love, hate & other drugs

ahdistaa niin etten tiedä miten päin olisin. huomenna mentävä taas junaan. pois täältä. takaisin kotiin. kumpa pääsisin jo nyt. haluan oman sängyn turvaan, peiton alle, kissat vierellä. ja toinen puoli huutaa, että haluaa pään täyteen, sekasin ja ihan vitun sama millä... eilen huomasin jo ettei se ole hyvä idea. otin yhden pamin, (joka ei saa varmaan ketään kunnolla sekasin...) rauhottuakseni, koska meinasin alkaa riehumaan... siitäpä kauhea haloo ja haukut tuolta yheltä, oon kuulemma narkkarihuora ja täysin arvoton. tuskimpa se sitä ihan noin tarkotti, mutta silti... enkä saanut edes anteekspyyntöä. sitä odotellessa... en muuten ole syöny täällä ollessani muuta kun parisen kymmentä lihapullaa. ei ole edes nälkä.