so tired of this all

masennuskausi... sillähän tänne tulee kirjoteltuakin taas. kalja edessä, puhelin vieressä... lassi laittaa viestiä että "nähtäiskö puoli 5". vastaan "juu käy", vaikka energia ja innostustaso on tällä hetkellä nollissa. haluan kyllä nähdä sen, mutten jaksa liikkua. ei vaan jaksa. ulkona paistaa aurinko ja näen viereisestä ovesta miten koira leikkii pihassa, miten joku voi olla masentunut tällaisena päivänä? noh, ilmeisesti voi. lisää kaljaa. pään sisällä on jo kolme päivää käyty taistelua: syönkö vai en. aamulla söin kauhallisen riisiä ja salaattia. turhia kaloreita. olisin pärjännyt ilmankin. eikä olis edes tehnyt tiukkaa. lassi pakottaa kuitenkin mut syömään kun meen sinne. kai se kertoo siitä että se välittää. mutta eipä sillä, ei kehumisesta mitään hyötyä ole. en opi ikinä rakastamaan itteäni tällasena. 66 kiloa, vitun läski! 20 pois niin voisin ehkä elää sen painon kanssa. mutta siihen menee aikaa, liikaa aikaa, mitä mulla ei ehkä ole. huomenna saan tietää millon on magneettikuvaus päästä. mulle riittäis tieto siitä miten kauan tätä paskaa jatkuu. kuolen joka tapauksessa kolmekymppisenä...