turha, merkityksetön, pettymys. en saanu siivottua enkä pestyä pyykkiä, en edes kantanu puita sisälle. pieni paniikkikohtaus kun ovikello soi eikä se ihminen tuntunu luovuttavan ikinä. soitti ja soitti ja soitti, minä menin kumarassa ikkunalta ikkunalle enkä uskaltanut avata ovea. sydän pomppi kurkussa ja toivoin vaan, ettei tuo joku avais itse ovea. onneks parin minuutin kilkuttelun jälkeen se joku vihdoin luovutti ja lähti. sen jälkeen en oo uskaltanu käydä ulkona edes tupakalla. nyt muistan, miksen halua asua täällä...
sain kuitenkin lämmitettyä saunan ja pidettyä syömisen jokseenkin kurissa, puolikas pieni lautasellinen eilistä karjalanpaistia ja perunaa, teetä, glögiä, mehua, smoothieta, yks leipä ja 360kcal:n edestä tomaattikeittoa. ei kovin paha, mutta vähemmälläkin olisin pärjänny ihan hyvin. nyt pitäis alkaa valmistautua nukkumaan, jos huomenna olis parempi päivä, ehkä uskaltaisin käydä taas ulkona ja saisin jotain aikasekskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti