masennus ja tyytymättömyys alkaa vaan lisääntyä... tekis mieli tehä itelleen jotain, en vaan tiiä mitä. tekis mieli laulaa... en kehtaa... kai. no kehtaan. vituttaa vaan. en tiiä miks. tekis mieli käpertyä johonkin pimeään nurkkaan koneen ja partaterien kanssa. ja pillereiden ja kaljan. siitä tulis nättiä jälkeä.
inhoan itteäni nyt ehkä syvällisemmin kun koskaan. vihaan ulkonäköäni, pyrkimyksiäni, käyttäytymistäni, vaatteitani, tavaroitani, saamattomuuttani, mielipiteitäni, vertani joka virtaa mun suonissani... kaikkea, mikä tekee minusta minän.
kuuntelen mansonia ja toivon olevani joku muu, jossain muualla, jossain toisessa elämänvaiheessa. vihaan elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti