setä kävi vaimonsa kanssa täällä. oli kiva nähdä pitkästä aikaa. istuttiin, juteltiin ja juotiin kahvit. kerrankin täällä ollessa joku puhuu mulle. isä oli täällä kans sen aikaa ja lähti sitten taas johonkin. kiva kun kukaan ei oo yhtään kiinnostunu mun kanssa ajan viettämisestä täällä... -.-"
sain sähköpostin että saisin alennusta tiibetinmastiffin pennusta 250e... tekis mieli ottaa tarjous vastaan, mutta en voi kun ei tuo anoppi halua enempää eläimiä meille. sen talohan se on... harmittaa vaan koska toi meidän koira tarviis jonkun leikkikaverin. minäkään en jaksa aina leikkiä sen kanssa.
mieliala alkaa taas menemään alaspäin. harmittaa vähän kaikki. ei kuitenkaan oo ihan toivoton olo, mutta pelkään luisuvani taas masennukseen. täytyy vaan yrittää jaksaa.
en saanu aikaseks käydä tavaroitakaan läpi, en vaan oo kiinnostunu mun kamoista. vois myydä vaan kaikki pois, pääsis helpommalla. täytyis äitin kanssa jutella siitä jos se ottais kirpparipöydän mun puolesta täältä ja hoitais kamat myyntiin. mun pitäis kyllä hinnoitella ne ite kun äitillä ei oo hajuakaan kuinka arvokkaita tavaroita ne on.
haluan eroon kaikesta turhasta ja jättää jäljelle vaan tarpeelliset. onneks niitä ei oo kovin paljoa. mieluummin liian vähän kun liikaa. pääsen sitten niillä myyntituloilla ostamaan tarpeellisia tavaroita lisää. en vaan jaksa tätä sotkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti