en tiiä taas yhtään mitä oon tehny tänään... tai siis, kaikki on niin sekavaa. ja mua oksettaa.

huomenna olis parempi olla erilainen päivä. normaalimpi. tänään oon saanu paljon aikaan saamatta mitään aikaan, niin oudolta kun se kuullostaakin.

oksetan itteäni. en pysty kattomaan peiliin, en pysty edes meikkaamaan, koska sillon pitäis kattoa peiliin.

jopa käveleminen saa mun olon niin surkeaks, läskiks, epäonnistujaks... hirveäks.

huomenna tää saa luvan muuttua. huomenna heti aamusta treeniä treenin perään, liikun niin kauan että jalkoihin sattuu enkä lopeta sillonkaan. nää kilot on saatava pois ja äkkiä.

lääkkeet alkaa vaikuttaa, ei enää kovin kauan että oon taas turvallisesti unten mailla, mutta laiha lohtu sekin on.

oon päättäny hankkia vielä yhen tai kaks kissaa lisää. minkäs sille voi kun tykkään niistä niin paljon. ne tuntuu ainoilta eläviltä olennoilta jotka ei petä koskaan. musta tulee kissamummo, ja se on okei.

tyhjyys valtaa pään taas. aika mennä nukkumaan. jos huomenna olis parempi päivä.