...oli taas harhoja... hahmoja, enimmäkseen kasvoja ja siluetteja... niitä oli joka puolella. ne yritti päästä mun pääni sisälle. (tai siltä ainakin sillä hetkellä tuntui. näin jälkeenpäin ajateltuna se on ihan täyttä paskaa, eihän mua kukaan jahtaa, eikä siellä ollu muita kun minä.) asun siis yksin, pelkäsin koko ajan. oli sellanen tunne, että siellä kämpässä oli joku muu, tai oikeastaan, että siellä oli paljon henkilöitä, jotka yrittää tehdä mulle pahaa. kuulin niiden huudon ja supinan pääni sisällä. käperryin peiton sisään, istuin nojatuolissa sikiö-asennossa ja kirjoitin paperille: "vie ne pois vie ne pois vie ne pois..." monta kertaa, sitten yhtäkkiä, puolihuomaamatta: "tai ne vie mut!" lähdin pois kotoa, kävelin keskustaan ja pyysin kaverin paikalliseen baariin. istuin siellä juomassa vettä ja batterya, mutta se yksinäisyys alkoi ahdistaa, pelkäsin "Niiden" tulevan taas. pyysin toista kaveria paikalle. se pyysi mut grillille, missä oli. menin. tärisin, niinkun olin tärissyt jo monta tuntia. kun pääsin kaverin lähelle, purskahdin itkuun ja heittäydyin halaamaan sitä. "mä oon ihan vitun sekasin!"
kun pääsin taas kämpälle, olin jo ottanu 3 rauhottavaa lääkettä.
menin sänkyyn, laitoin vielä muutaman viestin kavereille ja nukahdin.
vieköön uni kaiken pahan pois.
edes hetkeksi kaikki häviää.
edes hetken olen turvassa.
"normaali."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti