long time, no ocean

on menny taas aika kauan edellisestä tekstistä... oon alkanu kirjotella ihan paperillekin mun mietteitä ja tunteita, joten kaikki ei tule tänne esille. oon ollu nyt muutaman päivän porukoilla, en muista kuinka monta, enkä oikeastaan edes välitä. sain pestyä kaikki mun matot ja lakanat, mutta silti kämpillä odottaa vielä aikamoinen kasa pyykkiä. huomenna taidan lähteä sinne takasin, tää luonnon helmassa oleilu saa riittää, kun joka ilta alan vaan ahmimaan, koska täällä on ruokaa. joka ilta kun oon menny täällä nukkumaan, oon ollu ihan ähkynä, ja kun oon miettiny, mitä oon syöny päivän aikaan, alkaa ahdistaa ihan hirveästi. tosin oon alkanu juomaan taas teetä, mikä auttaa mua jaksamaan vähemmilläkin kaloreilla, ja tekemään muutakin ku makoilemista ja netissä oleilua, eli ei mun pitäis olla lihonu kovin paljoa. varmuuden vuoks taidan olla pari päivää punnitsematta itteäni... ihan vaan ettei tuu ihan toivotonta oloa, koska sellanen ahdistus on muutenkin tiedossa, kun meen kämpille, että huhhuh... saas nähdä miten sitten taas jaksan ku ei Lassikaan enää oo siellä yötä mun kanssa, vaan pitää olla yksin. tulossa siis pelottavia ja yksinäisiä öitä... niitä odotellessa, voisin raahautua sänkyyn kipeillä jaloillani jotka melkein kantaa...