miksei tästä tule nyt taas yhtään mitään... oon vaan koko päivän yrittäny kestää itkevää tyyppiä, jonka mielestä sillä on maailman kaikki ongelmat eikä kellään muulla oo mitään ongelmia siihen verrattuna... haluaa olla kaiken keskipiste... kun taas oikeasti haluan vaan olla yksin ja ajatella omia ajatuksiani... pää meni entistä enemmän sekasin lääkärillä käydessä, mulla ei oo mitään hajua mitä mun pitää tehä vai pitääkö tehä mitään... haluan mun kesän aikasen terapeutin takasin. se sentään osas puhua mulle kun ihmiselle, eikä vaan tuijottanu suu auki kun yritin jotain kertoa. se osas laittaa asiat järjestykseen mun puolesta, ja kerto aina ainakin kahdesti ja YMMÄRRETTÄVÄSTI kaiken mitä mun pitäis tehdä. mutta ei noista akoista oo mihinkään, ne vaan istuu ja voivottelee ja antaa lisää lääkkeitä. ei niitä kiinnosta puhua tai edes tietää mitään siitä, mikä tähän mun tilanteeseen on syynä. ne vaan kuvittelee että lääkkeet hoitaa kaiken. en varmasti syö niitä, en varmasti. en jaksa enää sitä pillerien pyörittelyä. ihan kun jaksaisin mitään muutakaan...