dodging bullets

HUH. yhellä puhelinsoitolla selvis monta asiaa ja saatan ehkä jopa tienata vähän rahaa, plus ainakin yheks viikonlopuks on selviytyminen taattu plus näen pitkästä aikaa siskon lapsia, mikä on aina mahtavaa, enemmän tai vähemmän. ens viikon loppuna me pakataan siis kissat matkaan ja mennään mun vanhempien luo, auttamaan äitiä lasten kanssa, ehkä saadaan jotain muutakin työtä siinä sivussa ja saadaan lainaks melkein kaikki mitä me tarvitaan noin tavarapuolelta pikkujouluihin. 

edelleen ahdistaa kyllä todella paljon raha pääasiassa, koska mulla ei oo hajuakaan miten selvitään edes siihen viikonloppuun asti. tiistaina tosin on se sossun aika ja sieltä saattaa herua jotain aika piankin, mutta sen varaan en menis laskemaan. joten huominen mukaan luettuna meidän pitäis selvitä 9 päivää alle sadalla eurolla. eihän se pahalta noin kuullosta, mutta kun otetaan huomioon 6 kissaa, kirjaimellisesti tyhjät kaapit, lääkkeet joita tod.näk. pitää ostaa lisää ja se, ettei joustovaraa ole yhtään, on toi tehtävä aika hankala. varsinkin kun meillä toinen osapuoli polttaa päivässä vähintään askin röökiä plus vielä se mitä toinen polttaa... puolet rahoista menee jo pelkästään siihen perkeleen röökiin...

mun pitää tosiaankin ottaa meidän talous omiin käsiini. en oo ennenkään pitäny siitä miten muut käyttää mun rahat, enkä pidä siitä nytkään, joten ens kuusta lähtien tai ainakin heti kun nää polttavimmat vaikeudet on ylitetty, otan rahat omaan haltuuni. minä käyn kaupassa, minä maksan laskut ja minä päätän mikä on pääprioriteetti ja mikä ei. mä osaan pitää asiat tasapainossa ja pään pinnalla, mutta se vaatii sitä että saan kaikki langat käsiini eikä mulle mukista vastaan, koska se vaatii kikkailua ja väistöliikkeitä. perkele että elämä osaa olla hankalaa, ainakin rahan suhteen mutta onneks oon oppinu pihistelemään sieltä täältä jo yli 4 vuoden ajan joten tiedän mistä voi ottaa että toisaalle saadaan lisää. 

mun täytyy keskustella vakavasti murun kanssa tästä asiasta ja tarpeen tullen oon kyllä valmis heittämään sen ulos että viesti menee perille. se tuntuu elävän vähän kuplassa, ja oon antanu sen jatkua liian kauan, se kupla pitää puhkasta. kyllähän se tän kaiken itekkin tietää, mutta ei vaan halua myöntää sitä. lähinnä itelleen. se on vähän ylpeä ihminen niinkun minäkin. kumpikaan ei halua myöntää että joku mättää, ennen kun on ihan pakko. nyt mä en halua joutua siihen tilanteeseen että olis pakko, vaan haluan kääntää suunnan jo ennen sitä. ja murun olis parempi totella kun sanon. :D