aamulla heräsin siihen, että ovikello soi taas. menin ihan paniikkiin ja makasin vaan jähmettyneenä paikallani sängyssä. sydän hakkas niin kovaa että kuulin sen. sain kuitenkin rauhotuttua ja nukahdin melkein uudelleen, kun kuulin, että joku avaa oven. sydän alko hakkaamaan vielä kovempaa ja jähmetyin taas paikalleni. askeleet kulki ympäri taloa, pysähtyi mun oven taakse vähäks aikaa ja sitten takasin ulos. nousin kattomaan ikkunasta, kuka se oli ja huokasin helpotuksesta, kun se olikin mun vanhempi isoveli (T) tuosta naapurista. :) sitten jatkoin uniani.
heräsin joskus päivällä, en muista mihin aikaan, mutta liian myöhään kuitenkin. nousin sängystä ja kävelin keittiöön, silmissä pimeni. olin ihan innoissani, koska en jaksanu uskoa että oon syöny niin vähän viime päivien aikana, että silmissä pimeni noustessa. :) keitin sitten teetä ja heräilin telkkaria kattellessa. sit kannoin taas puita sisälle ja lämmitin vähän taloa. söin yhen leivän.
toinen veli (J) ja sen tyttöystävä (E) siis tuli tänne tuossa illasta ja sit tein kinkkupiirakkaa ja me syötiin se kaikki. kävin saunassa ja kattelin telkkaria, sieltä tuli Pilvilinna, Joka Romahti. se oli ihan törkeen hyvä, mutta ärsyttää kun se jäi kesken, kun se tulee vissiin kahessa osassa, eli ens viikolla toinen osa. veli teki ruokaa ja uskomatonta kyllä, se kysy syönkö mä. en syöny, sanoin etten jaksa kun söin sitä piirakkaa.. ja kumma kyllä, mä olinkin ihan täynnä siitä. :) E teki perunarieskoja ja söin yhden, oli hyvää.
nyt vaan odotellaan että porukat tulee kotiin virosta. niiden pitäis tulla aamuyöstä. en jaksais odottaa niitä mun lankoja, haluan päästä tekemään niistä jotain. :)
oon ajatellu paljon asioita täällä. tajusin että ehkä mun sisarukset ja porukat ei soittele mulle sen takia, kun ne ei osaa puhua mulle tai jotenkin suhtautua muhun. ehkä ne jopa pelkää mua. tai ehkä ne pelkää loukkaavansa tai satuttavansa mua.. ehkä se onkin mun oma syy, että oon niin ulkopuolinen kaikesta. ehkä mun pitäis yrittää kovemmin olla terve, tai ainakin esittää olevani, ehkä sitten joku uskaltais avata suunsa mullekkin.
syömisistä... hm, nojaa... söin tänään aika paljon ja paino on pysyny samassa eilisestä, mikä oli pettymys. eihän se nyt tietenkään mikään ihme ole, ettei se oo laskenu, mutta olisin ollu tyytyväinen edes pariin sataan grammaan. täytyy vaan koittaa jatkaa mahdollisimman vähillä syömisillä, jos tää paino tästä vielä lähtis tippumaan. en jaksais millään odottaa että oon laiha, haluan sitä niin paljon. sitten voisin ainakin olla tyytyväinen ja ylpeä itestäni. hamstraan koneelle thinspokuvia ja haaveilen paremmasta kropasta, mutta tällä hetkellä täytyy pidätellä oksennusta aina kun kävelen peilin ohi. vaikka kaulasta ja käsistä näkyykin jo jänteet enemmän kun esim. viikko sitten, tuntuu ettei se riitä. no eihän se tietenkään riitä, on vielä niin paljon läskiä hävitettävänä! huhhuh, voisinkin mennä tästä ottamaan päivän viimesen laihdutuspillerin ja sitten ehkä nukkumaan. loppuun vielä pari kuvaa, joista pidän. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti