ihan jännä päivä ollu tänään, erilainen. luulin viettäväni tän päivän yksin taas niinkun kaikki muutkin päivät, mutta kaverit tuli käymään tuosta naapurista ja sit hengailtiin, pestiin pyykkiä ja käytiin kaupassa. söin ihan liikaa, kolme sämpylää tuorejuustolla ja appelsiinin. nyt sitten sattuu mahaan ihan kivasti... olis voinu jättää kyllä syömättä. noh, huomenna sitten vähemmän. huomenna vois käydä hakemassa ne uudet pilleritkin vihdoin ja viimein, en oo sitäkään jaksanu vielä tehdä. tiistaina tulee rahaa... en tiiä mitä sitten tekis... varmaan koitan löytää niitä tyynyjä tähän sohvalle ja ehkä kattelis sitä pöytääkin. lääkkeet ja elukoiden ruuat on ostettava ja sitten jotain syömistä, hedelmiä kai. jotenkin outoa kun ei tee edes mieli syödä mitään. tai no tekee kyllä välillä mieli syödä, mutta ei tee mitään eritystä ruokaa mieli. ja vähenee sekin ruokahalu tästä kun saan ne pillerit taas. ja unilääkkeillä saan taas toivottavasti nukuttua. huomenna on maanantai ja ajattelin mennä ehkä kouluun, en vaan oo ihan varma vielä jaksanko, uskallanko ja viitinkö sinne asti mennä... pitäis, mutta en tiiä. oon ollu niin kauan sieltä pois, että alkaa tuntua mahdottomalta. se tois kyllä lisää sisältöä elämään, mitä taidan aika kipeästi tarvita. tää kotona kykkiminen alkaa olla jo niin puuduttavaa ja turhauttavaa että meinaa mennä hermo. haluaisin pystyä käymään koulussa ja pitämään kämpän kunnossa ja vielä liikkumaankin kotona sen koulun jälkeen, en vaan tiiä onko musta vielä siihen. se tuntuu niin isolta muutokselta. ehkä jos vetäisin paljon kofeiinia ja saisin unirytmin kohdilleen niin että saisin itteni aikasin ylös sängystä, vois onnistuakkin. joka tapauksessa mun pitää tehdä vähän muutoksia elämässä, esimerkiks lopettaa tai ainakin vähentää juomista huomattavasti ja keksiä jotain fiksumpaa tekemistä kun kaiket päivät kämpällä istuminen. homehdun kohta tänne. mutta noh, kyllä kai tästä pikkuhiljaa... toivottavasti.