pointless

oon ihan jumissa. vieläkään en pysty ajattelemaan mitään, kaikki vaan valuu ohi. oon saanu taas sellasia pieniä ymmärryksen aaltoja, mutta en enää muista, mitä oon ymmärtäny. ärsyttävää. tekee mieli vaan luovuttaa ja kadota, haihtua vaan pois. miten turhalta kaikki taas tuntuukaan... vielä krapulapäivä nii ei uskalla treenatakkaan, sydän ei tykkää hyvää.

yritän löytää kropastani kohtia, joista pitäisin, mutta niitä ei löydy. joka puolella on läskiä, läskiä, läskiä... hyi helvetti...

ajatus muuttamisesta tuntuu niin kaukaiselta, en mä kuitenkaan pysty täältä ikinä lähtemään... ja jos lähen nii se on kuitenkin takasin sinne mistä tää kaikki alko... ei mulla oo pokkaa lähteä ihan uudelle paikkakunnalle, tai jättää kaikkea taakse. siinä käy kuitenkin niin, kun just en halua... mä haluan pois, kauas pois, mutta en tiiä pystynkö siihen. haluan alottaa kaiken ihan kokonaan, perusteellisesti alusta. uus kaupunki, uus kämppä, uus elämä, uus minä... mutta en mä kuitenkaan siihen pysty. hajoan taas ja kaikki jää kesken.

mitä mä oikeastaan siellä osastollakaan oikeen teen? no okei, siellä ehkä saan vähän parempaa hoitoa, voin rauhottua ja ajatella asioita kunnolla ilman että tarvii stressata mistään ja muutenkin pääsen ehkä vähän paremmin kartalle siitä, miten mulla nyt oikeasti menee ja mikä mua vaivaa. syömisiin en anna kenenkään puuttua, ja oonkin kieltäny kaikki syömisongelmat. enhän mä oo tarpeeks laiha syömishäiriöiseks.

mä kyllä vähän meinasin lopettaa tuon terapian, painaa vaan koulun väkisin läpi ja keskittyä pelkästään siihen, mutta ehkä se ei olis viisasta, miten mä muka saisin sitten kaikki lääkkeet yms... mutta joululoman jälkeen mä aion keskittyä kouluun ja viedä sen kunnialla läpi. vielä tän lukuvuoden puolella, sit hakemusket menemään johonkin lukioon ja sit muutan muualle... olkoon olo sitten millanen tahansa, mä haluan alottaa kunnolla alusta, jos vielä joskus olisin nätti ja tulisin toimeen itteni kanssa.

mun tekee mieli perua se osasto. jos mä yrittäisin vielä kerran... mut enhän mä voi, kun se on jo sovittu että meen sinne. ja sen avulla saan taas syömisenkin kuriin, kun ei siellä voi napostella koko ajan. ehkä mä uskallan taas tuntea nälkää. ehkä mä laihdun siellä... se olis ihanaa.

mä saan kelalta rahaa... paljon. taas. asumistuki nousi ja saan sitä takautuvasti. voisin säästää vähän. jos ostaisin sitten jossain vaiheessa toisen sohvan, kunnon sohvan... ja yöpöydän... laittaisin kaiken uusiks pikkuhiljaa. jos tää olo pysyis maanantaihin asti, voisin mennä taas kouluun. saisin ehkä jotain aikaan siellä, tekisin suunnitelmia. olis edes jotain edistystä. mun pitää saada jotain tekemistä. ei olis koko ajan ruoka ja syöminen mielessä... mun pitää päästä ulos täältä kämpästä, nähdä ihmisiä muutenkin kun baareissa.

huomenna on sunnuntai, eikä mulla oo mitään tekemistä. pitää keksiä sitä. vois vaikka siivota ja treenata ja käydä ehkä jossain, nähä jonkun... en tiiä. ei tää kotona istuminen varmaan kovin hyvää tee... vaikka kuinka haluan olla rauhassa niin silti. pitää olla jotain muutakin elämää kun koneella istuminen ja kissoille puhuminen. mä haluan olla aktiivinen, just sellanen mitä oon aina inhonnu.

mulla ei oo hajuakaan siitä, kuka mä oon. tai minkälainen mä oon. ja se mun pitää ottaa selville. ainoa vaikeus tässä on vaan se, että miten?

viime yönä mun maha oli vielä mukavan litteä, mutta nyt se pömpöttää ihan kun olisin viimesillään raskaana. inhoan itteäni, miten mä oon voinu taas syödä näin paljon? oksettava ryhävalas... onneks alkaa taas loppua ruoka täältä kämpiltä, en aio ostaa lisää mitään lihottavaa. nyt mä alotan ihan uudenlaisen dietin. en vaan vielä oikeen tiiä millasen. leipä ainakin menee suoraan kiellettyjen listalle, oon syöny sitä ihan liikaa, enkä pysty hillitsemään sitä yhtään. samoin tietty kaikki herkut, eli sipsit ja karkit yms. voisin koittaa sellasta kasvispainotteista ruokavalioa, tietty jugurtin vois ottaa taas ruokalistalle. hmm, voisin tehä listan sallituista ruuista ja ostella sit pelkästään niitä. ja sitten, kun pääsen ekaan tavoitteeseeni, voin ostaa itelleni jonkun kivan vaatteen palkinnoks. viimeks pääsin jo kilon päähän siitä, nyt mä aion onnistua ja päästä vielä alemmas. kaipaan sitä kevyttä oloa, sitä nälkää ja heikotusta. nyt mua lähinnä oksettaa kun vaan syön koko ajan. oon turvonnu joka suuntaan ja mua inhottaa kattoa peiliin. ei se silleen ahdista niinkun ennen, johtuu varmaan lääkityksestä tai jotain, mutta en mä halua olla näin läski. kaikki alko menemään taas kirjaimellisesti läskiks sen yhen kokonaisen pitsan jälkeen. nyt mä en enää tee sitä virhettä. huomenna tyhjennän kaapit roskikseen ja vien ne ulos asti. tää läskeily ja selkärangattomuus saa nyt riittää, oli joulu tulossa tai ei.