oon juonu jo kohta kolme viikkoa, lääkitys on vähän jääny... mut on yritetty pistää suljetulle taas lääkityksen alotukseen, mutta karkasin. porukoilla on rahat lopussa ja jouduin niille antamaan rahaa ruokaan. eihän sen näin pitäis mennä! oon niin väsyny kaikeen, lihakset on maitohapoilla pelkästä ajattelusta, oon lihonu ihan vitusti, en uskalla edes käydä vaa´alla... onneks edes lassi yrittää auttaa mua, mutta en uskalla kertoa sille kaikkeaa, silläkin menis niin yli tää mun touhu... edes isä ei halua enää olla tekemisissä mun kanssa ku oon niin pirun vaikea ihminen... juon kaljaa ja yritän saada kirjotettua kaikki mitä päässä pyörii, mutta ei onnistu. en vaan pysty enää antamaan mitään ulospäin. pakko mennä sisään... ei, pakko yrittää. pakko jotenkin saada tää kaikki ulos. luin tänään yhtä blogia ja menin ihan sekasin... teki mieli vaan mennä oksentamaan... tekee mieli lopettaa taas syöminen, jatkaa vaan juomista. en kestä olla selvinpäin. tulee liikaa kaikkea paskaa mieleen. oon lihonu. liikaa. eilenkin oli jo oksennus kurkussa kun jouduin kattomaan peiliin. tää ei mee nyt oikein. haluan toisaalta anoreksian takasin, toisaalta haluan olla ”normaali” vaikka tiedän itekkin etten koskaan tuu sellanen olemaan. vihaan tätä paskaa. jos voisin tehä sen kuolematta, hankkiutuisin eroon itestäni. ihmettelen miten kukaan jaksaa mua. (vittu mitä teiniangstia) oksetus. kalja auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti