tää kaikki tuntuu olevan mulle taas ihan liikaa. en tiiä, ehkä tähän koiran vaatimaan aikatauluun pitäis vaan totutella, mutta ei se oikeen tunnu onnistuvan.
hereillä ollessa oon tosi väsyny, ihan kun en ollenkaan paikalla, ja nukkuessa mun unet käy joka yö todellisemmiks. vaikka nukunkin huonosti, ne unet on niin todellisia ja turvallisia, että en halua herätä niistä. unessa ollessa ne on mulle todellisuus. vaikka niissä ei olekkaan mitään järkeä. ja joka yö näen samoja unia, tai jatkoa edellisen yön unista. se on niinkun mä eläisin vaan siellä unessa, ja todellisuus olis vaan jotain pakollista, mitä joutuu tekemään päästäkseen takasin sinne uneen.
ajattelin tänään että en mä jaksa. ei se ole kaikki tuon koiran tulon syytä, se johtuu myös siitä että nyt olis niin paljon kaikkea järjestettävää, etten mä vaan yksinkertasesti jaksa sitä kaikkea.
alle kolme viikkoa niin meidän pitäis olla jo uudessa paikassa tavaroiden kanssa... ei tule onnistumaan. ei, jos en saa apua järjestelyissä.
mun ajatukset ei nyt vaan rullaa ollenkaan. oon tosi turhautunu ja väsyny ja masentunu. oon ollu viime päivinä tosi sulkeutunu, en oo puhunu oikeastaan mitään. en vaan keksi mitään sanottavaa kun mun pää on niin jumissa.
pitkästä aikaa mieleen tupsahti osasto. en mä sinne kuitenkaan mene, mutta tuli vaan mieleen. mä tarviin lomaa elämästäni. ehkä ne unet on just sitä. mutta eihän ikuisesti voi nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti