window to past

katselen lasten leikkejä ikkunasta ja toivon, että ne ei tule koskaan tuntemaan ketään samanlaista kun minä. ettei niille käy niinkuin mulle. sekotan vaan kaiken. sotken ja tuhoan. se olen minä. mutta joskus olin kuin nuo lapset, huoleton ja omasta mielestäni aikalailla hyvä juuri itsenäni. kun saisi ne ajat takasin... mut ei, se on mahdotonta.