maanantai 3. lokakuuta 2011
single
pitihän se arvata... ei tuo jaksanut sitten enää "odottaa"... noh, sama kai tuo, jos ei ole selkärankaa auttamiseen ja tukemiseen, vaan haluaa välttämättä kaiken heti, voi mun puolesta kyllä painua suolle. onpahan yks asia vähemmän huolehdittavaa, voin taas keskittyä itteeni ja omiin ongelmiini. toisaalta kyllä harmittaa, että taas kävi näin, mutta parempi tutustua ensin itteensä kun tuoda sekalaiseen yhtälöön lisää ongelmia. oon vasta viimepäivinä tajunnu, etten tunne itteäni vielä ollenkaan, ja että mun pitää ottaa nyt iisisti ja miettiä, mitä MÄ haluan elämältäni. yks asia on selvä; haluan laihtua. mutta mitä mä haluan opiskella, tehä työkseni, missä haluan asua..? ei mitään hajua... käyn kuitenkin tämänhetkisen koulun loppuun, kunhan pystyn, ja mietin sitten tarkemmin. sillä välin keskityn laihduttamiseen ja hiomaan muitakin pikkuvikoja pois. esim. vois ehkä hankkia niitä kavereitakin jossain vaiheessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti