illat ja yöt on ahdistavinta aikaa... mieleen tulee niin paljon vanhoja ahdistavia juttuja, mokia ja väkivaltaa, mitkä oon yrittäny unohtaa ja joiden tuomat tunteet oon tukahduttanu kauan sitten. yksin pimeässä ne tulee silti mieleen. en osaa tukahduttaa niitä enää kunnolla, ne täyttää pään inhottavilla ajatuksilla enkä pääse niiltä karkuun. en tiedä enää mitä tekisin, tää sama painajainen tulee joka ilta.

huominen pelottaa, en sittenkään taida lähteä kouluun. ajatuskin ahdistaa. mutta aion herätä hyvissä ajoin jos edes unirytmiä korjaisin vähän sillä. äh, tuntuu niin toivottomalta. painokaan ei oo laskenu, en kyllä ihmettele, tänäänkin söin kolme sämpylää ja appelsiinin... huomenna pitää vähän ottaa kuria siihenkin.

oon vaan säälittävä, toivoton ja laiska, enkä tuu koskaan saamaan mitään aikaseks tällä menolla. en edes osaa yrittää tehdä mitään. miten tässä kävi näin? oon 20 ja eläkkeellä, koska en osaa elää normaalia elämää niinkun normaalit ihmiset. en osaa edes syödä! hitto että osaa olla taas itseinho katossa... huoh, jos sitä yrittäis mennä sinne nukkumaan...