crashing down

ahdistaa. oon ollu taas koko päivän kotona. heräsin kun terapeutti soitti, heti alko vituttaa. muuta en oikeen tästä päivästä muista, paitsi sen että vähän aikaa sitten iski hirveä ahdistus siitä miten paljon tavaraa mulla on makuuhuoneessa. revin kaikki alas seiniltä ja vein muutamia tavaroita kaappeihin ja muualle piiloon. alan seota varmaan lopullisesti, eikä siihen auta mikään, eikä sitä voi pysäyttää. oudointa tässä on se, etten halua tappaa itteäni. haluan vaan hautautua omaan epätodelliseen ja sekavaan maailmaani. en jaksa enää välittää muista en mistään mitä ympärillä tapahtuu. haluan vaan olla oman pääni sisällä, niinkun oon ollu jo muutaman viikon. haluan hävitä pääni sisään, upota ajatusteni syliin enkä enää ikinä nousta sieltä. vaikka tiedän, että kaikki siellä on harhaa, se tuntuu todellisemmalta kun tää niin kutsuttu maailma. mikään siellä ei ole feikkiä. kaikki on totta, eikä valhetta edes tunneta. siellä kaikki on aidosti joko hyvin tai huonosti. ainakin tiedän varmaks kaiken mitä tapahtuu. haluan sulkeutua sinne, en halua enää ulos.