Musta tuntuu että porukat ei oikeen arvosta sitä että oon täällä niillä... Tai siis, ei ne oo mitään sanonu mutta ei ne oikeen juttele tai huomioi mua mitenkään. Tosin se nyt ei oo kovinkaan epätavallista mutta kai ne ois halunnu että oisin ollu osastolla kauemmin ku sen 5 päivää... Oon tosin itekkin nyt tällä hetkellä sitä mieltä että lähin sieltä vähän turhan aikaseen pois kun oon ihan väsyny koko ajan. Ois ehkä pitäny odottaa että jaksais ees tehä jotain.
Mikähän siinä on kun en osaa päättää haluanko seurustella vai en... Ois yks tyyppi josta oon kiinnostunu tai noh, mähän rakastan sitä ja sen lähellä on niin hyvä olla että tuntuu välillä että oon ihan onnellinen... Sillon just ennen kun menin sairaalaan niin se tuli sitä edeltäväks illaks mun luo ja olin sen kainalossa koko sen illan ja itkinkin välillä, mutta siinä oli niin hyvä olla että lopulta mä jopa hymyilin. Sit se vielä peitteli mut sänkyyn ja odotti siinä vieressä niin kauan että nukahdin ja lähti vasta sitten. Lauantaina pitäis mennä sen kanssa leffaan kattomaan se uus Hobitti.
Yks toinen tyyppi on taas ottanu muhun yhteyttä ja se sano että se haluais mut mutta se meni viimekskin sen kanssa niin että se sääti monen eri tytön kanssa ja mä olin vaan yks niistä. Joten en nyt sitten luota siihen ollenkaan mutta ainakin se on sinnikäs... Laittaa koko ajan viestiä. Yks toinenkin laitto tänään viestiä että haluais nähdä taas ja että millon olisin menossa taas Jyväskylään... Sanoin etten tiedä mutta ilmottelen.
Mulle tulee joka päivä ihme ahdistuskohtauksia kun ajattelen yhtäkkiä kaikkea mikä on nyt menny vituilleen. Pitäis kai syödä noita rauhottavia...
Yleistunne nyt on sellanen kun yrittäisin elvyttää jotain mikä on kuollu jo aikoja sitten. Eli ei kovin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti