laskujen jälkeen jäi jäljelle 90. liian vähän, mutta onneks ei tarvii maksaa kaikkea elämistä yksin kun täällä asutaan. tulee taas loppukuusta vähän lisää ja toivottavasti tulee se takuuvuokrakin enimmäkseen takasin, vaikka se avain onkin hukkunu. pelkään eniten sitä miten paljon ne siitä avaimesta ottaa.
jotenkin ihmeen vähän stressiä. kissoja on ikävä. ne on ollu mun vanhemmilla jo aika kauan. äiti tuo ne kuulemma tänään tai huomenna tänne. toisaalta ei jaksais odottaa mutta toisaalta on ihan mukava kun ei oo muita huolehdittavia kun koira. sitä onkin tullu lellittyä ihan hirveästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti