en voi sanoin kuvailla kuinka tyytymätön mä olen elämääni. ja kuinka paljon vihaan toista siskoani. se ihminen vaan saa mut aina niin huonolle tuulelle koko päiväks että ei mitään rajaa.
tänään oli siis kyseisen siskon keskimmäisen pojan 5v synttärit ja kävin siellä. lapset oli ihania ja kaikki muut jutteli mun kanssa, jopa siskon anoppi, mutta ei sisko. katto vaan pahasti, murahteli eikä edes kattanu mulle asti pöytää vaan alko aukomaan päätään siitä kun istuin pöytään muiden aikuisten seuraan. join sitten puolet mehulasistani ja häivyin sohvalle tasokkaampaan seuraan eli lasten kanssa juttelemaan. myöhemmin kävin syömässä pienen palan kakkua ja kannoin sitten lautaseni keittiöön ja sanoin siskolle "kiitos" ja tämä vaan tuhautti nenäänsä, murahti ja käänti päänsä pois kun olisin jotain törkyä. että tosi kiva. olis edes kiva tietää miks se käyttäytyy noin naurettavasti mua kohtaan. koskaan sille mitään tehny ja silti pitää kohdella mua kun paskaa. kaikkeni oon sen kersojenkin puolesta tehny, vahtinu niitä joskus jopa kaks päivää putkeen ilman että olisin edes kiitosta siitäkään hyvästä saanu. vitun kersamainen akka, yli 30v ja käytöstavat pahemmat kun 4v kakaralla joka ei kuuntele ollenkaan. ja kehtaa vielä yrittää päteä joka asiaan...joo ehkä riittää tästä aiheesta.
mutta siitä elämään tyytymättömyydestä... tuntuu etten oo saanu mitään aikaseks. enkä kyllä ookkaan. tekis mieli tappaa itteni niin saisin edes jotain aikaan. huolestuttavaa tässä on se että oon niin tunteeton paska että saattaisin tylsyyksissäni jopa tappaakkin itteni ihan vaan huvin vuoks... en siis oo masentunu tai mitään, oon vaan tyytymätön elämänlaatuuni. kyllähän elämässäkin pitäis olla palautusoikeus? jos tappais ittensä ja syntyis uudestaan vaikka planktonina... elämä ois helppoa. uis vaan ja söis ja kakkis. odottais syötäväks tulemista ja syntyis taas uudestaan ku joku pistää poskeensa. helppo elämä. oon kateellinen planktoneille.
huomenna meen takasin kotiin. lähen varmaan heti kun herään. en halua olla täällä. ei oo kotoisa olo täällä ollessa, vaikka lapsuudenkoti onkin. oon kai kasvanu täältä ulos. tai sitten täällä on vaan niin tylsää. telkkaristakin näkyy yks kanava vähemmän kun kotona. ulkonakaan jaksa käydä.
masennuskausi tulossa, ei epäilystäkään. noh, jospa tänä vuonna pysyis iho ehjänä..........
p.s. meille tulee venäjänkääpiöhamsteri. :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti