bloggailu on jääny vähän vähemmälle, koska koneeni on täys paska.
mitähän tässä nyt selittäis, huoh. no joo, oon porukoilla käymässä pitkästä aikaa, ja mut jätettiin taas yksin... voi kyynel! eilen illalla mietin asioita, varsinkin mun välejä perheeseeni, noh eihän siinä voinu muuta kun itkeä. oon edelleen katkera kaikille muille mun perheenjäsenelle, paitsi vanhemmalle isoveljelle. mikään ei voi korvata niitä menetettyjä muistoja ja varsinkin menetettyä lapsuutta. nyt kun katon miten esim. isä jaksaa touhuta mun serkun lapsien kanssa vaikka kuinka, tulee vaan mieleen että miksei se tehny mun kanssa mitään tuollasta... tai siis... mikä mussa on vikana kun ei se halunnu viettää aikaa mun kanssa edes sillon kun olin pieni? nythän sen ymmärtää, koska oon hullu. ( siinäkin sellanen jännä juttu että äiti tuntuu brassailevan mun hulluudella jokaiselle vastaantulijalle, kun taas kaikki muut käyttäytyy kun mulla ei mitään ongelmia ois koskaan ollukkaan. oikeastaan ne käyttäytyy niinkun mua ei olis koskaan ollu...)
no mutta, tuollanen pieni avautuminen, en jaksa nyt kaikkea kirjottaa kun pää hajoaa pelkästä ajattelemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti