Sisua

meidän koiran nimi on siis Sisu, jos se ei oo vielä tullut selväksi. tuossa se tuhisee mun selän takana lattialla. se on vahtinu mun unta koko yön, paitsi sillon kun kulta käytti sitä pihalla. en tiiä mikä siinä on, mutta mä saan koirat vaan tajuamaan melkein heti että minä oon pomo. tuokin tajus sen melkein heti, vähän aikaa meni kun oli uus paikka ja ihan vieraat ihmiset, mutta kun se rentoutu niin tajus kyllä että kuka määrää. Joonaa se vähän tahtoo vielä testailla.

siinä se on <3

mulla varmaan kestää vähän aikaa totutella siihen ajatukseen että meillä on koira. oon pitkän aikaa vähän jopa inhonnu niitä, lähinnä sen takia kun mulla meni niin pahasti hermot siihen ensimmäiseen koiraani, mutta tää on sen täys vastakohta. tää on ällistyttävän rauhallinen, ei jahtaa kissoja ollenkaan ja kuuntelee tosi hyvin ainakin mua, vaikka en oo vielä edes päässy alkuun sen kanssa. 

siinä Niilon kanssa <3

huomenna tai noh, tänään, alan testailemaan mitä tuo koiruus osaa käskystä ja mitä sille pitää vielä opettaa. ainakin pari käskyä tuli lenkillä jo selväks mitä pitää opettaa eli "jätä se" ja "kierrä" mutta ne nyt tuskin tuottaa mitään vaikeuksia. se nimittäin alko jo tajuamaan jutun juuren siinä lenkin loppupuolella että mitä "jätä se" meinaa, vaikka luonto väittääkin juoksuaikaan jotain ihan muuta ja kovaa. :D sekin murhe loppuu sitten jos tuon leikkauttaa, mikä tehdään mahdollisimman pian, heti kun on rahaa.

vähän jos ruokaa...

Sisu ei edes yritä pomottaa kissoja ja jättää niiden ruuatkin rauhaan. yön aikaan kuulemma kerran koitti saada kissanruokaa pakastimen päällä olevalta lautaselta mutta jätti senkin sitten kun kiellettiin. on kyllä niin hienosti alistunu koira että ei vois melkeinpä parempaa toivoa. ainoa huono ja surullinen puoli on se, että edellinen omistaja kuulemma potki sitä. :( ja sen huomaa Sisusta ihan selvästi. alkuun se oli koko ajan pää alhaalla ja korvat litassa "anteeks-anteeks-asennossa", mutta nyt kun se on huomannu ettei sitä kukaan täällä satuta niin on alkanu jo vähän reipastua, eikä enää ole koko ajan sellanen. tosin aina kun sitä kieltää, edes vähän niin heti sillä menee taas se asenne päälle, mutta eiköhän se tuosta tokene ajan mittaan. alistuvahan koiran pitää olla, mutta sen pitää olla tyytyväinen alistuneena, ei pelokas.

heräsin viiden aikaan Sisun tuhinaan enkä sen jälkeen oo saanu unta. en tiiä valvonko vähän aikaa vai yritänkö väkisin saada unta. jos olisin hetken ylhäällä ja sitten kun alkaa väsyttää niin meen nukkumaan. 11 tuntia siihen kun kaiken pitää olla valmista, ja noin 24 siihen että juhlinta loppuu. en mä jaksa olla niin kauaa hereillä putkeen! varsinkaan kun mulla on aamupäivällä ja päivällä ruuanlaitto, viinojen osto ja koiran lenkitys hoidettavana. noh, onneks illalla ei tarvii palvella ketään, paitsi koiraa pitää käyttää ulkona. :) ja ite pitää ottaa iisisti ja koittaa nauttia seurasta ja juomasta. :)