tajusin tarvitsevani elämänmuutoksen. tarviin enemmän liikuntaa, enemmän tekemistä noin yleensäkkin ja jonkun harrastuksen, kaikkien bloggailun ja päiväkirjojen ja leikekirjojen lisäks. ehkä alan leipomaan. tänään selaillessani keittokirjojani löysin joitakin kauan sitten unohtamiani reseptejä ja leivonnaisia, ja aion kokeilla niitä lähitulevaisuudessa. eihän se toki käy yksiin mun laihduttamisen kanssa, mutta kuka sanoo että mun pitäis ne kaikki syödä? voihan ne aina pakastaa ja ottaa esille vieraita varten tai kun rahat on loppu. :)
oon myös löytäny uuden innon omasta kropasta ja ulkonäöstä huolehtimiseen, joten alan sitäkin sisällyttämään joka päivään. hampaiden pesu on ollu yks mun kompastuskivi, ja nytkin mulla on aika iso reikä yhessä hampaassa, joten oon tänään syöny purkkaa, pessy hampaat kahdesti ja käyttäny lankaa kolmesti. :) täytyy sanoa että nyt on kyllä puhdas suu. ientulehduksen takia se tunne ei kestä kauaa, kun suuhun tihkuu verta ikenistä lähes koko ajan. :/ mutta kyllä sekin vielä paranee.
aion laittaa ehkä vaatekaappinikin uusiks, koska tällä hetkellä mulla on yks ainoa ehjä paita, yhet rikkinäiset farkut jotka mulle sopii, lökäpöksyt joissa oon aina kotona, eikä yhtään pitkähihaista paitaa. tää on siis aika helvetin noloa. mulla ei myöskään oo yhtään ehjiä pikkareita, sopivia rintsikoita tai ehjiä kenkiä. en ymmärrä miten oon päästäny itteni näin huonoon jamaan ettei mulla ole edes vaatteita. täytynee pyytää joululahjaks lahjakortteja vaatekauppoihin ja ehkä myös sisustusliikkeisiin, koska me tarvitaan makuuhuoneeseen verhot ettei naappurit näe ihan kaikkea(nykyiset verhot ei auta mitään), ja kaikki lakanatkin alkaa olla jo loppuun kuluneita reikäsiä riepuja, kuten myös pyyhkeet.
meidän olkkari on tätä tasoa, kaikki muu taas noin kymmenen säätyluokkaa alempana. oon samalla ylpeä että me pystytään kuitenkin pitämään jonkinlaista imagoa yllä, mutta kaikki sen taakse kätkeytyvä loputon pimeys ja epätoivo yrittää sinnikkäästi tulla esiin sen takaa. aion nyt tämän ja joulukuun aikana alkaa tekemään rankkoja päätöksiä ja muutoksia tän asian suhteen, koska kohta meillä ei ole enää mitään jäljellä jos tää jatkuu näin. apuahan siihen tarvitaan, ja nyt oon valmis nielemään ylpeyteni ja ottamaan sitä vastaan. oon vihdoin valmis avaamaan itteni muille ihmisille, vaikka tiedän että sen seuraukset ei kaikki tule olemaan hyviä. oon kyllästyny olemaan vastuuton, oon kyllästyny olemaan ongelmatapaus, oon kyllästyny olemaan se macho.muija joka tappaa kaikki jotka suututtaa sen. tästä alkaa uus minä, se todellinen minä.
ensimmäinen saavutettavissa oleva tavoite on tietysti tulla kauniiks ja tyytyväiseks itteeni. ja sillä tiellä ollaan jo. joka päivä lähempänä sitä tavoitetta, joka päivä vähän pienempi. :)



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti