olis vaan pitäny mennä suoraan nukkumaan eilen... en ollu kännissä, mutta puheenaiheet oli J:n kanssa sellasia että mulla sekos nuppi... sorruin taas viiltelemään. toinen ranne ja molemmat nilkat lähinnä veristä mössöä... ainakin tällä hetkellä, ku en oo jaksanu putsata niitä, eikä ton verikerroksen alta paljoa ihoa näy... oon niin säälittävä. heti aamusta kävin sit äidin kanssa MTT:ssä, jos saisin jotain mikä auttais. no eihän ne mulle mitään sieltä anna. pitäis kuulemma joka päivä käydä hakemassa unilääkkeet, joista tiedän, ettei ne auta. saisin sieltä vaan yhen tenoxin ja yhen jonku oliko ketipinor... ensinnäkään ketipinorit ei oo ennenkään vaikuttanu mitään, ja toisekseen mulla on jo niin korkea toleranssi tenoxeja kohtaan, että tarviin vähintään 4 että edes jotain tapahtuu. (se on muuten jo mahdollisesti tappava määrä niitä...)
että en sit tiiä miten tästä eteenpäin... haluan vaan nukkua ja jaksaa tehä jotain. ja haluan vielä parantua. siinä kaikki. miksei mua siis auteta siellä, missä mua pitäis auttaa? paska paikka, en taida mennä sinne enää.
oon ajatellu lopettaa juomisen ja puhumisen kokonaan, ne kaks asiaa saa mut aina ihan sekasin. kun pääsis johonkin retriitille, siellä vois hyvin olla hiljaa vaikka koko viikon, eikä kukaan kyselis tyhmiä. ajattelin kans aika tosissani sitä katoamista. kun vaan pystyis päättämään että nyt lähen. himmailis jossain muualla jonkun aikaa ja ajattelis asioita kaikessa rauhassa, ilman mitään tai ketään häiritsemässä...
en tiiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti