haluaisin vähän enemmän äksöniä elämään. tuntuu vaan tylsältä istua aina kotona ja himmailla täällä ympäriinsä. tuntuu ettei tää oo oikeen elämää.
tajusin myös ettei mulla ole kavereita. taaskaan. oon vaan kulkeutunu erilleni kaikista ja kaikesta. en jaksa enää juosta joka viikonloppu baareissa ja jutella tuntemattomille kun parhaille ystäville, teeskennellä olevani jotain mitä en ole.
hiljaisempi elämä sopii mulle, mutta ei ehkä ihan näin hiljainen. olis kiva jos olis vaikka yks tai parikin ihan omaa, oikeeta kaveria, joiden kanssa vois käydä esim. kahvilla tai shoppailemassa tai jotain. mulla vaan ei ole sellasia, ei minkäänlaisia.
onhan mulla mun poikaystävä, mutta en silti halua olla jokaista hetkeä sen tai sen kavereiden kanssa. haluan omankin elämän enkä elää vaan sen elämää.
tosi hankala ja monimutkainen, ristiriitainenkin juttu, jota en osaa selvittää. kaipa aika näyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti