Driving

Tuli pitkästä aikaa ajettua autolla tänään. Linkkejä kun ei menny niin oli otettava auto alle ja ihan hyvin se kai meni. Ainakaan en kolaroinu tai törttöilly muutenkaa, ainakaa en huomannu ite. Vähän meinas kyllä jännittää, eli ihan hirveesti oikeesti muttei kerrota sitä muille... 

Autoa tarvitsin siis siihen että pääsin täältä porukoilta käymään terapiassa toisella paikkakunnalla. Eipä siinä paljoa löpisty, tai no kyllähän nyt jotain mutta ei mitään kummempia. Tultiin siihen tulokseen että mun olis hyvä alkaa käymään toimintaterapiassa. Ens viikolla kuitenkin vielä ihan normi höpinätapaaminen, kattoo onko toimintaterapeutti ottanu mun hoitajaan yhteyttä siihen mennessä. 

Niin. Isä puhu mulle tuossa yks ilta että kyllä minäkin vielä löydän sen jonkun joka haluaa musta huolta pitää ja rakastaa yms lässynlää. En oikeen usko siihen enää. Prinsessaleikit on nyt leikitty ja paha maailma vastaa. Paha noita-akka löytyykin peilistä ja prinssit onkin lohikäärmeitä. Siitä huolimatta huomaan aika-ajoin keipaavani parisuhdetta. Melkein se ja sama, kenen kanssa, kunhan olis edes joku. Kuullostaa todella väärältä mutta siltä nyt tuntuu. Toisaalta taas nautin yksinäisyydestäni, kun ei ole kukaan huohottamassa niskaan ja määräilemässä kenen kanssa saan aikaani viettää ja kenen kanssa en. Varsinkin kun kaikki ne harvat kaverit joita mulla on, sattuu olemaan jätkiä. En voi sanoa niitä miehiks koska ne ei ole vielä ansainnu sitä nimitystä. Kumma miten kauan tuon vastakkaisen sukupuolen edustajilla kestää kypsyä. Toisaalta se on ihan hyvä asia ettei ne ole vielä miehiä, koska miehet on aika pitkästyttäviä. Tuskin yksikään kavereista olis ollenkaan samanlainen jos olisivat jo kypsyneitä. Pieni lapsellisuus on aina plussaa!