tyhjyys

jotenkin tyhjä olo, päässä ei liiku oikeastaan mitään, oon yrittäny saada tekemistä joka päivälle, mutta ei se oikeen onnistu...

tänään tosin oli tekemistä, olin koko päivän jossain muualla, kaverin synttäreillä, tai ainakin epävirallisilla. söin palan suklaakakkua, mutta onneks kaikki siellä tietää mun syömisvammailusta, niin mulle annettiin vaan pieni pala sitä. sen jälkeen mentiin keskustaan pyörimään, ja siellä söin taas (voi vittu) makkaraperunat. tosin mua autettiin niissä vähän, eikä ne ollu isot... mutta silti. sen jälkeen halusin vaan oksentaa, mutta en sitten viittiny... ahdistaa vieläkin vähän nuo kaikki, mutta sille ei nyt voi mitään, kuitenkin sentään kävelin kotiin sieltä...

oon vähän miettiny, pitäiskö alkaa taas syömään lääkkeitä, kun tää ahdistus tuntuu taas vähän puskevan päälle... en tiiä, ainakin syön rauhottavia, kun en saa muuten unta, ja saan aika usein pieniä paniikkeja.

keskustassa oli ihania vaatteita, mutta en ostanu niistä yhtäkään, kun tuntu etten oo vielä niiden arvonen. vasta kun paino on 6 kg vähemmän... ehkä.

oikeastaan odotan jo seuraavaa terapiaa, kun ei mun muuten tuu tehtyä yhtään mitään. voisin kyllä siivota ja kaikkea sellasta, laittaa kynsiä ja hoitaa ihoa, mutta ei niihin saa oikeen aikaa uppoamaan. kissojakin vois hoitaa vähän enemmän, mutta ei niiden kanssa oikeen voi mitään tehä. tekis mieli hommata taas koira seuraks ja liikkumisen kannalta, mutta siinä kävis vaan niinkun viimekskin, kaikki naapurit vihais sitä, ja joutuisin luopumaan siitä... enkä jaksais pentua, ja kissat olis hankala totuttaa siihen taas... joten ei taida olla mahdollinen vaihtoehto.

tarviin kavereita. oon huomannu, että viihdyn porukassa, mutta en halua ketään liian lähelle. olis kiva vaan välillä höpistä kaikkea turhaa, tehä jotain vähän tyhmää ja viettää aikaa mukavassa porukassa... mulle ei vaan tunnu löytyvän ketään seuraa, paitsi jotkut tietyt. se vaan ei jotenkin toimi... haluan enemmän ja erilaisia ihmisiä ympärille. luotettavia ja mukavia... tietysti pitäis olla onnellinen ja kiitollinen siitä mitä on, mutta en vaan halua nähdä aina samojaa naamoja kun lähen ulos...

en tiiä mitä haluan elämältäni tai ylipäätään...