masennus... vanha ystäväni päätti tulla taas pilaamaan elämäni. noh, onpahan jonkinlaista vaihtelua elämään.
tänään en edes jaksanu vääntää vaatteita päälleni.
haluan pois. kuolema tuntuu järkevältä ratkaisulta, helpoimmalta ainakin. en usko että tää tästä yhtään paremmaks ikinä muuttuu, joten turha edes yrittää.
vihaan itteäni, valintojani, elämäntilannettani, melkein kaikkea. ja se mitä en vihaa, tuntuu yhdentekevältä. oon takasin tässä tunteettomassa tilassa millon mikään ei tunnu miltään.. kodikasta.
haluan vaan hautautua yksin johonkin pimeään koloon ja kuolla sinne. tai ainakin viettää siellä niin kauan aikaa että tuun lopullisesti hulluks niin ei tarvii enää koskaan ajatella mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti