en saa unta. toinen kituu hammaskivuissaan sängyssä enkä minä halua kuulla. haluan nukkua. viime yönä menin psykoosiin pitkästä aikaa ja se oli ihanaa. olisin halunnut jäädä sinne.
mulla on oma maailmani unissa, ja se on kaunis. viime yönä ahdisti, mutta se meni ohi ja sen jälkeen koin jotain niin kaunista, etten osaa kuvailla sitä sanoilla. olin koulussa, mutta en ollut. olin kaunis, tavoittamaton ja synkkä, silti pirteä. koristelin alttaria keskelle pitkää, leveää ja korkeaa marmorikäytävää. se oli niin kaunista.
vähän sen jälkeen menin yhteen huoneeseen, jossa oli "opettaja" mies, jolla oli pitkä pukinparta ja keltainen viitta. minä leijuin katon rajassa. viitta alkoi sekoittua ympäristöön ja me pyörimme ympyrää. mies uhkaili minua, mutta tiesin sen olevan vain koe, joten pidin pintani. ympärillä pyörivä värien kirjo yltyi pyörremyrskyksi kunnes yhtäkkiä kaikki pysähtyi. miehestä ei ollut jäljellä kuin kasvot, käsi ja viitta. hän katsoi minuun osoittaen samalla minuun päin kädellään. sain hyväksynnän ja mies katosi.
jäin yksin kaiken sen värienkirjon keskelle, leijumaan niin kevyenä ilmassa, kuin olisin ollut höyhen. palasin koristelemaan alttaria ja tiesin siitä tulevan kaunis. olin kuin transsissa. oloni oli kevyt, olin ylpeä koristuksistani ja olin iloinen. pakkasin laukkuni ja lähdin ovesta ulos, katosin kirkkaaseen valoon ja heräsin uuteen uneen, josta en muista mitään.
haluan maailmaani, omaan turvapaikkaani. en kuitenkaan tunnu pääsevän sinne tänä yönä, en ainakaan tällä menolla. mahaankin sattuu kaikenmaailman pillerien popsimisesta. jos kuitenkin yrittäisin vielä. kyllä se uni tulee jossain vaiheessa, pakkohan sen on tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti