my little halo

viimeinkin ihminen, joka haluaa kuunnella ja auttaa... tänään tiedossa vuodatusta ja itkua olkapäätä vasten. eilen mulla ja isällä meni välit poikki, koska olisin odottanu siltä pikkusen kypsempää ja reilumpaa käytöstä, mutta ei. se kohtelee mua edelleen samalla tavalla kun sillon, kun olin jotain 13-vuotias. enkä edes tehny mitään väärää, yritin kerrankin olla vastuullinen... mutta eihän se sille kelvannut. ilmeisesti se pitää mua täydellisen epäonnistuneena virheenä, joka ei ikinä tee mitään oikein, ja josta ei ikinä tule mitään. mun pitäis ilmeisesti mennä naimisiin, omistaa kaks firmaa, juosta maratooneja, hankkia 3 eri tutkintoa ja tehä neljä lasta, ennen kun se kunnioittais mua edes vähän... ei se ymmärrä että tällä hetkellä kaikki mun energia menee hengissä pysymiseen ja siihen, että pidän itteni kaukana puukoista ja silloista...