroakaan. maanantaina taas lääkäri ja sieltä suoraan kelalle tod.näk... saa nähdä pistääkö se mulle uudet lääkkeetkin, kun ei näillä oikeen pärjää mitä mulle nyt on kirjotettu.. nukkumisesta ei tuu lasta eikä paskaa, ja jos se onnistuukin, herään ihan väsyneenä ja nuokun kaikki päivät vaan.
tulin taas porukoille viikonlopuks, koska mun pitää pestä pyykkiä... kun vaan jaksaisin. yhen koneellisen pesin jo tänään heti kun tulin tänne. nyt jäin taas yksin, enkä tiedä ollenkaan millanen tästä yöstä tulee kun nämä yhet päätti jättää mut yksin tänne... ihan kiva, paitsi että mun pää on sen verran huonossa kunnossa, etten saa ajaa autolla, kulkea yksin kadulla tai viettää öitä yksin... ja sitten on vaan pakko olla yö yksin... toooosi kiva. saa nähdä mitä yö tuo tullessaan, varmaan ainakin tyhjennän tuon lääkekaapin kitaani...
paniikki ja vainoharhaisuus alkaa hiipiä ympärillä kun pitäis yrittää rauhottua... ei tää paska vaan osaa loppua... toivottavasti saan maanantaina jotkut tyrmäysnapit niin sais edes joskus oltua rauhassa yksin ilman että tarviis pelätä.
tosin tää nappien syöminen on varmaan aikalailla tehny hallaa mun aivoille, koska en osaa enää ajatella tai edes puhua kunnolla. ihmettelen miten joku saa edes mun puheesta välillä mitään selvää... enkä mä muista yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti