dreams...

oon jotenkin saanu itteni vihdoin liikkeelle ja jopa ajattelemaan elämistä. oon miettiny, mitä haluan tehä työkseni, saanu vähän unelmia koottua ja rakenneltua. MUTTA... mutta mutta... en tiiä pystynkö ikinä toteuttamaan niitä. eihän musta oo töihin eikä mihinkään muuhunkaan. ellei joku hullu halua maksaa mulle siitä, että teen kotona sitä mitä jaksan ja pystyn, mun tulevaisuus on toivoton. tai noh, oikeastaan sitä ei oo ollenkaan. haluan tehä jotain luovaa, suunnitella vaatteita, valokuvata ja tehä tauluja puusta ja maalaamalla, mutta eihän sellasella tuherruksella elä. pitäis tyyliin muuttaa Tokioon tai New Yorkiin, että saisin edes vähän rahaa siitä mitä teen. mutta enhän mä voi mihinkään lähteä. ensinnäkään mulla ei oo rahaa ja toiseks en vaan pysty lähtemään yksin mihinkään kauas, ainakaan sellaseen paikkaan, mistä en tiiä yhtään mitään. haluaisin kyllä, mutta ei musta oo siihen. haluaisin avata näyttelyitä, ottaa kantaa asioihin omalla tavallani, töiden kautta, mutta eihän tällasessa tuppukylässä sellasta voi tehä, ei ainakaan elääkseen. en halua mihinkään tehtaaseen liukuhihnalle tekemään 8 tunnin päiviä, joka päivä samaa. kun vaan keksis jonkun tavan saada rahaa jotenkin muuten. mun pää hajoaa tätä ajatellessa, vaikka oon vielä koulussa, ku en oo saanu sitäkään päätökseen vielä. en halua enää olla tyhjänpanttina ja istua kotona tekemättä mitään, oon jo niin kyllästyny siihen. miksei elämä vois olla helpompaa?