menneisyyden kummitukset kävi viime yönä kunnolla päälle... näin unia, paljon unia. asioista joiden olis pitäny tapahtua, asioista joiden haluan vieläkin tapahtuvan, mutta jotka ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan.
unissa ne asiat on todellisia. unissa olen onnellinen. viime yönäkin huusin ja itkin onnesta, halasin ja suutelin... aamulla todellisuus tuntuu murskaavalta.
muserrun pikkuhiljaa ajatellessani elämääni nyt, millainen siitä olisi voinut tulla, missä voisin olla nyt...
ihan sama vaikka kuolisin nyt, mennyttä ei voi muuttaa ja nykyisyyden kanssa ei jaksa edes yrittää taistella.
ranteet auki ja hautaan, loppuispahan valitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti