huomaan haaveilevani rutiinista, aikaisin nukkumaan menemisestä ja aikaisin heräämisestä, sisällöstä päivissä. tällä hetkellä en omista mitään noista. valvon, nukun huonosti enkä päivisin saa mitään aikaan. olen turhake, heittiö, hullu, syrjäytynyt, eläkkeellä. minulla ei ole elämää. on vain minä ja minun ongelmat, joiden yli en tunnu koskaan pääsevän. traumat, joista kumppuaa yhä enemmän ja enemmän eriaisia oireita, joille kukaan ei tunnu keksivän ratkaisuja, ei edes apukeinoja. makaan yksin pimeässä ja kylmässä toivoen poispääsyä, helpotusta, jotain, joka antaisi merkityksen elämälleni ja olemassaololleni. kaivaten ja kuitenkin peläten normaalia elämää ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. olen jumissa. olen liian väsynyt ja peloissani parantuakseni, silti haluaisin joskus vielä tuntea sen vapaan olon, ilman murheita, huolia ja velvollisuuksia, niinkuin kauan sitten. olen itse tuhonnut itseni, enkä voi odottaa kenenkään korjaavan elämääni puolestani. tiedän, että jossain kaiken pimeyden keskellä, mudan alla minussakin sykkii se palava halu elää, rakastaa ja hallita omaa elämääni. se on vain ollut niin kauan piilossa, vaimeana kuiskauksena korvissani. kaikki tämä pelottava hulluus ja sen eri vivahteet ovat peittäneet sen alleen niin tiukasti, että luulin jo menettäneeni sen. mutta siellä se kuitenkin on, se vain odottaa löytäjäänsä.

huomenna otan ensimmäisen askeleen uuteen elämään. menen siivoamaan ja järjestelemään kämppäni uudelleen. haluan tehdä siitä kauniin, uuden kodin. pestä kaiken lian pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä kirjaimellisestikkin. voisin ehkä laittaa uudet verhotkin, sisustaa vähän. uudet rutiinit, uusi ruokavalio, uusi ulkonäkö, uusi minä. haluan jättää taakseni kaiken sen pahan ja ahdistavan, mikä minua on pitänyt niin kovasti otteessaan ja antautua uusille ajatuksille. haluan keskittyä itseeni ja laihduttamiseen, tehdä suuren muutoksen, lopettaa itsesäälissä rypemisen ja alkaa tekemään asialle jotain. things don´t change if you don´t change them. haluan maalata uuden taulun sen synkän maiseman päälle, mikä on tähän asti ollut elämääni. pienin, haparoivin askelin kohti parempaa, kohti täydellisyyttä.