mä oon tässä huomannu yhen asian... kaikki joille yritän puhua ja avautua, sanoo aina samaa : en mä osaa auttaa sua. ... huoh. toisin sanoen niitä ei kiinnosta. kaveritkin haluaa että meen osastolle, otan lääkkeeni ja koen ihmeparantumisen... ei se mene niin, se ei vaan mene niin. joo mä puhun välillä liikaa ja ymmärrän että se ahdistaa niitä, mutta silti... oon hei ihan yksin, eikö kukaan vois edes lähteä kävelylle mun kanssa tai jotain? sekin piristäis... mut ei... mä olen yksin. kyyneleet valuu silmistä, mitä mä teen? missä mun terä on? mä haluan lopettaa tän kaiken nyt heti ja tässä, mä en jaksa enää, eikä kukaan muukaan jaksa mua enää. miksei tää vois jo loppua? what´s the point!?!?!? WHAT´S THE FUCKING POINT!?