erämaassa

mun mielenterveys leikkii hippaa mun kanssa. miten sen nyt selittäis... noh, joka tapauksessa oon menossa huonompaan suuntaan. pahasti.

syömishäiriö nostaa päätään ja minä tuen sitä, koska ilman sitä on turvaton olo. se taas johtuu siitä että mun mieleen on tunkeutumassa uusi pikku ystävä: skitsofrenia.

ei se nyt sinällään ole niin uusi, onhan näitä oireita ollu jo pidempään. ne vaan voimistuu. päivittäin luulen että joku seisoo mun takana, valmiina tekemään jotain.

en oo käyny ulkona noin viikkoon. en halua. siellä ei oo turvallista. siellä mut voidaan nähdä. kuka näkee? -en minä tiedä. ihmiset...

kontrollin tunnetta antoi alkuviikolla lyhyt maniajakso, jolloin siivosin koko kämpän, kirjaimellisesti nurkkia myöten. joka sentin. kun siivoaminen loppu, loppu kontrollikin. siks lopetin syömisen.

5-6 päivän sisällä syöny yhen ruispalan, paketin nuudeleita ja yhen suolakurkun. siitäkin on nyt jo 2 päivää. ehkä jos ens viikolla yrittäis syödä taas jotain. tuskin haluan. ei, en halua.

rakentelen taulukoita, merkintöjä... kymmeniä merkintöjä. ei kuitenkaan tarpeeksi. mikään määrä taulukoita ei riitä kuvaamaan num pääni sisältöä.

lääkkeitä... kymmeniä niitäkin. ei ne auta. ne pillerit vie multa nälän, tajun ja muistin, antamatta mitään tilalle. en silti lopeta. niiden kuuluu auttaa. niitä pitää syödä tai menetän kontrollin. joka aamu ja ilta samat rituaalit.

aamu: ylös, vessaan, vaa'alle, lääkkeet kurkusta alas, uudet lääkkeet valmiiks shottilasiin, treeniä hikeen japoltteluun asti.

ilta: taulukot on täytettävä, vessaan, lääkkeet kurkusta alas, uudet taas shottilasiin, treeniä niin kauan että ei enää pysty liikkumaan rauhottavien takia.

päivät vietän koneella ja treenaten. ei mene tuntiakaan päivästä etten tekis jotain liikkeitä. etin netistä kuvia, thinspiraatiota. luen anoreksiablogeja, googletan pro anaa. imen kaiken sen tiedon sisääni, jokainen yksityiskohta tuosta tappavasta sairaudesta, ja minä hullu haluan sen mieluummin kun olisin oma itseni, kohtaisin itseni.

mielenterveyteni koittaa jahdata minua, se huutaa minua huomaamaan sen, mutta minä juoksen karkuun, pois sen ulottuvilta. en halua että se saa kiinni. mieluummin täytän itseni tyhjyydellä.